Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Meneekö elämä hukkaan huonossa avioliitossa?
24.04.2012 |
Meillä on peruskuvio. Ollaan oltu yhdessä ikuisuus, teineistä saakka. Nyt on talo ja lapset ja parisuhde on tosi huono. Ollut jo pidemmän aikaa. Mies ei ole koskaan mikään unelmamies ollutkaan. Perusjutut on ollu aina ongelma. Nyt kun 35v. kolkuttelee mietin meneekö mun ainoa elämä hukkaan tässä surkeassa avioliitossa. Vai pitääkö huonoa miestä vain sietää, koska on niin alttarilla 21 vuotiaana luvannut? Lapsille on tietysti tärkeää, että on ydinperhe....
Voihan se olla, että joutuisin ojasta allikkoon ja elämään loppuelämäni yksin. Ei tässä iässä ole helppoa etsiä parempaakaan miestä. Huoh!
Kommentit (23)
siinä yksinkertainen totuus. Voit toki esittää toiveesi/vaatimuksesi/odotuksesi miehellesi, mutta et voi pakottaa häntä muuttumaan. Jos hän päättää olla muuttumatta - jos on liian vaikeaa, jos häntä ei vain huvita tms. - hän kantaa seuraukset. Jos asiat ovat todella tärkeitä sinulle, osaat vetää oikeat johtopäätökset ja lähteä avioliitosta etsimään onnea muualta. Jos asiat eivät ole sinulle niin tärkeitä että uhraisit avioliittosi, alat etsiä uutta elämää avioliitossa ollessa (en tarkoita pettämistä!). Muutat käytöstäsi - mies joutuu myös muuttumaan...Vai ajattelitko niin, että vain miehen on muututtava?
Meillä kävi niin että mies petti ja menimme molemmat terapiaan. Olen havainnut, että minun on muutettava monia käytöstapojani ja toimintamallejani, joista seuraa automaattisesti että miehen on joko itsekin muututtava TAI tehtävä johtopäätökset ja lähdettävä etsimään onneaan muualta. Minä olen päättänyt, että minua ei enää kohdella huonosti :-) Eli mies saa joko kasvaa aikuiseksi ja ottaa vastuun käytöksestään TAI harrastaa lapsenleikkiään jonkun muun kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi suuri ongelma on täydellinen hellyyden ja läheisyyden puute. Minua häiritsee myös se, että harrastamme seksiä vain hänen aloitteestaan. Minun hän ei anna tehdä aloitetta. Kun vähänkin lähestyn häntä hän pakenee tai suuttuu. En siis oikein ehdi edes "aloiteasteelle". Meillä siis lemmiskellään vain silloin kun hän haluaa. ap
Meilläkin näin :(. Tosin erona se, että oma mieheni ei ole perushuonotuulinen. Hän ei vain osaa/halua osoittaa millään tavalla rakkauttaan (jos sitä enää edes on) minua kohtaan. Olemme käytännössä kuin kämppikset. Seksiä harrastamme myös vain hänen aloitteestaan ja sekin on vain häntä varten. Itse en saa siitä mitään, koska hän ei koskettele ym. vaan käy suoraan asiaan ja kaikki on nopeasti ohi.
Perheestä KAIKKI vastuu on minulla. Hän ei tee mitään omaaloitteisesti. Tekee kyllä pyydettäessä, mutta käytännössä joudun pitämään kaikki langat käsissäni, muuten "kerä" hajoaa. Hoidan kotityöt, lapset, autoasiat ja kaikki muutkin ns. miesten jutut. Alan olla ihan loppu ja kun olen miettinyt niin en saa tästä suhteesta yhtään mitään muuta kuin kaverin, jonka kanssa asun.
Todella kurjaa tuo miehesi huonotuulisuus :(. Teillä asian siis vielä huonommin, jos hän kohtelee sinua epäkunnioittavasti.
Alue: Aihe vapaa
Ajattelen juuri samoin kuin sinä. Minunkin miehessäni olisi potentiaalia ja hänessä on paljon hyvääkin.
ap