Mies soutaa ja huopaa eroamisen kanssa...hermot menee

Ollaan oltu pitkään yhdessä, vuosia kasassa lähemmäs 10. Viime aikoina eroaminen on käynyt mielessä molemmilla, ollaan riidelty aika paljon ja molemmilla on paha olla. Parisuhdeterapiaa ehdottelin, mutta miehellä ei ollut kiinnostusta järkätä uusiksi työvuorojaan ja/tai ottaa asiasta enempää selville. Olemme molemmat vaikeita persoonia, loukkaannumme toisillemme melko helposti ja kommunikaatio on korkeintaan välttävää. Toinen puhuu aidasta, toinen sen seipäästä...lisäksi mies on luonteeltaan sellainen, että hänelle pitää sormella näyttää, missä kohtaa ajattelussaan on kehitettävää. Minulla taas menee tähän hermo, koska olen ongelmanratkaisija enkä voi sietää henkistä laiskuutta. On mysteeri, miten kaksi näin erilaista ihmistä edes rakastui...



Aina eroamisen on estänyt ajatus siitä, että kyllä se tästä...paskat. Vaikeammaksi vaan menee. Emme sovi toisillemme tippaakaan, tai no kaverimielessä on hauskaa joskus koska mm. tykkäämme samoista elokuvista. Romantiikkaa ei juuri ole, vaikka yritämmekin flirttailla jne. ahkerasti...minä en näe miestäni kovinkaan himottavassa valossa, mistä sitten johtuukaan.



Eilen mies loukkasi minua pahasti, mutta se juttu sovittiin illalla ja kumpikin itki. Haluttiin taas yrittää jne. Aamulla mies lähti töihin ja minä jäin onnellisena lapsen kanssa kotiin, ajatellen että uusi päivä...parin tunnin päästä mieheltä tuli viesti "pitäiskö erota?". Sydän jätti pari lyöntiä välistä- ja melkein heti perään soitti mies, hädissään. Ei kuulemma tarkoittanut sitä mitä sanoi, ei tahdo erota, aivot eivät vaan käyneet täysillä jne...kysyin mieheltä että eikö hänellä ole tippaakaan itsehillintää, kun jokainen aivopieru pitää minulle lähettää! Olin vielä vähän herkkis eilisestä, joten viesti tuntui kahta kauheammalta.



Mitä tässä oikein pitäisi tehdä?