Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

loppuraskaus ja masentaa

Vierailija
25.04.2012 |

miten tätä oloa ja mielialaa saisi kohennettua?



en osaa oikein edes eritellä mikä masentaa. odotusaika ei ole ainakaan mennyt niinkuin olisin toivonut, en ole oikein pystynyt nauttimaan odotuksesta missään vaiheessa sairastelun vuoksi. ystävänikin kuoli.



en ole ollenkaan valmis vauvan tuloon. vaikka kaikkea olenkin hänelle valmiiksi hankkinut, jonkinlainen tunneside puuttuu. :( haluaisin mennä synnyttämään hyvällä mielellä ja onnellisin fiiliksin. tunnen itsenikin vain valtavaksi ja rumaksi. millähän voisi itseään piristää?

Kommentit (4)

Vierailija
1/4 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

onko kaikki muut onnesta hehkuvia odottajia? ap

Vierailija
2/4 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta kummallinen alakulo on mielessä koko ajan. Oletan, että se liittyy hormooneihin ja menee ohi viimeistään sitten, kun vauva syntyy.



Minulla on ennestään kolme lasta, ja he kaikki ovat tuntuneet "vierailta" syntymäänsä asti. Minusta on aina tuntunut mahdottomalta ajatukselta kiintyä johonkin sellaiseen, josta en tiedä oikeastaan mitään. Vasta kun vauva on ollut sylissä, se on tuntunut omalta ja rakkaalta ja korvaamattomalta :)



Niin että ei kai tässä muu auta kuin odotella vaan ja huilata odotellessaan. Onneksi edes kevät näyttää lopultakin tulevan, sekin piristää vähän.



Jaksamista loppusuoralle - kyllä se siitä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/4 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lämmitti kovasti mieltä vastauksesi. Ehkä tämä tästä, mulla on odotusta enää nelisen viikkoa jäljellä. Hyvää odotusaikaa sinullekin! Ap

Vierailija
4/4 |
25.04.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta kummallinen alakulo on mielessä koko ajan. Oletan, että se liittyy hormooneihin ja menee ohi viimeistään sitten, kun vauva syntyy.

Minulla on ennestään kolme lasta, ja he kaikki ovat tuntuneet "vierailta" syntymäänsä asti. Minusta on aina tuntunut mahdottomalta ajatukselta kiintyä johonkin sellaiseen, josta en tiedä oikeastaan mitään. Vasta kun vauva on ollut sylissä, se on tuntunut omalta ja rakkaalta ja korvaamattomalta :)

Niin että ei kai tässä muu auta kuin odotella vaan ja huilata odotellessaan. Onneksi edes kevät näyttää lopultakin tulevan, sekin piristää vähän.

Jaksamista loppusuoralle - kyllä se siitä!

molempien muksujen odotusajalta.

Kyllä se ohi menee, usko pois. Kun vauvan saa syliin, alkaa se "yhteyskin" syntyä. Joskus siihen toki menee vähän pidemmän aikaan kun tutustuu uuteen tulokkaaseen.

Minua kyllä masensi oma ulkonäkökin. Kauhea vatsa ja vielä suurempi turvotus, naapa nyppyjä täynnä...ei siinä voi itseään kauniiksi tuntea millään muotoa.

Tältä suunnalta myös tsemppiä loppuraskauteen =)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi yhdeksän viisi