Katsoin Poikani Kevin elokuvan, ahdistus jäi päälle

joku aika sitten ja tosiaan oli ahdistunut olo pitkän aikaa, melkein toivoin, etten olisi edes lukenut koko kirjaa. Haluaisin nähdä leffan, mutta ehkä parempi jättää kuitenkin väliin.



Minulle ei tullut kyllä mieleen ottaa lääkäriin yhteyttä, asiat hävisivät pikku hiljaa mielestä, ei tosin kokonaan.

mulla heräsi mielenkiinto. Mistä tämä elokuva/kirja kertoo? En ole kuullutkaan? Mikä siinä oli niin ahdistavaa?

leffa kertoo Kevinin ja hänen äitinsä suhteesta

vaan se äidin kokemus, joka välittyi. Todella uskottavasti kuvattu pahuutta lapsessa.

ap menee ohi mutta se ottaa aikansa. Perustuiko tuo johonkin tosi tapahtumaan? Jos oli pelkkää elokuvaa niin yritä keskittyä siihen että tilanteet oli vain tehty.

Missään ei kerrota, että mitä hirveää Kevin teki 15 vuotiaan. Joka paikassa vaan sanotaan, että hänt eki teoista hirveimmän???

ja vasta edellispäivänä sain kuulla, että on tehty leffa. Eka ajatus oli, etten varmaan pysty katsomaan leffaa.

linkki, mistä koko leffan voi katsoa jos ei tarvi teksityksiä



http://www.1channel.ch/watch-1955671-We-Need-to-Talk-About-Kevin

Leffa sit ei vissiin oo tylsä? Itseäni ahdisti enemmän kirja nimeltä pimeyden poika.

pidemmäksi aikaa. Enkä osannut lopulta muodostaa mielipidettä oliko lapsi alusta asti paha ja laskelmoiva (voiko niin pieni oikeesti muka olla) tai paljonko lapsi meni sekaisin siitä että äiti ei ollut sinut äitiytensä kanssa eikä osannut luoda suhdetta lapseensa. Elokuvan katsoisin kyllä ehkä mieluummin kotisohvalla kuin isolla kankaalla.



Kirja oli kuitenkin mielestäni todella hyvä vaikka aihe on ahdistava. Suosittelen.

vaan se äidin kokemus, joka välittyi. Todella uskottavasti kuvattu pahuutta lapsessa.

Tää on just se syy miksi kyseinen kirja on syvästi epäeettinen. Suurin osa kirjan lukijoista ja varmaan vielä suurempi osa leffan katsojista ei tajua, että kirja on hyvin ambivalentti sen suhteen mitkä on lapsen pahuuden syy-ja seuraussuhteet. Kirjan on kirjoittanut vapaaehtoisesti lapseton, joka kirjassa sitten muka työstää omaa erittäin negatiivista suhdettaan lapsiin. Sama kuin kiihkeä muslimien inhoaja työstäisi omaa suhdettaan muslimeihin kirjoittamalla kirjan, jossa joku kauhea muslimi toteuttaa kaikki ikävät stereotypiat ja vain fiksuin 10 tajuaa kirjaan lukiessaan että tässä on kaksi tasoa. Esimerkki: Kevinin äiti on sitä mieltä että lapsi on paha jo kohdussa. Joopa joo. Paha sikiö? Tämän pitäisi jo antaa vinkkejä siitä miten lukea kirjaa, mutta ohihan se menee kovaa ja korkealta. Olen järkytyksekseni tälläkin palstalla nähnyt sitä, että kirjaan suositellaan esimerkkinä syntymästä pahoista lapsista äideille, jotka ei tule toimeen lapsensa kanssa.

leffaa en aio katsoa, ,irjan luin ja se oli mielestäni yököttävä ja epäuskottava. Ja mua myös inhotti ajatus, että kirjoittaja on vela, joka kirjoittaa kuvitteellisesta äitiydestä ja siitä kuinka saa "pahan" lapsen riesakseen.

vaan se äidin kokemus, joka välittyi. Todella uskottavasti kuvattu pahuutta lapsessa.

