Sovimme, että kenellekään ei kerrota. Mies sitten kertoi äidilleen.

Olemme lähes viisikymppinen avopari, toisella kierroksella molemmat, lapset aikuisia. Olemme seurustelleet kolme vuotta ja todenneet pysyvämme yhdessä loppuelämämme. Päätimme mennä naimisiin ja vihkiminen on ensi viikolla.



Sovimme ajat sitten, että menemme kahdestaan kirkossa naimisiin, kanttori ja suntio todistavat ja tilaisuuden jälkeen ilmoitamme perheillemme tapahtuneesta. Etukäteen emme edes vihjaa kenellekään mitään.



Eilen sanoin nukkumaan käydessä jutellessamme miehelle, että tykkääköhän hänen äitinsä huonoa, jos hän haluaisi olla läsnä vihkimisessä eikä saa sitä mahdollisuutta, koska ei tiedä asiasta etukäteen. Molemmat tiedämme, että anoppi ei kuitenkaan tulisi ,vaikka tietäisikin. Mies sitten siihen unenpöpperössään sanoi, että "ei se halua tulla, minä kysyin siltä varmuuden vuoksi".



Ei jumalauta! Suutuin silmittömästi, vaikka en koskaan toimi niin. Tuo oli sellainen isku, ettei mitään rajaa! Oli sovittu ,että yllätämme kaikki, ja mies menee kertomaan äidilleen "varmuuden vuoksi, ettei se suutu". Olen vieläkin aivan raivona. Mies ei tainnut oikein ymmärtää, miksi suutuin. Minulle tuli tunne, että hän halusi nähdä äitinsä reaktion avioliittoaikeillemme. En sitten tiedä ,olisiko hän perunut häät johonkin tekosyyhyn vedoten, jos anoppi olisi vihjannut, ettei pidä ajatuksesta.



Miehen eksä kertoi joskus, että hän tapasi samaisen anopin ensi kertaa omissa häissään, kun mies ei heitä aiemmin esitellyt. Välimatkaakin oli tosin satoja kilometrejä. Minä olen ollut anopin kanssa tekemisissä pari vuotta ja ihan hyvin menee. Ensi tapaamiseen tosin jouduin miestä painostamaan.



Tämä alkaa kuulostaa kirjoitettuna ihan hirveältä. Mies on maailman ihanin, rehellisin, hyvässä asemassa, kaikin puolin upea mies. Silti tuo tintuu petokselta. Enkä voi kenenkään kanssa puhua, ettei salaisuus paljastu.



Mitä teen? Perutaanko häät?