miten helppoa on päästä opiskelemaan lähihoitajaksi?
Kommentit (52)
opetin mm. lähihoitajaksi opiskelevia, mutta myös muita.
Siitä paikasta oli helppo nähdä, millainen tasoero oli lähihoitajaopiskelijoiden ja niiden muiden välillä. Lähihoitajaryhmät olivat kivoja, fiksuja, yritteliäitä ja rauhallisia. Ne peruskoulun ketjupolttajat ja meikkipirkot on kyllä ihan toisilla aloilla.
Ihan samanlaista porukkaa siellä on kuin muillakin amiksen linjoilla. Ehkä rauhallisempaa, koska tyttöjä on enemmän. Pojat menevät enimmäkseen muille linjoille amiksessa.
Meillä oli psykologin haastattelu, matematiikkaa, äidinkieltä ym. testiä, esim. piti jatkaa piirroksia ja lauseita..Lisäksi kaksi opettajaa haastatteli. Jos sai jostain kirjallisesta kohdasta tietyn pistemäärän (en muista tarkkaan mistä) oli se hylkäys heti. Moni tuttuni sai 1 ja joutuivat heti hylätyksi, itse sain 2 ja pääsin juuri ja juuri sisään. Opiskelut sujuivat onneksi hyvin, mutta paljon riitti hommaa. Monilla asenne "kunhan saan edes 1" mutta jos halusi numeroihin panostaa niin sai kyllä tehdä töitä. Kirjoitettiin paljon omia pohdintojakin, asioita omasta näkökulmasta mutta sitten runsaasti omatoimista tiedonhakua eri lähteistä jotka piti kirjoittaa omin sanoin, tietty. Paljon esiintymistä luokan edessä. Ryhmätöiden suuri määrä yllätti vaikka jo haastattelussa kysyttiin, kuinka suhtautuu ryhmätöihin koska niitä tulee olemaan paljon ja olikin siis. Ensimmäinen vuosi ja valinnaiskurssit hauskoja ja leppoisia, vedetään toisille erilaisia liikunta ja musiikki ryhmiä mitä virikkeinä pidettäisiin lapsille, vanhuksille ym. töissä sitten. Lääkelaskut ovat monille se, mikä lykkää valmistumista,vaikka muuten koulu olisikin sujunut aikataulussa, niissä kun täytyy olla kaikki 100% oikein. Mielenkiintoista koulutus kyllä oli, aiheet laidasta laitaan. Työharjoitteluita tietty paljon, mistä oppii hyvin, mukavaa vaihtelua koulussa istumiseen! Ja viimeisenä vuonna tietty erikoistuminen haluamaansa asiakas ryhmään.
Lähihoitajan valintakoe 2013
Alkoi kirjallisella kokeella. Joista ensimmäinen osio oli ideointikykyä testaava testi.
Piti keksiä esineille uusia käyttötarkoituksia.( kuten, koripallolle,lakanalle, kainalosauvoille,kumilenkille jn, tähän oli aikaa 10min.) Toinen osio oli hahmotuskykyä testaava testi. Piti löytää mahdollisimman monta samanlaista numeraalista sekä kirjaimellistä sanaa jotka oli lueteltuna sivun yläreunaan ja alareunassa oli erinlaisia vaihtoehtoja niille, osa saattoi olla hyvin samanlaisia muutama numero oli eri. Ja jos vastasi väärin siitä miinustettiin aina yksi piste. Seuraava osio oli matemaattis-looginen päättelykyky. Assistentti kertoi kaikille että, hän sanoo seuraavan lauseen vain kerran ja jaettuun paperiin ei saanut tehdä muuta kuin merkitä vastauksen. Tässäkin testattiin kykyä pitää kuultua asiaa mielessä. Ja lause meni jotenkin näin: Piialla on 30 omenaa ja hän antaa niistä 15 Pekalle, ja saa vielä itse 3 ja hän saa vielä Villelta 25 kuinka monta omenaa on piialla. Sitten oli matematiikan osio. Jossa oli erinlaisia lukuja ja piti valita kumpi luku on suurempi tai ovatko yhtäsuuria+ sitten oli jako,kerto,%, murtolaskuja kaikki ongelmanratkaisumuodossa. Sitten oli loogisen päättelykyvyn vuoro. Eli ihan perus kuviopäättelytesti. Tämän jälkeen seurasi 200 väittämän persoonallisuustesti. + psykologin haastattelu. Näin Psykologitiimi Päämärässä
lähihoitaja, lukion psykologiaa opiskellut sekä lääkäri.. Nyt on joku valveutunut ollut kirjoittamassa :D
Mutta..
