Mies tienaa 8800 euroa kuussa. Ja mitä iloa siitä on?

palkkaisin kotiin säännöllisen siivoojan 1xvko ja vaatisin miestä rajoittamaan työtään ja osallistumaan perhe-elämään, jos sen haluaa säilyttää. Varaisin yhteisiä matkoja tms pientä tai isompaa yhteistä ohjelmaa, johon miehen pitäisi myös osallistua - jos nimittäin aikoo elää perheenä.

Sitä ihmettelen, et miten miehesi on noin väsynyt vaikka noin lyhyet työpäivät? No vaikka sitten olisikin kokouksia, toi kotona lappärillä puuhastelu on aivan turhaa ajan hukkaa. Pullauta lapset hänelle hoidettavaksi, ja lähde itse johonkin, että töiden sijasta joutuu/saa tutustua omiin lapsiinsa. Käske äijän tehdä työt töissään ja tulemaan kotiin vasta kun on valmis käyttämään vapaansa perheelleen.

Onko hän itse huomannut olevansa väsynyt, nauttiiko elämästään, onko siihen tyytyväinen? Entä mitä pitää seksistä ja parisuhteestaan?

kotiäidin pitäisi palkata kotiinsa säännöllinen siivooja kuten 2 ehdottaa?

mä lähden töihin 7.15 ja olen kotona 17.30

rahaa tulee 1600 euroa /kk ja olen totaali-YH.





Kyllä sulla on vaikeeta ap, vaikeeta.

mies kävi töissä, lepäsi kotona, mä pyöritin kotikunnan yksin viiden kerran kanssa. Lasten kasvaessa menin ensin osa-aikatyöhön. Miehestä oli hyvä, kun taloudellinen vastuu jakaantui ja itsekin sai näkökulmaa kodin ulkopuolella työskennellessä. Jos jää pidemmäksi aikaa kotiin on mielestäni kyllä aika toisen "armoilla" kuten joku tuolla edellä kirjoittikin.

Minkä ihmeen takia

kotiäidin pitäisi palkata kotiinsa säännöllinen siivooja kuten 2 ehdottaa?

Palstalla pyörii nyt joku siivoojaintoilija, joka joka ketjuun saa ujutettua että siivooja siivooja (esim. "jos joku ryntäisi teille nyt" -ketjuun ja "miten jaksatte työelämän ja perheen yhdistämistä" -ketjuun ja tähän). Että se siitä.

Ap:lle sanoisin, että pitäisi ottaa miestä niskasta kiinni ja laittaa jotain rajaa sille mitä itse sietää. En tiedä mihin itse laittaisin rajan, mutta yhden asian vaatisin: lääkärintarkastukseen (työterveyshuollosta saa varmasti noilla palkoilla nopeasti ja hyvän perusteellisen terveystarkastuksen)!

Olen itse ollut se vanhempi, jolla meinasi jaksu loppua luottamustoimiin. Oli kauhean vaikea luopua niistä, eikä ole vieläkään täysin onnistunut. Nautin suuresti yhdistystoiminnasta ja tärkeänä olemisesta ja olen kova tarttumaan toimeen, tuntui että jos en minä tätä tee niin kuka sitten. Ja tosiaan tärkeänä oleminen antoi kicksejä.

Mutta yksi kerrallaan olen pystynyt luopumaan vastuista, ja tiedätkö... yksikään yhdistys ei ole kaatunut siihen! Myönnettäköön että olen menettänyt elämästäni paljon hyvää, mutta jos minun pitää valita sellainen hyvä tai perheen kanssa jaksaminen arjessa, niin on valittava tämä jälkimmäinen.

Miehesi pitäisi myös tehdä se valinta.

niin silloin ei tarvitse tehdä niin paljon ruokaa eikä siivota niin paljon astioita pöydästä ja ruuanmuruja lattialta, ja ainakin meillä riittää astianpesukoneen pyöräytys joka toinen päivä.



Tämä siis kun molemmat ovat töissä.

Olen yh, mitään miestä ei ole. Olen nyt vasta ymmärtänyt vapaa-ajan merkityksen tiukan 10 vuoden työputken jälkeen. Ja mun työtunnit ylittää reippaasti AP:n miehen tunnit. Rahaa on paljon säästössä ja juhannuksesta alan puolen vuoden virkavapaan ja matkustetaan 5-vuotiaan tyttäreni kanssa ympäri maailmaa!!! :) Jatkossa teen varmaan 2-3 päivää töitä viikossa. Joku 5000€/kk riittää mulle ihan hyvin.

