Mitä jos lapsi sairastuu hoitopäivän aikana,eivätkä vanhemmat pääse hakemaan kesken päivän?
Minulla ja miehellä on työt sellaiset, ettemme kertakaikkiaan voi keskeyttää töitämme ja lähteä lasta hakemaan, saatika olla koko lopputyöpäivää pois. Myöskään sukulaisista ja isovanhemmista ei ole apua. Tuttavatkin ovat työelämässä kaikki, eivätkä hekään voi kesken kaiken lähteä VIERAAN lapsen vuoksi.
Eli mitä jos lapsi vaikka oksentaa aamupäivällä ja vanhemmista toimen pääsee töistä vasta klo 17 ja toinen klo 18.
Kommentit (149)
Tämä on taas niin aaveeta parhaimmillaan. Kyllä ihan jokaisen ihmisen pitää järjestää elämänsä niin että on 5 minuutissa lapsensa luona työpaikasta jonka ikkunasta näkee päiväkodin pihalle. Itse en ole kirurgi, ambulanssikuski enkä edes aja rekkaa, mutta jossainyksittäisessä tilanteessa saattaa käydä niin että hakeminen olisi vaikeaa/käytännössä mahdotonta edes parin, kolmen tunnin sisällä. Tällaisten teoreettisten, mutta silti mahdollisten kuvioiden takiako pitäisi lopettaa työt tai alunperin olla hankkimatta lapsia? Voihan sitä työtilanteetkin muuttua siinä ajassa kun lapset ovat päivähoitoikäisiä tai alakoululaisia. Että ihanko pitäisi siinä hetkessä kun lapsen tekee pystyä ennustamaan jokainen työkuvio mikä eteen saattaa seuraavan 10 vuoden kuluessa tulla eteen? Kai kaikki yrittävät parhaansa, ja joskus on vaan pakko toimia siten kuin kussakin tilanteessa pystyy. Ei varahakijoiden kyllä tarvitse mitenkään päivystää siltävaralta että joku todella harvinainen skenaario juuri toteutuu.
Meillä varahakijaksi esim. on ilmoitettu eläkkeellä oleva äitini joka asuu lähellä, ja hädän tullessa hän pystyy yleensä auttamaan. Mutta voihan olla, että jonain päivänä kun olen Ranskassa työmatkalla ja mieheni kiinni 4 tunnin palaverissa (puhelin äänettömällä ia taskussa näkymättömissä) äitini onkin päättänyt lähteä kylään ystävälleen Tampereelle (asumme Vantaalla). Ja juuri kun nämä kaikki asiat tapahtuvat yhtäaikaa lapsi sairastuu kesken päivän. Mieheni sisko on toinen varahakija, mutta työelämässä ja itsekin kolmen pienen lapsen äiti. Ei hän voi lähteä kesken työpäiväänsä hakemaan lastamme toiselta paikkakunnalta, missä hän on töissä. Veljeni tekee matkatyötä, ja toisinaan hänkin on poissa kaupungista/ maasta. Tällainen kuvio siis olisi mahdollinen, vaikkakin harvinainen. Sitten pitää vaan hyväksyä se tosiasia, että juuri tällaisena "kaikki menee pieleen"-päivänä lapsi joutuu olemaan päiväkodissa/koulussa kunnes mieheni vapautuu palaverista. Mutta täydellinen äiti tietysti miettii omat ja kaikkien lähestensä kuviot ennenkuin jättää yhtään e-pilleriä syömättä. Ettei vaan sitten joskus joudu hylkäämään lastaan useaksi tunniksi päiväkotiin vatsataudin yllättäessä.
kuinka paljon se ykskin onnistuu tartuttaa muita henkilöitä jos on siellä muiden keskellä koko päivän! jos vahinko on minimoitavissa, eli jos sen lapsen sais mahd pian pois tartuttamasta muita, säästyttäis monelta tartunnalta ja muut vanhemmat sais olla kans siellä työssään, ku eivät ole oksentamassa kotona! nih.
