Lastensa isän jättäneet naiset...

vuosia jatkunut alkoholinkäyttö, ei viikolla juonut,mutta kaikki viikonloput kyllä.

Viimeinen niitti oli se kun kännipäissään rupesi riehumaan ja kävi minuun käsiksi, jouduin soittamaan poliisit paikalle.

Poliisit tekivät rikosilmoituksen, kävimme molemmat kuulusteluissa, mutta asia ei koskaan mennyt siitä eteenpäin, minun tahdostani.



Erosimme tuon jälkeen ja nyt olemme todella hyvissä väleissä, ei siis huoltajuuskiistoja tai muutakaan.



Elämäntilanne tällähetkellä, seurustelemme molemmat tahoillamme, mies tapaa lapsia monta kertaa viikossa ja säännöllisesti joka toinen viikonloppu.

Mitä haet avauksellasi?

Mitä haet avauksellasi?

Ei mitään suurempia piilotettuja agendoja tässä.

AP

ettei siitä suhteesta mitään tule. en vaan saanut sanottua ääneen. viimeinen tikki oli se, kun mies hakkasi mut lasten nähden. laitoin ulos enkä ole takaisin ottanut. erosta kuusi vuotta, edelleen mua kiusaa, esin viime syksynä teki lastensuojeluilmoituksen. ja spostilla haukkuu minkä ehtii...

Mies oli lojaali vain työnantajalle, minulle jos lupasi jotain niin niistä ei tarvinnut pitää kiinni.

Ei ennen tehnyt niin paljon töitä, joten tätä ei voinnut ennustaa ennen lapsen tekoa.

Ilmoitin että kiitti nyt riitti, minulla on uusi kämppä ja pakkaan tavarani päivänä x.

Suhtautui niin että syytteli minua kaikesta, suuttui, hämmentyi ja lopulta oli lamaantunut tekemään mitään.

Ei ollut huoltajuuskiistaa, sovittiin ihan hyvässä ymmärryksessä lapseen liittyvät asiat.

Elämäntilanne on hyvä, lapsi on menossa tarhaan, etsin töitä, ollaan terveitä, ystäviä ja tukiverkkoa riittää ja löytyy.

Olin vuosia kotiäiti, en nähnyt muita kuin lapsiani, miestäni ja miehen vanhempia. Vuoden vaihteessa menin töihin - ja miten ihanalta vapaus tuntuikaan! Tapasin töissä nuoren miehen, jonka mukaan lähdin.



Ilmoitin miehelle, etten jaksa enää tällaista elämää, ja olen löytänyt uuden miehen. Mies totesi, että senkus menet, mutta lapset jätän hänelle. Tämä sopi minulle oikein hyvin.



Nyt asun uuden mieheni kanssa. Olen onnellinen.

Vnhemmat sisarukset jäivät pyörimään jalkoihin.

Mies piti salaa kesälomaa ja minulle väitti että ei saanut mitään lomaa. Näin jatkui vuodesta toiseen. Sitten mies jäi pettämisestä kiinni. Hän sanoi minulle että petä sinäkin niin ollaan tasoissa. Niimpä petin ja olen vieläkin saman miehen kanssa.Vein lapset mukanani enkä ole vanhaa miestä kaivannut.Tätä miestä en ikinä pettäisi.

7 vuoden hyvän liiton jälkeen mies alkoi hiljalleen tissutella ja laistaa vastuutaan kaikissa asioissa. Vuoden kuluttua minulla oli käsissä mies, joka oli sotkenut kaikki mahdolliset asiamme ryyppäämällä. Ja täysi juoppo.

Lopulta heitin pihalle, juuri ja juuri ennen kuin meni minulta ja lapsilta asunto alta.



Välit hyvät, mies tajuaa kyllä mistä kiikasti. Lapsia tulee tapaamaan aina kun sattuu olemaan selvinpäin.

Että semmoinen viisasten juoma :(

sekoittua myös alkoholiongelmaa,lapset jäivät kokonaan minun kontolleni, väsyin ja tunsin etten elä omaa elämääni. Ja tätä siis kesti vuosia, apua yritin kyllä hakea miehelle mutta on vaikea auttaa ketään väkisin.