Lähihoitaja+laskeminen tarkoittaa näin yleisesti työelämässä tarkkuutta ja päättelyä. Kaikista ei ole laskemaan kaavoilla, kaikki eivät taida päässälaskua.
Kouluissa on tasoaeroja, se on valitettavaa mutta totta. Lähihoitajan pääsykokeita en väittäisi helpoiksi, ainakaan siellä koulussa, missä itse ne suoritin. En tosin väittiäisi, että matematiikan osiossa tarvitsisi ruudinkeksijä olla. Miksi pitäisikään, kun kyse on hyvästä peruslaskutaidon omaamisesta ja sen soveltamisesta.
..Ja ompa irronnut itselleni nyt myös ensimmäisellä hakemalla paikka ammattikorkeasta lähes täysin pistein, eikä kyseessä ole ammattikorkea, johon olisi helppo päästä.
Jos vain lähdettäis siitä lähtökohdasta liikkeelle, että tärkeintä on tehdä työtä, josta itse nauttii. Seuraavaksi voitaisiin arvostaa myös muiden tekemään työtä.
- Hakemuksista alkukarsinta
- psykologin ja opettajien haastattelut
- päivä, jolloin psykologiset testit, matematiikkaa jne.
Näistä sitten valittiin oppisopimuksella opiskelevat. N. puolet lukion käyneitä, osa ammatinvaihtajia, osa alalla jo olleita.
kelpaa AV-mammoille missään olosuhteissa. Itse olen ollut lähihoitaja runsaat 17 vuotta ja työelämässa minua kohdellaan ihan ihmisenä. Tällä palstalla olen sylkykuppi, joka ei osaa eikä tajua.
Silti lähihoitaja on AV-mammankin hammaslääkärin apulainen, lapsen hoitaja päiväkodissa, mummon hoitaja vanhainkodissa jne.
Mutta asennevammalle ei voi mitään.
Helsingissä noin puolet ei pääse mutta paljon voidaan ottaa. Riippuu paljon soveltuvuuskokeista. Jokapaikassa tuntuu olevan vähän erilaiset kokeet.
kelpaa AV-mammoille missään olosuhteissa. Itse olen ollut lähihoitaja runsaat 17 vuotta ja työelämässa minua kohdellaan ihan ihmisenä. Tällä palstalla olen sylkykuppi, joka ei osaa eikä tajua.
Silti lähihoitaja on AV-mammankin hammaslääkärin apulainen, lapsen hoitaja päiväkodissa, mummon hoitaja vanhainkodissa jne.
Mutta asennevammalle ei voi mitään.
tytär kävi pääsykokeessa, ja ne on tosiaan koko päivän kestävät, mutta eivät sinänsä kai mitenkään erityisen vaikeat, toki vähän raskaat, koska koko päivä piti skarpata. Mutta vaikka pärjäisi kaikissa testeissä hyvin, niin tärkein osio on pyskologin haastattelu, sen perusteella annetaan pisteet soveltuvuuskokeesta.
