Kuinka päästä eroon katkeruudesta?
Vai täytyykö siitä edes päästä? Entinen miesystäväni ei enää rakastanut minua, mutta silti pitkitti vuodella suhteen lopettamista. Nyt totuuden paljastuttua olen valtavan katkera, on todella petetty olo. Miksi hänen täytyi tuhlata aikaani? Miksi hän oli niin pelkuri? Miten voisin olla tuntematta katkeruutta? Vai onko se edes tarpeellista?
Kommentit (30)
en itse ole vielä vastausta keksinyt...
ja viha lähtee vain vihaamalla. Eli muistele kaikkea niitä vääryyksiä ja huuda/hakkaa tyynyt/itke vihasi ulos.
Katkeruus on siis padottua vihaa, jota et ole huutanut ulos.
anteeksiantaminen tulee vihan purkamisen jälkeen. Ei saa antaa anteeksi liian nopeasti.
4
Olen miettinyt anteeksiantoa. En pysty siihen. En vain käsitä, miksi joku on niin raukkamainen paskahousu... Luulen, että tekisi hyvää haukkua tämä mies, minkä olen muutamaan otteeseen tehnytkin, mutta hän ei halua nähdä minua "jos vain haukun häntä." Hän ei ole tehnyt mielestään mitään väärää ja vähättelee tekojaan. Siksi minun on todella vaikeaa antaa anteeksi. Jos näkisin että hän on todella pahoillaan ja häpeissään, uskoisin siihen pystyväni.
Tiedän ettei katkeruudesta koidu minulle mitään hyvää. En vain kykene hautaamaan sitä. :/
ap
taisit vaan saada narsistisen kolauksen kun tulit jätetyksi.
Kaikki eivät selviydy siitä kunnialla.
pääsee eroon rehellisyydellä ja sillä, että kantaa vastuuta omasta elämästään ja valinnoistaan. Ja ymmärtää, että näin kuuluu muidenkin tehdä. Ei elämä yhteen mieheenkaadu, nythän sinulla on mahdollisuus kokeilla muitakin miehiä. Ja tehdä asioita, joita et voinut tehdä suhteessa miehen kanssa ollessa.
jatkan, koska olen käynyt tuon kaiken lävitse. Mies petti ja jätti. Minä olen antanut anteeksi.
Älä vain hauku miestä päin naamaa. Huuda yksinäsi, vaikka tyynyyn. Kirjoita vihakirjeitä.
Ja sen jälkeen yksityiskohtaisesti toistat joka ilta, juuri ennen nukkumaanmenoa, että "annan hänelle anteeksi tämän ja tuon ja sen". Kolme kertaa. Anna itsellesi anteeksi, että et kykene antamaan anteeksi.
Kyllä se siitä. Joudut antamaan anteeksi kymmeniä kertoja. Joka kerta edistyt millin.
taisit vaan saada narsistisen kolauksen kun tulit jätetyksi.
Kaikki eivät selviydy siitä kunnialla.
Miksi vuosi ei voisi olla totta?
Totta kai on kolaus tulla jätetyksi. Mutta en missään nimessä kaihoa takaisin entistä suhdettani, se tuntuu kokonaan valheelta ja todella kaukaiselta.
ap
ja jatka elämää eteenpäin. aika auttaa unohtamaan, ja vähitellen hän muuttuu merkityksettömäksi.
hiukan suhteellisuudentajua peliin.
Saat olla vihainen ja pettynyt, mutta nyt nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä.
pääsee eroon rehellisyydellä ja sillä, että kantaa vastuuta omasta elämästään ja valinnoistaan. Ja ymmärtää, että näin kuuluu muidenkin tehdä. Ei elämä yhteen mieheenkaadu, nythän sinulla on mahdollisuus kokeilla muitakin miehiä. Ja tehdä asioita, joita et voinut tehdä suhteessa miehen kanssa ollessa.
En siis kaipaa tätä miestä, en rakasta häntä enää ja hän tuntuu jotenkin paljon pienemmältä silmissäni. En vain voi käsittää, miksi hänen piti johtaa minua harhaan ja viedä minulta mahdollisuus olla muiden kanssa. Sellaisten muiden, joista joku olis saattanut oikeasti rakastaa minua. Mikä oikeus hänellä oli viedä vuosi elämästäni? Se ei ollut minun valintani ja jos olisin tiennyt totuuden olisin toiminut toisin.
ap
ja käytä loppuaikasi muihin ihaniin asioihin.
hiukan suhteellisuudentajua peliin.