Tosin itse en ole enää kotiäiti, mutta ei se tilannetta paljon parantanut. Itse viihdyn kyllä työssäni, mutta aikaa on kauhean vähän. Yhteistä aikaa, ja omaa aikaa :( Mies on töissä iltaan asti, joten omiin harrastuksiin / kauppaan yms. ilman lapsia en pääse ellen palkkaa hoitajaa. Olen pyytänyt ja anonut miestä pitämään yhden lauantain kuukaudessa vapaata että saisimme edes joskus viettää perheen kesken aikaa, tähän on nyt pitkin hampain suostunut "jos ei silloin ole jotain tärkeää".

mä lähden töihin 7.15 ja olen kotona 17.30

rahaa tulee 1600 euroa /kk ja olen totaali-YH.

Kyllä sulla on vaikeeta ap, vaikeeta.

Tätä samaa on jatkunut viimeiset 10v. Ja aina, kun on tullut joku uusi vastuutehtävä, mies on sanonut, että tämä edistää uraa ja nyt kannattaa takoa kun rauta on kuuma ja ja ja ja ja.. Eikä sitä helpotusta ole tullut, päinvastoin.

ap

oletitko oikeasti että asiat muuttuvat?

Jos tähän tulisi lisäksi vielä oma työ, niin en jaksaisi. Tarvitsisin miestä jakamaan vastuuta kotona sekä henkisesti että fyysisesti.

ap

Miten avuton sinä oikein oot? Ymmärräthän, miten moni ihminen JOUTUU hoitamaan noi kaikki jutut ihan yksin ihan jokainen päivä. Vaikkei niin jaksaiskaan.

Oikeasti en tajua, miten joku kehtaa valittaa tollasesta elämästään. Jos on noin vaikeaa ni eroa ja jätä ne lapset miehelle.

onnelliset ja onnettomat, kaikki vaan paahtaa duunissa ja sit kun saa vähän rahaa niin ei sillä voikaan ostaa onnee, voi ostaa siivoojan ja lastenhoitajan ja uuden auton, mutta ei voi ostaa itselleen sydäntä, josta riittäis annettavaa perheelle, ei voi ostaa iloa siitä että saa olla lasten kanssa. ei voi ostaa sitä tunnetta et täs on hyvä, näin on hyvä tässä kainalossa, näin on hyvä silittää painajaisia näkevää lasta.



Se ahistaa vaan, pitää päästä takomaan jotain lisää, kun - kuten joku tässä ketjussa sanoi - sadat tuhannet eurot virtaa just mun tietokoneen läpi, silloin voin tuntea olevani älykäs ja putkessa ja uralla ja takovani kuumaa rautaa, silloin tulee orgasmi ihan omasta itsestä, ei tarvii toista ihmistä. se toinen, ne toiset, se perhe, on pelkkä rasite henk. koht. orkun tiellä

Tuohan tosi monen unelma! Rahasta ei ole puutetta ja miestä sentään NÄKEE kotona, vaikka tekeekin paljon töitä.



Tuo on nykypäivän työelämää! Ajattele, jos sinäkin kävisit töissä ja lasten nukkumaan mentyä hoitaisit rästiin jääneet työt... saat sentään keskittyä kotiin ja lapsiin, lucky you!

no sinä et yh:na edes tajua mistä tässä ketjussa on kyse

mä lähden töihin 7.15 ja olen kotona 17.30

rahaa tulee 1600 euroa /kk ja olen totaali-YH.

Kyllä sulla on vaikeeta ap, vaikeeta.

tajua oikein hyvin miltä yksinäisyys tuntuu ja se kun pyörittää kaikkea itse yksin. Sillä erotuksella että on pakkov lisäksi käydä töissä eikä siltikään pääse edes lähelle ap:n elintasoa.

Samaa mieltä - kyllä ap:lla on "niiiiiin" vaikeeta. Vaihtasin osia heti....

samanlaisessa tilanteessa kuin ap, tosin en koe sitä niin ongelmaksi. Ymmärrän ihan hyvin sen henkisen väsymyksen, että elää ikään kuin parisuhteessa, muttei käytännössä kuitenkaan elä. Mieheni tekee aika normipituista työpäivää, mutta vastuu on aika kova, pelataan kuitenkin ihmishengillä. Mieheni on pystynyt järjestämään päänsä niin, ettei notku työpaikalla iltamyöhään ja murehdi asioita suhteettomasti, mutta se tehokkuusajattelu helposti tulee kotiinkin. Meillä asuu yhteisten lastemme lisäksi myös miehen teini-ikäinen, eikä mies oikein Ymmärrä, että tämä tarvitsisi Aikaa isänsä kanssa, ei halki poikki pinoon -keskusteluja akuuteimmista ongelmista. Ja vaativan työn takia miehellä on myös jokunen urheiluharrastus, jotka minusta ihan ymmärrettävästi ovat hänelle tosi tärkeitä. Mies pitää työstään, ja minusta ovat joskus vähän kummallisia av:n kommentit siitä, miten perheen pitäisi aina ja koko ajan olla etusijalla ja töistä voi ihan hyvin olla pois milloin vain ja aina voi päästä helpommallakin. Työelämässä on kuitenkin vastuullisia ja vähemmän vastuullisia tehtäviä.



