Mitä olet valmis tekemään saadaksesi tukiverkon?

Avauksen tarkoitus taisikin olla sun itsekehu?

olen totaalitukiverkoton, ja minua loukkaa syvästi kun av:lla tukiverkottomat haukutaan tyhmiksi, rikollisiksi ja saamattomiksi.



En ole väleissä omiin vanhempiini, ovat väkivaltaisia ja vaaralisia. Appivanhemmat eivät halua kuulua elämäämme, kuuluvat vain tyttärensä elämään. Suku ja lasteni kummit asuvat yli 600km päässä, ja sinne "kotiin" en voi omien vanhempieni (väkivallan uhka) takia muuttaa takaisin.



Olen tehnyt kaikkeni, erityisesti appivanhempien suhteen että välit paranisivat, mutta aivan tuloksetta, heitä ei edelleenkään pojan perhe kiinnosta, vain tytär lapsineen kiinnostaa. Olen käynyt KAIKKI kinkerit, muskarit, kerhot, avoimet päiväkodit, vauvauinnit, perhekahvilat ja yrittänyt verkostoitua. Tuloksetta. Kaikilla on täällä pienellä paikkakunnalla suvun ja isovanhempien tukiverkko. KUKAAN ei ole ollut samassa tilanteessa kuin me, eli kokonaan ilman isovanhempia tai muuta sukua.



Minulla ei ole sisaruksia, ja miehen sisko ei todellakaan auta vaikka mikä olisi (ja saa joka päivä hoitoapua äidiltään eli anopilta). Kummit asuvat kaukana ja heillä omat lapset ja murheet.



Olen soittanut spr ystäväpalveluun, seurakunnan diakonityöhön ja laittanut lehteen ilmoituksen. TULOKSETTA.



Että mitä ihmettä enää voin enemmän tehdä? Voin valehtelematta sanoa että olen tehnyt kaikkeni!!!!



Mutta kun tukiverkkoa ei niin vaaan rakenneta, sitä täällä etuoikeutetu mummolat omaavat ihmiset eivät vaan tajua.



Yksi naapuri on sellainen jonne ihan äärimmäisessä hädässä voin lapseni laittaa maks puoleksi tunniksi, mutta ei halua muuten hoitaa tai mitään vastavuorohoitoa. Tämä on se ainoa ripe joka minulla on.



Yksi lapsistani on erityislapsi ja pienin vasta vauva, joten MLL hoitajatkaan eivät täällä päin mielellään ota (kaikki ovat 16v koululaisia täällä), enkä ehkä luottaisikaan siihen että MLL täti pärjäisi useamman kanssa.



Joten tukiverkottomana mennään, aina on itse miehen kanssa joustettava ja sumplittava. Katastrofeja ovat olleet mm. yhden lapsen joutuminen sairaalaan (aikuinen mukaan, toinen on työssä, kukas hoitaa kotona olevat muut lapset) ja molempien vanhempien äkillinen paha sairastuminen (lapset täysin heitteillä kun apua ei saanut).



Anoppi ei esim. äärimmäisessä hädässä halunnut auttaa, lapset piti melkein huostaanottaa. Anoppi kun oli menossa vahtimaan tyttärensä lapsia kauppareissun ajaksi... (anoppi siis hoitaa tyttärenlapsia 365pv vuodessa, meille ei ole herunut minuuttiakaan hoitoapua näiden vuosien aikana).



Joten en kyllä tiedä että mitä olisin voinut tehdä toisin??

Tämä ei tarkoita ap:tä, mut usein annetaan ymmärtää, että jos on vaan reipas ja iloinen, niin ihmiset tykkää susta niin paljon, että tulee suurinpiirtein yökausiksi kanniskelemaan sun koliikkivauvaa, ei mene itse päivätyöhönsä että pääsee hoitamaan sun lapsia ja on vaan iloinen, jos saa tulla teille siivoamaan kun kaikki on oksennustaudissa. Musta tuntuu, että tää tukiverkkolässytys on jonkun kunnanisän lanseeraamaa, sen jälkeen kun kunnista on aktiivisesta lopetettu KAIKKI tavallisten perheiden tukipalvelut, päivähoitoa lukuun ottamatta. Tässäkin on taustalla vähän sellainen ajattelumalli, että kaikki on vaan tahdosta kiinni, ja vastoinkäymisistä saa syyttää vaan itseään.



Minä olen etsinyt aktiivisesti ystäviä ja niitä saanutkin. Pyöritin aikani sähköpostilistaa, ja järjestin meille sitten tilat ja rahoituksen tapaamisiin ja pieneen äksöniin. Mä olen aktiivisesti rakentanut turvaverkkoa ja kaikki me äidit tässä äitipiirissä tiedetään, että olemme se toistemme tuki ja turva. Silti se vaan menee niin, että kaikilla on se oma elämä, miehet vaativissakin töissä ja omat voimat voi olla niiden omienkin lasten kanssa vähissä. Vaikka me ollaan paljon yhdessä, niin hippasen hankalaa se on toisen uupuneen äidin ottaa vastuulleen vielä lisää lapsia muuten kuin pieniksi hetkiksi kerrallaan.



Meilläkin on ollut kaveripiirissä tilanteita, että joku on sairastunut; joutunut leikkaukseen, tapaturmaan tai sairastunut väsymyksestä. Se on tosiaan nähty, että mitään apua ei saa, vaikka äiti on niin sairas, ettei voi eikä saa esimerkiksi nostaa vauvaa. Olen minäkin käynyt kaverille kaupassa, kyydinnyt, hoitanut pieniä pätkiä. Mut ei mikään tukiverkko korvaa esimerkiksi kunnallista kodinhoitajaa, joka kävisi joka päivä auttamassa.