Pisteet ovat väliltä 0-10, ja 0 voi saada, vaikka olisi pärjännyt kokeissa ihan hyvin, jos pyskologi katsoo, ettei jostain syystä ole soveltuvat alalle. Esim. minun tyttöni sai 2 pistetettä, joka tarkoittaa, että soveltuu alalle keskinkertaisesti, 3 tarkoittaa, että soveltuu alalle hyvin jne, eli jos saa täydet 10 pistettä, soveltuu psykologin mielestä erittäin hyvin alalle. Eli soveltuvuustestipisteissä painotetaan paljon sitä, miten alalle soveltuu, sillä meneekö muut testit hyvin vai huonosti ei ole niin väliä, paitsi ehkä ne jotenkin vaikuuttaa myös arvioon siitä, soveltuuko alalle vai ei)
Omalla tytöllä kaikki testit meni hyvin, kaikki arvosanat oli väliltä 3-5, asteikko 1-5, mutta silti sai vain 2 pistettä soveltuuustestistä - ehkä tyttö soveltuisi paremmin jollekin toiselle alalle sen psykologin mielestä, en tiedä, mutta onneksi se kaksi pistettä riitti ja tyttö pääsi sisään.
tytär kävi pääsykokeessa, ja ne on tosiaan koko päivän kestävät, mutta eivät sinänsä kai mitenkään erityisen vaikeat, toki vähän raskaat, koska koko päivä piti skarpata. Mutta vaikka pärjäisi kaikissa testeissä hyvin, niin tärkein osio on pyskologin haastattelu, sen perusteella annetaan pisteet soveltuvuuskokeesta.
Pisteet ovat väliltä 0-10, ja 0 voi saada, vaikka olisi pärjännyt kokeissa ihan hyvin, jos pyskologi katsoo, ettei jostain syystä ole soveltuvat alalle. Esim. minun tyttöni sai 2 pistetettä, joka tarkoittaa, että soveltuu alalle keskinkertaisesti, 3 tarkoittaa, että soveltuu alalle hyvin jne, eli jos saa täydet 10 pistettä, soveltuu psykologin mielestä erittäin hyvin alalle. Eli soveltuvuustestipisteissä painotetaan paljon sitä, miten alalle soveltuu, sillä meneekö muut testit hyvin vai huonosti ei ole niin väliä, paitsi ehkä ne jotenkin vaikuuttaa myös arvioon siitä, soveltuuko alalle vai ei)
Omalla tytöllä kaikki testit meni hyvin, kaikki arvosanat oli väliltä 3-5, asteikko 1-5, mutta silti sai vain 2 pistettä soveltuuustestistä - ehkä tyttö soveltuisi paremmin jollekin toiselle alalle sen psykologin mielestä, en tiedä, mutta onneksi se kaksi pistettä riitti ja tyttö pääsi sisään.
Sinne laitetaan kaikki puolikuntoiset, elämänhallinnan menettäneet ja aivokapasiteetiltaan rajalliset opiskelemaan varmaa ammattia. Aivan kamalaa kuunnella, että jokaisen päihdeongelmaisen sossutapauksen opiskelupaikka on jossain vaiheessa lähihoitajakoulu.
Onko tässä järkeä? Työ ei vaadi suuria lahjoja, mutta moraalia ja sydäntä. Siinä on vastuussa usein avuttomista ihmisistä: lapsista ja vanhuksista. Miksi sinne dumpataan nykyään kaikki ylijäämäjäte? Ei ihme, että mummuja kohdellaan huonosti, kun patalaiskat luuserit joutuu töihin ja alkavat purkamaan väsymystään niille mummuille, kun tuet ei juoksekaan enää sohvalle.
Korostettakoon nyt, että suurin osa lähihoitajista on ihan fiksuja ihmisiä. Heidän työnsä on tärkeää. Minua vain huolestuttaa se tahti, jolla alalle tungetaan kaikenlaisia surkimuksia.
Ihan samanlaista porukkaa siellä on kuin muillakin amiksen linjoilla. Ehkä rauhallisempaa, koska tyttöjä on enemmän. Pojat menevät enimmäkseen muille linjoille amiksessa.