Mutta se mikä ap:n perheessä on vialla on miehen puolittainen työnteko iltaisin. Tekisi työt tehokkaasti vaikka sitten työpaikallaan tai iltaisin tehtyään ensin lasten kanssa jotain tms. Ja on ihan totta, että moni huonopalkkainenkin joutuu antamaan työlleen tosi paljon ja paljon enemmänkin kuin ap:n mies. En näkisi ongelmana miehen työtä vaan elämänasennetta. Ei osaa olla perheen osana, vaan haalii jotain, jotta ei oikeasti tarvitsisi esim. olla lasten kanssa. Tosin mielestäni kaikkien ei tarvitsekaan olla samanlaisia vanhempia. Eivät kaikki hyvät äidit ole pullantuoksuisia, eikä kaikkien isien tarvitse olla mitään soseiden syöttäjiä tai "mennäänpä me pojat kalaan" -reippailijoita. Omalle miehelleni isyys on ollut hyvin etäistä lasten ollessa aivan pieniä, mutta isompien kanssa osaa tehdä kaikenlaista. Monesti ottaa lapsia mukaan omiin tekemisiinsä eli ei ole "lasten ehdoilla", mutta meillä lapsia kiinnostavat nämä tekemiset kyllä tosi paljon. Ja ihan samanlainen on hänen omakin isänsä, joka on meidän lapsillemme omanlaisensa idoli :) Eli ehkä miehelle voisi hyvin viestittää, ettei siellä puistossa ole pakko kökkiä puolta tuntia vihaisena, vanhemmuuteen kuuluu muutakin.

onnelliset ja onnettomat, kaikki vaan paahtaa duunissa ja sit kun saa vähän rahaa niin ei sillä voikaan ostaa onnee, voi ostaa siivoojan ja lastenhoitajan ja uuden auton, mutta ei voi ostaa itselleen sydäntä, josta riittäis annettavaa perheelle, ei voi ostaa iloa siitä että saa olla lasten kanssa. ei voi ostaa sitä tunnetta et täs on hyvä, näin on hyvä tässä kainalossa, näin on hyvä silittää painajaisia näkevää lasta.

Se ahistaa vaan, pitää päästä takomaan jotain lisää, kun - kuten joku tässä ketjussa sanoi - sadat tuhannet eurot virtaa just mun tietokoneen läpi, silloin voin tuntea olevani älykäs ja putkessa ja uralla ja takovani kuumaa rautaa, silloin tulee orgasmi ihan omasta itsestä, ei tarvii toista ihmistä. se toinen, ne toiset, se perhe, on pelkkä rasite henk. koht. orkun tiellä

no sinä et yh:na edes tajua mistä tässä ketjussa on kyse

mä lähden töihin 7.15 ja olen kotona 17.30

rahaa tulee 1600 euroa /kk ja olen totaali-YH.

Kyllä sulla on vaikeeta ap, vaikeeta.

tajua oikein hyvin miltä yksinäisyys tuntuu ja se kun pyörittää kaikkea itse yksin. Sillä erotuksella että on pakkov lisäksi käydä töissä eikä siltikään pääse edes lähelle ap:n elintasoa.

Samaa mieltä - kyllä ap:lla on "niiiiiin" vaikeeta. Vaihtasin osia heti....

vaan siitä että on mies, mutta ei kuitenkaan ole. Puolikuollut zombi joka pyörii joskus kotona.

pitäisikö toistenkin olla yksin jos joku yh on?

mun mies tienaa hyvin mutta paljon pidemmät päivät.

mutta yhdessäolosta nautitaan sitten kun sen aika on. paljon matkustetaan kotimaassa ja ulkomailla.

Just oli juttua lehdissä tutkimuksesta, jossa asiaa oli kysytty.



Vastaus on, että ihmiset katuvat sitä, että ovat tehneet liikaa töitä ja olleet liian vähän perheen kanssa.



Eli ei se raha vaan se perhe...

eivät suoranaisesti liity töihin, vaan kaikenlaisiin ylimääräisiin vastuutehtäviin. Tunkee itsensä joka instanssin puheenjohtajaksi. Taloyhtiöstä koulun johtokuntaan..

ap

Ei miestäsi houkuttele naamasi katseleminen vissiin.

Mikset sinä ap käy töissä???

Mies parka.