Saat olla vihainen ja pettynyt, mutta nyt nokka pystyyn ja kohti uusia pettymyksiä.
Tässä on kyllä pointtia :)
ap
ja sitten sekin tuntuu ihan yhtä väärältä ;)
Jätetyksi tuleminen on kipeä asia. Se, että mies vaikuttaa silmissäsi jo pieneltä ja säälittävältä on jo merkki siitä että toivut. Vuoden päästä varmaan vaan puuskahdat ja mietit miksi jaksoit tuhlata sellaiseen niin paljon tunteita ja energiaa.
ja sitten sekin tuntuu ihan yhtä väärältä ;)
Jätetyksi tuleminen on kipeä asia. Se, että mies vaikuttaa silmissäsi jo pieneltä ja säälittävältä on jo merkki siitä että toivut. Vuoden päästä varmaan vaan puuskahdat ja mietit miksi jaksoit tuhlata sellaiseen niin paljon tunteita ja energiaa.
No onhan niinkin käynyt ja olen itsekin niin tehnyt, mutta se ei tunnu niin pahalta. Se on mielestäni rehdimpää ja jotenkin naiivisti luulin, että tämä entinen miesystäväni olisi edes välittänyt minusta sen verran, että olisi ajatellut minunkin elämääni ja tulevaisuuttani, eikä itsekkäästi käpertyisi pelkuruuteensa.
Itse suhteen loppuminen ei oikeastaan tuntunut kauaa pahalta, olin sitä itsekin miettinyt, enkä koskaan kaivannut miestä suhteen jälkeen. Mutta tuntuu kuin kaikki olisikin ollut valhetta ja olisin maailman suurin narri. Miksi seurustella ihmisen kanssa jota ei rakasta? Miksi minun piti seurustella ihmisen kanssa joka ei rakastanut minua? Se tuntuu niin epäreilulta, kusetukselta :/
ap
ja sitten sekin tuntuu ihan yhtä väärältä ;)
Jätetyksi tuleminen on kipeä asia. Se, että mies vaikuttaa silmissäsi jo pieneltä ja säälittävältä on jo merkki siitä että toivut. Vuoden päästä varmaan vaan puuskahdat ja mietit miksi jaksoit tuhlata sellaiseen niin paljon tunteita ja energiaa.
No onhan niinkin käynyt ja olen itsekin niin tehnyt, mutta se ei tunnu niin pahalta. Se on mielestäni rehdimpää ja jotenkin naiivisti luulin, että tämä entinen miesystäväni olisi edes välittänyt minusta sen verran, että olisi ajatellut minunkin elämääni ja tulevaisuuttani, eikä itsekkäästi käpertyisi pelkuruuteensa.
Itse suhteen loppuminen ei oikeastaan tuntunut kauaa pahalta, olin sitä itsekin miettinyt, enkä koskaan kaivannut miestä suhteen jälkeen. Mutta tuntuu kuin kaikki olisikin ollut valhetta ja olisin maailman suurin narri. Miksi seurustella ihmisen kanssa jota ei rakasta? Miksi minun piti seurustella ihmisen kanssa joka ei rakastanut minua? Se tuntuu niin epäreilulta, kusetukselta :/
ap
arvaa, miltä minusta on tuntunut, kun olin 20 vuotta avioliitossa ja mies kun petti niin sanoi, että on jo 5-10 vuotta näivettynyt... Koskaan ei sanonut mitään.
4
Lyttäsikö persoonallisuuttasi, päästelikö suustaan tuulesta temmattuja sammakoita?
Jotenkin tuo vuoden pitkitys ei kuulosta _minusta_ sellaiselta, mitä olisi ylivoimaisen vaikea ymmärtää.
Katkeruuden takaa löytyy vihaa ja vihan takaa surematonta surua. Ehkä et ole vielä surrut sitä ettei teillä ollut todellista yhteyttä, avoimuutta ja luottamusta. Siitä kertoo se ettei miesystäväsi kertonut sinulle todellisia tunteitaan.
nyt hukkaat omaa aikaasi menneessä vellomiseen etkä elä elämääsi nyt.
Ota vastuu omasta onnellisuudestasi. Se on sinusta kiinni miten loppuelämäsi käytät.