Nyt oltu erossa pari vuotta, välit ihan asialliset, lapsia mies ei juuri tapaa mutta maksupuoli toimii.



Olen tyytyväinen että erosin ja samalla tiedän tehneeni kaiken voitavan suhteemme eteen. Aina se ei vaan riitä.

Ongelmat pähkinänkuoressa: parisuhdedynamiikka; miehen lievä alkoholismi lieveilmiöineen; puhumattomuus; sekä edellisistä johtuva kunnioituksen puute ja seksielämän kuihtuminen. Nyt vuosien jälkeen sanoisin vain, että olimme merkittävissä asioissa erilaisia, emmekä kyenneet kasvamaan erilaisuuksiemme yli. Meillä oli melko vähän/lieviä ongelmia, mutta yhtään isoa emme koskaan onnistuneet selvittämään.

Viimeinen pisara: miehen örveltäminen ja sammuminen, jolloin tajusin etten enää jaksa kertaakaan (näitä oli muutaman kerran vuodessa, mutta syöväthän ne rakkautta ajan kanssa). Laitoin asian sivuun, mutta pian tapasin miehen johon rakastuin.

Kerroin miehelle heti, kun tajusin tunteet työkaveriani kohtaan. Samalla minulle nimittäin konkretisoitui se, etten rakastanut miestäni enää, en uskonut meihin.

Mies romahti, olisi halunnut tehdä töitä, syytti minua siitä että luovutan yrittämättä. Saatuani etäisyyttä olen tajunnut, kuinka paljon ja kauan olin yrittänyt,luottamusta toiseen ei enää ollut. Mies kertoi kaikille, jotka jaksoivat kuunnella, että minulla on toinen. Sen seurauksena välit sukulaisiin katkeilivat ja hyvä ettei äitinikin hylännyt.

Lapsista tai omaisuudesta emme riidelleet koskaan. Mies toipui nopsasti ja aloitti pian (muutaman kk jälkeen)uuden suhteen, nyt ovat kai kihloissa ja pyörittävät uusperhearkea. Olemme asiallisissa väleissä ja pystymme edelleen sopimaan asioista, mutta jotain vanhaa kuonaa nousee aika ajoin pintaan. Entiset appivanhemmat eivät puhu minulle.

Voisitteko kertoa suhteenne ongelmakohdista pähkinänkuoressa/lyhyesti. Mikä oli se "viimeinen pisara" mikä sai lähtemään? Miten ilmoititte miehellenne asiasta? Kuinka tämä suhtautui? Oliko esim. huoltajuuskiistaa? Elämäntilanne nyt?

Yritin monta kertaa lähteä, mutta suhteesta oli vaikeata päästä irti, olin itsekin jo niin sairas henkisesti.



Viimeinen pisara oli, että mies katosi bensanhakureissulla 5 vuorokaudeksi ja jätti mnut yksin viiden lapsen kanssa. Kolme heistä oli hänen, olin äitipuoli.



Mies palasi täysin tyhjään kotiin, vein mukanani ihan kaiken oman omaisuuteni jatoimitin hänen lapsensa mummin hoiviin.



Mies kosti eroa kaikenlaisella piinaamisella yli 1v ajan ja katkaisi suhteen myös lapsiimme. Huoltajuuskiistaa ei tullut, pyysin huoltajuutta itselleni ja hän luopui omastaan.



Nyt asun pitkässä liitossa uuden puolison kanssa, hän on lasteni huoltaja virallisesti ja isän asemassa. Lapset nimittävät häntä omasta halustaan isiksi/ isäksi/ iskäksi. Biologinen isä on kuollut vaikeasti alkoholisoituneena. Lapsilla ja minulla on yhteys kyllä sisarpuoliinsa ja sukuunsa.

Oma alkoholinkäyttöni. Emme kumpikaan kestäneet, joten minä lähdin.



Miehellä ja lapsilla menee nyt paljon paremmin, en ole nähnyt lapsiani vuoteen. Joulu -ja syntymäpäivälahjat lähetän. Olo on tyhjä, en vieläkään osaa täysin käsitellä asiaa.

mies halusi että elämä eletään just niin ku hän haluaa. Kiitos ei, jouduin luopumaan liian paljosta.

