ärsyttää joidenkin tapa jumittua jankuttamaan eikä kuunnella toista
Siis että keskustelu on tätä tyyppiä:
Minä: ajattelin käväistä ihan pikaisesti tuossa lähikaupassa tässä välissä.
Jankuttaja: Joo, mutta älä jää sinne pitkäksi aikaa kun pitää kirjoittaa tuota artikkelia.
Minä: Joo, en tosiaan ole kauaa kun käväisen vaan ihan nopeasti hakemassa maitoa enkä muuta.
Jankuttaja: Kato kun tässä on tota hommaa niin sun ei saa olla siellä kauaa.
Minä: Joo menee ehkä 5 minuuttia kun käyn vaan nopeasti hakemassa sen maidon.
Jankuttaja: Niin että älä oo kauaa siellä kun sä et tosiaan voi olla kauaa kun on tota hommaa ton artikkelin kanssa.
Minä: Joo niin kuin sanoin niin menee noin viisi minuuttia, eli tuun ihan just takaisin.
Jankuttaja: Sä et voi olla kauaa siellä kun pitää tosiaan kirjottaa tätä artikkelia.
...
Tilanne keksitty, mutta tunnistatko tyypin?
Vai vielä pahempaa -itsesi? :D
Mua ärsyttää niin suunnattomasti tilanteet, joissa huomaa puhuvansa täysin seinille. Oikeastaan voisi sanoa ihan yhtä hyvin että mä oon 1,5 tuntia siellä kaupassa, kun toinen jankuttaa joka tapauksessa samaa ikään kuin ei voisi uskoa sanaani tippaakaan. Tai en tiedä onko kyseessä uskominen vai vaan se, ettei kykene eikä kiinnosta kuunnella sitä yksinkertaisia viestiä jota toinen yrittää mahdollisimman yksinkertaisesti ja selväsanaisesti takoa päähän.
Kommentit (12)
Tosi moni jää keskustelussa jauhamaan jotain ihan epäoleellista juttua, onneksi useat muut osaavat keskustella aiheesta.
Vstaus, molemmat.
Jos sua ärsyttää, sun kannattaa tarkkailla myös omaa toimintaasi.
Tosi moni jää keskustelussa jauhamaan jotain ihan epäoleellista juttua, onneksi useat muut osaavat keskustella aiheesta.
Tai noissa erityisen suosituissa ketjuissa, tarkoitan. Aina niissä on se tuskastuttava jumittuja, joka väittää ja vänkää jotain samaa asiaa joka ei välttämättä edes ole millään tavalla oleellinen koko ketjun kannalta. Tai sitten "väitellään" ihan aiheesta mutta ei reagoida päteviin vasta-argumentteihin mitenkään vaan toistetaan vaan lähes sanasta sanaa sitä omaa mantraa johon ollaan jumituttu pahemman kerran.
Vstaus, molemmat.
Jos sua ärsyttää, sun kannattaa tarkkailla myös omaa toimintaasi.
Onko se jankkaamista, jos toteaa että kyllä, näin olen tekemässä.
Taidat olla itse jankkaaja jos noin erikoisen tulkinnan teit :D
Tottakai siinä olettaa, että jankkaajalle on jäänyt jotenkin epäselväksi se asia, jos se aina vaan uudelleen ja uudelleen hokee samaa asiaa.
Jos itse olisin ollut tuon jankkaajan tilanteessa, niin keskustelu olisi mennyt näin:
"ajattelin käväistä ihan pikaisesti tuossa lähikaupassa tässä välissä"
"Joo, ok"
Minä: ajattelin käväistä ihan pikaisesti tuossa lähikaupassa tässä välissä.
Jankuttaja: Joo, mutta älä jää sinne pitkäksi aikaa kun pitää kirjoittaa tuota artikkelia.
Minä: Heippa!
Minä: ajattelin käväistä ihan pikaisesti tuossa lähikaupassa tässä välissä.
Jankuttaja: Joo, mutta älä jää sinne pitkäksi aikaa kun pitää kirjoittaa tuota artikkelia.
Minä: Heippa!
Niin että se "juu ei mene kauaa" ei vakuuta vaan saa ajattelemaan että ahaa, koska tuo sanoo että ei mene kauaa niin sillä varmaan meneekin tosi kauan? Vai millä tavalla se toisen pyynnön kuittaaminen sanomalla "joo, näin teen" jotenkin ylläpitää sitä keskustelua? Eikös se pikemminkin ole sellainen "sinetti" tyyliin "sovittu"?
