Katsooko joku MTV3:n pikku julmureita? Kauhukakaroita, mutta täysin vanhempien takia...

Mutta tosiaan, ei noilla vanhemmilla ole haisuakaan lasten kasvatuksesta. Antavat pompottaa ihan miten sattuu.

Siinä englantilaisella se psykologi rauhallisesti ja haukkumatta opastaa vanhempia (ja meitä katsojia) mitä tehdä toisin. Katsojille näytetään miten ne " jipot" tosiaan toimii.



Tuossa amerikkalaisessa roolivaatteisiin puettu ylimielinen lastenhoitaja räyhää vanhemmille, pyörittelee silmiään ja pudistelee päätään alleviivatakseen katsojille miten kertakaikkisen kamalia kakaroita lapset ovat. Ja suurin osa kuvamateriaalista on silkkaa kiukuttelua ja kaaosta.



Englantilaisen version tarkoitus on selvästi auttaa myös katsojia kun taas amerikalainen on silkkaa ylemmyydentuntoista tirkistelyä.

Ja miten se tilanne on päässyt siihen? Äidiltä puuttui selkäranka - ihmettelin, että pystyi edes seisomaan.

Ihan älytöntä, että kun yksi kanava on jo näyttänyt laatuohjelman, toinen näyttää siihen verrattuna ihan sontaa olevan ohjelman.





Mutta tämä ei olekaan se suurin ihmetyksen aihe, vaan se, että

MYÖS SILLE SONNALLE LÖYTYY KATSOJIA. Vain jättämällä katsomatta huonot ohjelmat, voi niistä päästä eroon.

lapsista ja, aikuisista oli varmaan kyse yhdessä ketjussa jossa ei haluttu hirviölapsia kylään. Nyt ymmärrän.

Mulle tän tapaiset ohjelmat muistuttaa hyvin siitä, miten tärkeää on pitää tietty tiukka linja kasvatuksessa. Näkee siis, mitä hyvin helposti tapahtuu, jos ei pidä kiinni tietyistä asioista. Ja näkee myös sen, että nuo meidän lapsethan on aivan älyttömän kilttejä ;)

Toki jenkkityyliin puvustus ym. oli vähän yliampuvaa, mutta perheen hätä oli todellinen ja lastenhoitaja hoiti homman hienosti. Äitihän oli selvästi perheen heikoin lenkki... nanny, joka selvästi oli kasvatusalan ammattilainen, mutta vain nannyn roolissa, hoiti homman jämäkästi. Lässyttäminen tuolle naiselle ei olisi tehonnut. Valitettavasti nämä lapset eivät ole lainkaan harvinainen ilmiö nykyisin, työssäni ammattikasvattajana ja opettajana tapaan heitä päivittäin ja liian usein huomaan, että syy moiselle käytökselle löytyy vanhemmista pelottavan usein. Ei nykyisin turhaan puhuta siitä, että vanhemmuus on hukassa... Ja takuulla tästäkin ohjelmasta saa vinkkejä arjen elämäänsä katsojakin. Tällaisia ohjelmia todella tarvitaan nyky-yhteiskunnassa! Aion seurata tulevaisuudessakin!!

miten kiistatilanteissa sitten tulisi toimia oikein ja mitä tarkoittaa, kun antaa lapsen pompottaa? kertokaa esimerkkejä! haluan tietää, kun olen itsekin joskus hukassa ja en tiedä miten toimia, kun kengät eivät kelpaa (neuvottelu vaiko syliin otto ja väkisin laitto?) KIITÄN!

Vierailija:

miten kiistatilanteissa sitten tulisi toimia oikein ja mitä tarkoittaa, kun antaa lapsen pompottaa? kertokaa esimerkkejä! haluan tietää, kun olen itsekin joskus hukassa ja en tiedä miten toimia, kun kengät eivät kelpaa (neuvottelu vaiko syliin otto ja väkisin laitto?) KIITÄN!

--- siis jos esim. kyse siitä, että lapsi ei halua ottaa talvikenkiä jalkaan pakkasella ja ottaisi mieluummin esim. juhlakengät (näin on meillä joskus ollut), niin minä ainakin kylmästi olen laittanut sitten jalkaan väkisin. Vaikka huuto on ollut kamalaa. En lähtisi lapsen kanssa kyllä oikeastaan koskaan neuvottelemaan. Toki lapseni saa valita, jos meillä kahta eri kenkäparia löytyy niin silloin saa ottaa ne mitkä tänään haluaa. Mutta minun vanhempana on kuitenkin päätettävä onko ratkaisu järkevä, tyyliin aikuisena tiedän, että juhlakengissä jalat paleltuisivat, sitähän 3-4 -vuotias ei tiedä.

Minusta siis neuvottelun aika on vasta myöhemmin, vanhemman lapsen kanssa. Vanhempi on pomo pienelle lapselle.

Oon täysin samaa mieltä. Nykyään kun koko ajan hoetaan että Haluatko laittaa tänään punaisen vai sinisen paidan? Lauantapussi vai ässämix?

Siis että lapsen voi ottaa mukaan päätöksen tekoon, mutta psykologi kirjoitti juri siitä että lapselle annetaan nykyään liikaa päätäntävaltaa ikäänsä nähden. Liika " vastuu" painaa pientä ja pian hän kuvittelee määräävänsä kaikesta ja olevansa aikuisen tasolla.

hoivaviettiinsä. Kyllä omassa persoonallisuudessa on jotain heikkoa jos ei yhtään kestä lasten kiukuttelua ja äidin perään itkemistä. Ehkä kyseinen nainen ei koe olevansa tärkeä muuten kuin lastensa kautta.

Kerran olin jossain Mäkkärin jonossa ja siellä joku isä kyseli joltain 3-vuotiaalta " haluatko sä nyt sitä vai tätä vaiko tuota vaiko tätä" ? Kuulosti jotenkin hassulta, ja se tyttökään ei lopulta osannut mitään päättää kun vaihtoehtoja oli niin paljon! Silloin mulla ei ollut lapsia, mutta jo silloin tuota ihmettelen koska mielestäni joku 3-v on liian pieni vielä päättämään haluaako kenties tavallisen hampparin, juustohamppari vaiko jotain ihan muuta...



Itse en kyllä lähtisi ko. tilanteessa kyselemään lapselta paljon mitään, joko päättäisin itse (usein näin) tai sitten tiedustelisin etukäteen ja antaisin lapsen valita kahdesta vaihtoehdosta.



Ei lapselle saisi antaa liikaa vastuuta liian pienestä!