Huoltajuuskiista menossa, huoltajuus siirtyy minulle, hän toivottavasti ei saa mitään oikeuksia lapsiin.

isä siis ei ole kuvioissa, edelleen elän lasten kanssa, ei uutta parisuhdetta.

mies halusi että elämä eletään just niin ku hän haluaa. Kiitos ei, jouduin luopumaan liian paljosta.

Huoltajuuskiista menossa, huoltajuus siirtyy minulle, hän toivottavasti ei saa mitään oikeuksia lapsiin.

Miksi haluat erottaa lapset täysin isästä? Onko taustalla muutakin kuin kerroit? Jos ei, niin pidä nyt mielessäsi lasten etu kuitenkin, on rankkaa elää ilman isää.

olin muistaakseni 14, lasten isä on valtion hotellissa erittäin vakavasta rikoksesta. eikä missään nimessä ole lasten etu olla hänen kanssaan tekemisissä.

onneksi on ex.

Vaikeat psyykkiset ongelmat, joita mies ei suostunut hoitamaan. Yritin vuosia. Yhteiselämä oli liian raskasta ja lopulta mahdotonta.

Miehellä masennusta johon alkoi sekoittua myös alkoholiongelmaa,lapset jäivät kokonaan minun kontolleni, väsyin ja tunsin etten elä omaa elämääni. Ja tätä siis kesti vuosia, apua yritin kyllä hakea miehelle mutta on vaikea auttaa ketään väkisin.

Nyt oltu erossa pari vuotta, välit ihan asialliset, lapsia mies ei juuri tapaa mutta maksupuoli toimii.

Olen tyytyväinen että erosin ja samalla tiedän tehneeni kaiken voitavan suhteemme eteen. Aina se ei vaan riitä.

Säikähdin tosissani, että oma äitini on löytänyt av:lle :o Mutta sitten luin että ero on kestänyt jo pari vuotta, omilla vanhemmillani ei vielä edes kuutta kuukautta. Voimia~

Ei halunnut kouluttautua vaikka se olisi ollut ainoa järkevä keino päästä takaisin työelämään kiinni, miehellä oli pelkkä lukio takana.

Hän oli päässyt 90-luvun lopulla töihin kaverinsa kautta IT-firmaan, joka meni siitä muutaman vuoden päästä konkurssiin. Työ oli ollut hänen unelmatyönsä, hyvät tulot mutta kevyt työ ja pitkät tauot.

Työttömäksi jäätyään mies passivoitui muutamassa kuukaudessa ja tavoitteli helppoja tuloja pelaten netissä pokeria, valvoen yöt ja nukkuen päivät yhteen-kahteen saakka ja addiktoitui sit siihen elämäntyyliin.

Mies on nyt jonkinlaisessa vieroitushoidossa mutta avioliittomme kaatui peliaddiktioon. Hän ei halunnut eikä ymmärtänyt tarvitsevansa apua. Minulla olisi ollut kyllä varaa elättää meidät molemmat miehen opiskelujen ajan jos hän olisi pelaamisen sijaan mennyt opiskelemaan.

Ei halunnut kouluttautua vaikka se olisi ollut ainoa järkevä keino päästä takaisin työelämään kiinni, miehellä oli pelkkä lukio takana.

Hän oli päässyt 90-luvun lopulla töihin kaverinsa kautta IT-firmaan, joka meni siitä muutaman vuoden päästä konkurssiin. Työ oli ollut hänen unelmatyönsä, hyvät tulot mutta kevyt työ ja pitkät tauot.

Työttömäksi jäätyään mies passivoitui muutamassa kuukaudessa ja tavoitteli helppoja tuloja pelaten netissä pokeria, valvoen yöt ja nukkuen päivät yhteen-kahteen saakka ja addiktoitui sit siihen elämäntyyliin.

Mies on nyt jonkinlaisessa vieroitushoidossa mutta avioliittomme kaatui peliaddiktioon. Hän ei halunnut eikä ymmärtänyt tarvitsevansa apua. Minulla olisi ollut kyllä varaa elättää meidät molemmat miehen opiskelujen ajan jos hän olisi pelaamisen sijaan mennyt opiskelemaan.