Te, joilla oli puudutus synnytyksessä niin sattuiko ponnistaminen?
Ekalla ei sattunut (ei puudutusta), mutta tällä toisella kertaa kyllä tunsin (ei puudutusta). Tuntui siltä kuin olisin revennyt kahtia. Vauva oli kyllä ekalla kertaa kilon pienempi kuin nyt, joten saattoipa sekin vaikuttaa.
Kommentit (31)
ja sekin puudutettuna. Ei sattunut ollenkaan.
minulla on ollut kaksi suht kivutonta ponnistusta ja yksi erittäin kivulias. Kivuttomissa olin saanut kohtuullisesti tehonneita puudutuksia (epiduraali + paracervikaali) ja minulla oli hyvin selvä ponnistustarve.
Kivuliaalla kerralla ei ollut mitään puudutuksia, mutta ei kyllä ollut ponnistustarvettakaan. Se oli väkinäistä päkertämistä ja todellakin luulin halkeavani kahtia. :(
Itsellä yksi synnytys, jossa sain epiduraalin + kaksi lisäannosta. Sen lisäksi vedin ilokaasua hullun lailla huulet puuduksissa ja se maski olikin todella tärkeä..
Ponnistusvaiheessa en tuntenut mitään ja ne ponnistussupistukset tuntui vain siltä kun olis alavatsan lihakset jotenkin krampanneet, siitä ymmärsin ponnistaa. Mitään muuta ei tuntunut paitsi kun lapsi tuli ulos niin tuntui että alapää antoi periksi :D 25 min kesti mutta ikuisuudelta tuntui, oli nimittäin rankinta hommaa mitä ikinä tullut tehtyä..eppari leikattiin ja joku repeämä tuli sen lisäksi. EPäilen että kivuttomuus johtui siitäkin että kätilö kuulemma pisti puuduketta vielä ennen vauvan syntymistä reippaalla kädellä.
Nyt sitten pelottaa jos vielä joskus synnytän, jos ei näin hyviä lääkkeitä saakkaan....
Ekassa epiduraali - sattui jonkun verran
Tokassa spinaali - ei tuntunut missään
eka luomuna sattui aika lailla, mutta siedettävä
toka sattui, mutta tuli luomuna ja pikana
kolmas sattui, vaikka epiduraali. lähinnä tuntui venyminen ja kova paine häntäluussa. epiduraali auttoi vähän, vaikka menikin pieleen. kolmas oli suurin vauva.
Ekassa en ehtinyt saada mitään ja kyllä ponnistusvaihe sattui. Samoin epparin ompelu sattui sairaasti.
Toisessa spinaali toimi kuin unelma, supistukset tunsin, mutta muuten ponnistaminen täysin kivutonta, samoin tikkaus. Ja toinen vauva puoli kiloa painavampi ja pari senttiä pitempi kuin eka. Vannon spinaalin nimeen, vaikken enää ajatellutkaan synnyttää.
spinaalissa sattuisi, esim. lonkan tekonivelleikkauksia tehdään spinaalipuudutuksessa..
Ensimmäistä ponnistin 2h, joten kipu oli lopuksi jo käsittämätöntä. Toista ponnistin vajaan tunnin ja kipu samaa luokkaa, vasta kolmas oli hieman helpompi, mutta kyllä kipua silti oli todella paljon.
Kohdunkaulapuudutus vai mikä sen nimi oli.
ja ei tuntunut missään, ei supistukset, ei ponnistaminen. Ponnistin kun kätilö käski. Aikaa kyllä palo, semmoset 23 tuntia, joista 1,5 tuntia oli ponnistusvaihte.
ponnistusvaihe kesti 4min ja voin verrata sitä ummetuksessa ponnistamiseen :)
Avautumisvaihe oli kivuliaampi...epiduraali ei tehonnut kuin toispuolisesti.
just ennen ponnistusvaihetta. ei minkäänlaista kipua (oisin ehkä voinut pyytää puudutteen aikaisemminkin..), mutta ponnistustarve tuntui, ja oli helppo suunnata se "ponnistussuunta" oikein. koko synnytyksen helpoin juttu :)
Epiduraalin sain. Vaikutus tuntui vain toisella puolella, toisella puolella tuntui siltä kuin repeäisi ja toisella puolella ei miltään.
Epiduraalin sain ekassa synnytyksessä ja ponnistusvaihe sattui niin tajuttomasti.. just semmonen tunne että halkeaa kahtia ja onko pakko puskea se kersa sitä kautta..
Toisella kertaa kerkesin just nipin napin saada spinaalin ja sillä sekunnilla olin jo täysin auki. Sitten tovi odoteltiin ja sanoinkin et nyt on sitten pahin vielä edessä et jännittää hirveesti. No kuinka ollakaan, missään ei tuntunut kipua ja ponnistaminen oli helppoa kun suunnan löysi eikä kipua tuntunut. Täydellinen synnytyskokemus itelle, että kyllä kolmannesta lähtee toiveet heti spinaalin puolesta jos niikseen käy.
Kerro vielä, kummassa synnytyksessä sulla oli puudutus!
spinaali oli kahdella kerralla. Ei kipua, ei mitään, oikein leppoisa ja ihana kokemus
Ainoastaan iso kakkahädän tunne joka oli hyvin ahdistava.
sattunut ollenkaan siinä ekassa synnytyksessäkään vaikkei ollut puudutusta? Kyllä se yleensä luomuna sattuu sentään.
ja sattui niin maan perkeleesti! Kestikin ikuisuuden, puolitoista tuntia..
Olin niin väsynyt ja ilokaasuhöyryissä etten muista sattuiko. Kaikkiaan sain synnytyksen tiimoilta neljänlaista kivunlievitystä; alkuvaiheessa petidiini, synnytyssalissa ilokaasu (sitä kiskoinkin sitten niin paljon että laatta lensi) ja epiduraali ja sit vielä aika loppuvaiheessa pudendaali. Itse asiassa pudendaalin jälkeen en tuntenut enää lantionpohjan lihaksia ollenkaan, mitä en kylläkään viitsinyt tunnustaa kätilöille... Eli kun käskivät kokeilla ponnistaa, en itse asiassa edes ollut ihan varma ponnistinko. Hehe. Hyvin onnistui kuitenkin synnytys, muistaakseni ponnistusvaihe ei hirveästi sattunut mutta muistan huutaneeni viime metreillä klassisesti "en mä pysty!". Paikat ei edes revenneet, lucky me koska kammottaa todellakin ajatus siitä että pitäis vielä ruveta paikattavaksi. Sitä jännitänkin seuraavassa synnytyksessä oikeestaan eniten.