Lue keskustelun säännöt.
Katsoin Poikani Kevin elokuvan, ahdistus jäi päälle
23.04.2012 |
Elokuva oli aihealueeltaan todella raskas, toki se oli hienosti tehty elokuva, mutta ehkä liiankin hienosti. Olen ollut ahdostunut kohta vuorokauden, sydän hakkaa, kädet ovat tunnottomat ja vatsaan koskee, oksettaa. Elokuvan kuvat tulevat koko ajan mieleeni. Leffateatterissa minun oli vaikea olla itkemättä ja olin aivan jännittyneessä tilassa. Tein itseni kanssa sopimuksen, etten katso enää mitään voimakkaita elokuvia.
Mutta miten saan tämän huonon olon pois? Voiko olla mahdollista että sain elokuvasta postraumaattisen tilan? Täytyykö minun soittaa lääkäriin?
Kommentit (28)
Itse jäin Puhdistus-romaanista syvän ahdistuksen valtaan. Odotin jotain puhdistavaa kokemusta, mutta loppuratkaisu olikin ahdistava.
Rosemaryn painajaisen katsoin juuri ennen kuin esikoiseni syntyi. Kun lapsi sitten syntyi, ihmettelin, kuinka kukaan ikinä milloinkaan voi pitää syntyvää lasta pahana! Perisynti joo, mutta lapsi on niin avuton ja täysin sen varassa, mitä elämä (äiti) hänelle suo.
(Noo, nyt tuo lapsi on 11 v. Edelleenkin ohjattavissa. Kiitos ihanat opettajat! Tottelee kotonakin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leffa sit ei vissiin oo tylsä? Itseäni ahdisti enemmän kirja nimeltä pimeyden poika.
Oli se leffa ihan yhtä tylsä (ja sekava)
Leffa sit ei vissiin oo tylsä? Itseäni ahdisti enemmän kirja nimeltä pimeyden poika.
tai tietty jos pitää sekavan mittana vain sitä, että ei etene täysin kronologisesti koko ajan.
eli ei ollut sekava, mutta äärimmäisen puuduttava ja sanoisin jopa huono.
onhan niitä tuhansia muitakin ominaisuuksia, miksei sitten pahuutta.
Vika voi olla aivoperäinen, joko rakenteellinen tai sitten välittäjäaineissa tai hermoradoissa saattaa olla heittoa. Ei tarvitse suurikaan poikkeama olla, kun ihmiseltä voi puuttua normaali empatiakyky, sosiaalisuus, ihminen nauttii toisen kärsimyksistä tai ei vain piittaa.
Kevinin äidillä oli jo ennen pojan syntymää vaikeuksia eläytyä uuteen rooliinsa, ja äidin sanat "äidillä oli kiva elämä ennenkuin sinä synnyit" jne ovat erittäin törkeitä ilmaisuja puhumattakaan äidin väkivallanteosta (pojan lattialle heittämisestä). Onko äiti siis lopulta aina syypää lapsen psykopatiaan?
Epätasapainoinen äiti ei millään pysty luomaan lapseensa tervettä suhdetta ja tukemaan lapsen psyyken kehittymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on sekä aivoissa vikaa että sen päälle vielä huono kohtelua. Hyvin kohdelluista psykopaateista tulee yritysjohtajia, huonosti kohdelluista sarjamurhaajia.
Katsoin eilen tämän filmin, koska aihe oli kiinnostava. Oli kyllä ssatu aikaiseksi uskomattoman huono filmi tästä aiheesta. Käsittämätöntä, miten joku voi ahdistua siitä.
Amerikkalaisen kerronnan tyyliin joku on yksinkertaisesti paha. Äiti ei saanut mitään yhteyttä poikaan, ei hakenut sille mitään hoitoa, ei pystynyt muka tekemään mitään ja oli silti menestyvä yrittäjänainen.
Tämä elokuva on täyttä ajanhukkaa. Luulin, että suomalaisissa filmeissä on huonot käsikirjoitukset mutta tässä se vasta huono olikin.
Mies ei tosin varmaan suostu seurakseni tuota katsomaan...