Tässä se taas nähtiin, että ei ole minkäänlaista ongelmaa jos ei sitä kauppareissuansa mainosta ollenkaan.
Oisit heittäny takin niskaan ja lähtenyt. Noin kuvainnollisesti.
Tässä se taas nähtiin, että ei ole minkäänlaista ongelmaa jos ei sitä kauppareissuansa mainosta ollenkaan.
Ja todellinen tilanne oli sellainen keskusteleva neuvontatilanne. Olis aika outoa, jos mun pyydetään kertomaan mitä aion tehdä ja mä en voisi sanoa mitään koska siitä voisi tulla ongelma. No joo :D
Mutta kauppareissutilanteessakaan ei ehkä olisi ihan normaalia vain häipyä paikalta sanomatta mitään...? Sanoisin että siitäkin jotain ongelmia tulisi.
Jos toinen jankuttaa samaa asiaa uudelleen ja uudelleen ikään kuin olettaen, että minä en tajua mitään, niin heräähän siinä sellainen tunne että toinen ei jotenkin tajua/usko mitä sanon. Vaikka olisin jo itse heti alussa raportoinut toimivani juuri niin kuin neuvoja haluaa vaikka neuvoja ei edes ole ehtinyt vielä sanoa ehdotustaan, niin silti hoetaan samaa asiaa "opettavaisesti", tyyliin "sun täytyy katsos tehdä näin".
Jos toinen jankuttaa samaa asiaa uudelleen ja uudelleen ikään kuin olettaen, että minä en tajua mitään, niin heräähän siinä sellainen tunne että toinen ei jotenkin tajua/usko mitä sanon.
...ja tuon vuoksi siis itsekin "jankutan" kun toinen vaikuttaa siltä ettei usko mitä sanon. (Ehkä ei vaan kuuntele...?) Koska toki mä haluan, että molemmille jää oikea käsitys siitä mitä ollaan sovittu. Normaalimmin tilanne menis mun mielestä näin:
Minä: Aion tehdä tuon homman tavalla x.
Jankkaaja: Sun katsos pitää tehdä se tavalla x se asia.
Minä: Joo, niinhän olen tekemässäkin.
Jankkaaja: Ok.
Jos jankkaaja reagoi ekaan kommenttiini ikään kuin ei olisi kuullut mitä sanon, niin kuuluuhan normaaliin kommunikaatioon reagoida toisen repliikkiin. Kun taas tuollainen "joo, niin olen tekemässäkin" on sellainen sulkeva kommentti joka ei edellytä mitään jatkokysymystä tai kommenttia, korkeintaan ok.
En tiedä osaanko selittää asian ymmärrettävästi, mutta tosiaan yritän sanoa, että jos toisen kommentti vaikuttaa ihan selkeästi siltä, ettei aiempi kommenttini ole mennyt laisinkaan jakeluun, niin eikö ole ihan luonnollista varmistaa se jakeluun meneminen toteamalla jankkaajan oletus oikeasti. "Joo, juuri näin." Sen sijaan "joo, juuri näin" ei ole sen sortin kommentti, joka edellyttää minkäänlaista jatkokeskustelua. Mutta kai ongelma on juuri siinä, että jankkaaja ei vaivaudu kuuntelemaan laisinkaan mitä toinen sanoo eikä siksi huomaa, että asia olisi jo selvä ellei jankkaaja antaisi ymmärtää ettei vieläkään ymmärrä tai luota sovittuun asiaan.
Niin ja tuo esimerkki oli siitä vähän huono, että todelliseen tilanteeseen ei liittynyt mitään yhteisen toiminnan hidastumista tai mitään (vrt artikkelin työstäminen). Se todellinen tilanne oli neuvontatyyppinen tilanne, jossa mä itse jo heti alussa sanoin, että aion tehdä yhden jutun näin. Sitten neuvoja alkaa toistella "kato sun pitää tehdä se näin siksi että...", johon lisään että "joo, niin mä oon siis tekemässäkin (ja ajattelen että NIINHÄN MÄ JUURI SANOIN)". Johon neuvoja taas jatkaa "älä sitten tee toisella tavalla kun sun pitää tehdä se noin", johon mä taas toistan että "JOO, olen siis tekemässä juuri sillä tavalla" jne.
Ennen kuin joku tulee toteamaan jotain Afrikan nälkäänäkevistä lapsista, niin muistutan että tällä palstalla kirjoitetaan kaikesta maan ja taivaan väliltä, eikä tämä joidenkin kommunikointityyli ole mikään elämäni isoin ongelma. Halusin vain jakaa tämän huomion ja ihmetykseni sekä ärsytykseni.