Jos et kestä ajatusta, että lapsesi saa päiväkodissa jonkin tartunnan, niin hoida lapsesi kotona.
vaikka niin täällä aina ajatellaan: minäminäminä ja minun perhe. yritin just viestittää et miten se vaikuttaa moniin perheisiin ja mahdollisesti ihan turhaan. ja mitäpä jos sä hoitaisit sen lapses kotona, jos et ite aio ees hakee häntä kotiin sairastamaan silloin kun niin kuuluis tehdä?
Jos olet itse päivät kotona ja lapsi on hoidossa, ei ole mitään ongelmaa mennä noutamaan lasta. Sinullahan ei ole työpaikkaa eikä tarvitse miettiä, miten työt järjestetään.
Päiväkodista ei hoitaja voi noin vain lähteä ja jättää lapsiryhmää yksin, vaikka oma lapsi sairastuisi.
Tämä on taas niin aaveeta parhaimmillaan. Kyllä ihan jokaisen ihmisen pitää järjestää elämänsä niin että on 5 minuutissa lapsensa luona työpaikasta jonka ikkunasta näkee päiväkodin pihalle. Itse en ole kirurgi, ambulanssikuski enkä edes aja rekkaa, mutta jossainyksittäisessä tilanteessa saattaa käydä niin että hakeminen olisi vaikeaa/käytännössä mahdotonta edes parin, kolmen tunnin sisällä. Tällaisten teoreettisten, mutta silti mahdollisten kuvioiden takiako pitäisi lopettaa työt tai alunperin olla hankkimatta lapsia? Voihan sitä työtilanteetkin muuttua siinä ajassa kun lapset ovat päivähoitoikäisiä tai alakoululaisia. Että ihanko pitäisi siinä hetkessä kun lapsen tekee pystyä ennustamaan jokainen työkuvio mikä eteen saattaa seuraavan 10 vuoden kuluessa tulla eteen? Kai kaikki yrittävät parhaansa, ja joskus on vaan pakko toimia siten kuin kussakin tilanteessa pystyy. Ei varahakijoiden kyllä tarvitse mitenkään päivystää siltävaralta että joku todella harvinainen skenaario juuri toteutuu.
Meillä varahakijaksi esim. on ilmoitettu eläkkeellä oleva äitini joka asuu lähellä, ja hädän tullessa hän pystyy yleensä auttamaan. Mutta voihan olla, että jonain päivänä kun olen Ranskassa työmatkalla ja mieheni kiinni 4 tunnin palaverissa (puhelin äänettömällä ia taskussa näkymättömissä) äitini onkin päättänyt lähteä kylään ystävälleen Tampereelle (asumme Vantaalla). Ja juuri kun nämä kaikki asiat tapahtuvat yhtäaikaa lapsi sairastuu kesken päivän. Mieheni sisko on toinen varahakija, mutta työelämässä ja itsekin kolmen pienen lapsen äiti. Ei hän voi lähteä kesken työpäiväänsä hakemaan lastamme toiselta paikkakunnalta, missä hän on töissä. Veljeni tekee matkatyötä, ja toisinaan hänkin on poissa kaupungista/ maasta. Tällainen kuvio siis olisi mahdollinen, vaikkakin harvinainen. Sitten pitää vaan hyväksyä se tosiasia, että juuri tällaisena "kaikki menee pieleen"-päivänä lapsi joutuu olemaan päiväkodissa/koulussa kunnes mieheni vapautuu palaverista. Mutta täydellinen äiti tietysti miettii omat ja kaikkien lähestensä kuviot ennenkuin jättää yhtään e-pilleriä syömättä. Ettei vaan sitten joskus joudu hylkäämään lastaan useaksi tunniksi päiväkotiin vatsataudin yllättäessä.
