Te jotka valitatte että sukulaiset asuu kaukana

On ihan tietoinen valinta. Sukulaiset asuu sellaisella paikkakunnalla, jossa ei ole töitä.

Muutettiin mun äidin naapuriin, harmi vain että se sitten otti ja kuoli ennenkuin lapsenlapsia ehti saada hoidettavakseen. Mies on toiselta paikkakunnalta, saako sen anteeksi kun ei täältä kotipaikkakunnalta löytänyt sopivaa? Eikä aina jaksaisi muutella sen mukaan missä kukakin sukulainen asuu tai on elossa.

mutta enää ei oo elossa kuin veli.

Miehen kotipaikkakunnalle on yli 600 km.

mutta tilanne on se että asuvat kaukana ja se ei ole minun tietoinen valintani. Päinvastoin muutin takaisin kotipaikkakunnalleni opiskelujen jälkeen mutta isäni sai hyvän työpaikan toiselta paikkakunnalta ja vanhempani muuttivat sinne. Siskoni ja veljeni ovat lähteneet työn ja opiskelujen perässä pk-seudulle. Miehen vanhemmat taas ovat niin pieneltä paikkakunnalta, että sinne emme halua kumpikaan.. nojoo, se on sitten oma valinta. Saamme kyllä hoitoapua sukulaisilta ja vierailemme paljon puolin ja toisin mutta aikaa matkoihin menee eikä siksi vaikka tuonne päiväkotiin hakijaksi ehdi ainakaan alle kahden tunnin.

Mieheni ja minä olemme samalta paikkakunnalta kotoisin, mutta opiskelujen takia muutimme lähes 400 km päähän kotipaikkakunnaltamme.



Sattuman kautta molemmille valikoitui ala, jota ei voi harjoittaa kuin muutamalla harvalla paikkakunnalla Suomessa. Luonnollisesti kotipaikkakuntamme ei ole näiden joukossa. Ja "yhteisiä" molemmille sopivia paikkakuntia on vielä vähemmän 1-2 koko Suomessa.



Hyvin on pärjätty tai ainakin pärjätty. Nyt isompina lapset viettävät koululomia mummoloissa ja muilla sukulaisilla. Tilapäisapua ei kyllä juurikaan ole tarjolla, jompi kumpi meistä vanhemmista päivystää aina.

että olet vain mennyt ja "ottanut miehen" ja varmaan "ottanut työnkin" (suhteilla?) entiseltä kotipaikkakunnaltasi. Minun entisellä kotipaikkakunnallani ei ole töitä ja välimatkat naapureihin sekä sukulaisiin on niin pitkiä että ei siellä muutenkaan ole minkäänlaista yhteisöllisyyttä.

mutta mieheni ei. Ja toisaalta - miehen työtkin on täällä. Meiltä matkaa mummolaan 200 kilsaa, miehen sukulaisiin (=vain isä elossa) 130 kilsaa. Miestä en "ottanut" sieltä missä olis paras paikka asua lapsiperheenä, valitsin miehen sen mukaan, kenen kanssa kemiat synkkasi ja elo muutenkin onnellista. Toki olen kateellinen ap:n kaltaisille, joilla suku asuu lähellä, mutta kaikkea ei voi saada.

sen valinnan, että ovat muuttaneet tänne pääkaupunkiseudun liepeille, niin ei ole tarvinnut opiskelujen tai töiden perässä itsekään muuttaa toiselle puolelle Suomea. Meillä molempiin mummoloihin matkaa alle 20 km, joten apua saa niin arkeen kuin juhlaankin ja yhteyttä pidetään muutenkin paljon.

Piti valita syödäänkö vai onko mummo hoitamassa lapsia. Me päätettiin syödä. Eli asutaan töitten ääressä ilman sukulaisia. Ollaan muutenkin valittu elämäntapamme fiksusti: meillä on vain yksi lapsi, asutaan lähellä työpaikkoja jne. Eli yhden lapsen sairastamiset onnistuu mainiosti, työmatkoihin menee molemmilla n. 10-15 minuuttia suuntaansa jne. Ja suurin asia mun mielestä on se, että mummot ja papat saa elää omaa elämäänsä. Ne on jo meidät hoitanu, ei niiden tarvitse meidän lapsia hoitaa. Lomilla sit saavat hemmotella ja touhuta lapsen kanssa sydämensä kyllyydestä.

ja samalla paikkakunnalla vaan ympäriinsä Suomea. Eipä taida olla noita "koko suvun paikkakuntia" kuin Suomen sisäsiittoisimmalla seudulla eli Pohjanmaalla.

Pysyy raha samalla suvulla.

tietoinen valinta se että muutin opiskelujen jälkeen takaisin kotipaikkakunnalle ja otin miehenkin kotikunnasta. On kaikki mummolat ja muu suku lähellä. Mun äiti on läheinen mummo lapsille, anoppi ei niinkään.

,että anoppikin olisi läheinen mummo lapsenlapsilleen. Eihän siinä nyt ole edes sitä matkaa esteenä. Vai oletko hieman mökkihöperö omine sukuinesi siellä omalla paikkaunnallasi

Jouduin muuttamaan 600km päähän psykopaatti-isästäni joka on hakannut minua koko lapsuuteni, ja aikuisiällä jatkanut hrrastusta. Uhkaillut, riehunnut, tullut kotiini raivoamaan ja käymään kimppuun. Väkivalta alkoi kohdistua lapsiini, oli pakko muuttaa pakoon. Sinne jäi suku ja kaverit, ja perheemme on todella yksin. Tosin, ei harmita tuo "mummolan" etäisyys, ymmärtänette varmaan että sieltä saatu "hoitoapu" olisi hengenvaarallinen lapsilleni...