On hiukan eri asia että joskus saattaisi käydä niin että ette voisi hakea, mutta ap:n tilanne kun vaikuttaisi olevan ettei IKINÄ pääsisi, koska kumpikaan ei voi jättää työt kesken.
Sinä kirjoitit juuri sen, jota ajattelin. Nämä mammat on joko täysin työelämästä syrjäytyneitä ja siksi kiillottavat omaa egoaan näillä jutuilla tai sitten täysin kokemattomia työelämästä.
Työssäkäyvillä vanhemmilla on niin paljon muitakin murheita ja paineita, ettei tälläinen fanaattinen asenne mitenkään helpota tilannetta. En tiedä ketään vanhempaa, joka ei sydän syrjällään olisi siellä töissä, jos kuulisi lapsen sairastuneen. Jokainen lähtee heti, kun mahdollista. joskus vaan tähdet on väärässä asennossa ja valitettavasti satunnaisen tunnin takia ei voi lopputiliäkään ottaa tai jättää kirurgi leikkausta kesken tai lopettaa markkinointijohtaja miljoonan diilin neuvottelua. Tarviiko näillä jutuilla entisestään lisätä sitä puristusta, jota työssäkäyvät vanhemmat nykyään kohtaa?
jotenkin erityisen hyvin palstan tason, tai oikeastaan sen, miten taso vaihtelee.
Oletteko te kaikki kiihkoilijat ihan oikeasti todellisia ihmisiä ja vakavissanne noiden mielipiteidenne kanssa?
Onko osa porukasta näin työelämästä vieraantuneita, ettei tajua, että osa tekee oikeesti ihan tärkeetä työtä, eikä mitään suojatyötä? Kyllä silloin on hommat hoidettava loppuun saakka, tai ainakin odotettava, että tulee jatkaja.
Vastuullinen vanhempi hommaa lapselleen hoitopaikan, poikkeustapaukset sitten on poikkeustapauksia ja ne hoidetaan parhaan kykynsä mukaan.
Onko minun työni niin tärkeä, että en voi irrottautua siitä hakeakseni sairaan lapseni hoidosta? Tai olenko ajatellut asiaa etukäteen ja hankkinut useita varahakijoita, joita ei välttämättä edes tarvita? Vai oletanko, että kyllä se sairas lapsi siellä pk:ssa tulee hoidetuksi. makoilee kivan hoitajan kanssa patjalla. Hoitaja lukee mukavaa kirjaa ja ojentaa oksennusvatia. 19 av-mamman lapset vetävät sillä aikaa kurahousuja kahden aikuisen avustamana ylleen. Kannattaisi tutustua siihen päivähoidon arkeen oikeasti.
Poikkeustilanteita voi olla, mutta eiköhän tuo ole aika pitkälti asennekysymys. Sitä paitsi kannatta ajatella sekä pk:n henkilökuntaa että erityisesti omaa lasta, joka on kuumeessa/korvakivussa/vatsataudissa tai mitä ikinä. Pk:n henkilökunta ei voi lääkitä lasta.
"oikeesti tärkeen työn tekijät" pariutuvat aina keskenään ja saavat lapsia, jotka sairastuvat pk:ssa katalasti kesken päivän.
Onko osa porukasta näin työelämästä vieraantuneita, ettei tajua, että osa tekee oikeesti ihan tärkeetä työtä, eikä mitään suojatyötä? Kyllä silloin on hommat hoidettava loppuun saakka, tai ainakin odotettava, että tulee jatkaja.
Vastuullinen vanhempi hommaa lapselleen hoitopaikan, poikkeustapaukset sitten on poikkeustapauksia ja ne hoidetaan parhaan kykynsä mukaan.
Minä ja mieheni pääsemme kyllä hakemaan lasta, mutta en ole niin yksinkertainen, ettenkö tajuaisi, että kaikki eivät kykene irrottautumaan töistä välittömästi. Jos jollekin tämä on vaikea ymmärtää, niin heidän pitää hoitaa lapsensa kotona.
Sellaista se elämä on.