Tää on just se syy miksi kyseinen kirja on syvästi epäeettinen. Suurin osa kirjan lukijoista ja varmaan vielä suurempi osa leffan katsojista ei tajua, että kirja on hyvin ambivalentti sen suhteen mitkä on lapsen pahuuden syy-ja seuraussuhteet. Kirjan on kirjoittanut vapaaehtoisesti lapseton, joka kirjassa sitten muka työstää omaa erittäin negatiivista suhdettaan lapsiin. Sama kuin kiihkeä muslimien inhoaja työstäisi omaa suhdettaan muslimeihin kirjoittamalla kirjan, jossa joku kauhea muslimi toteuttaa kaikki ikävät stereotypiat ja vain fiksuin 10 tajuaa kirjaan lukiessaan että tässä on kaksi tasoa. Esimerkki: Kevinin äiti on sitä mieltä että lapsi on paha jo kohdussa. Joopa joo. Paha sikiö? Tämän pitäisi jo antaa vinkkejä siitä miten lukea kirjaa, mutta ohihan se menee kovaa ja korkealta. Olen järkytyksekseni tälläkin palstalla nähnyt sitä, että kirjaan suositellaan esimerkkinä syntymästä pahoista lapsista äideille, jotka ei tule toimeen lapsensa kanssa.

Ja mua myös inhotti ajatus, että kirjoittaja on vela, joka kirjoittaa kuvitteellisesta äitiydestä ja siitä kuinka saa "pahan" lapsen riesakseen.

Olen melko varma, että jos kirjailijalle olisi joskus laskettu pieni nyytti käsivarsille, se ei olisi ikinä kirjoittanut tuollaista kirjaa, olettaen että se on päästään muuten jotenkuten normaali ihminen. Omista olkiukoistaan kirjoittamisessakin pitäisi olla jokin raja.

minkälaista kirjallisuutta saisimmekaan lukea, jos kaiken kirjallisuuden pitäisi perustua kirjailijan omiin kokemuksiin.

Ja mua myös inhotti ajatus, että kirjoittaja on vela, joka kirjoittaa kuvitteellisesta äitiydestä ja siitä kuinka saa "pahan" lapsen riesakseen.

Olen melko varma, että jos kirjailijalle olisi joskus laskettu pieni nyytti käsivarsille, se ei olisi ikinä kirjoittanut tuollaista kirjaa, olettaen että se on päästään muuten jotenkuten normaali ihminen. Omista olkiukoistaan kirjoittamisessakin pitäisi olla jokin raja.

kyseinen leffa jos noin voimakkaita tunteita herättää..



Itseäni ahdisti elokuva unelmien sielunmessu..

minkälaista kirjallisuutta saisimmekaan lukea, jos kaiken kirjallisuuden pitäisi perustua kirjailijan omiin kokemuksiin.

voi perustua kirjailijan omiin kokemuksiin. Mutta tässäkin on sävyeroja mitä on eettistä tehdä ja mitä ei. Jos tuon kyseisen kirjan perusteella syötetään kiintymyssuhteen ongelmista kärsiville perheille sellaista ideaa, että lapsesi on syntymästään paha, lue vaikka Poikani Kevin, niin silloin on mennyt jossain kohtaa jotain pahasti pieleen.

leffaa en aio katsoa, ,irjan luin ja se oli mielestäni yököttävä ja epäuskottava. Ja mua myös inhotti ajatus, että kirjoittaja on vela, joka kirjoittaa kuvitteellisesta äitiydestä ja siitä kuinka saa "pahan" lapsen riesakseen.

vaan se äidin kokemus, joka välittyi. Todella uskottavasti kuvattu pahuutta lapsessa.

Tää on just se syy miksi kyseinen kirja on syvästi epäeettinen. Suurin osa kirjan lukijoista ja varmaan vielä suurempi osa leffan katsojista ei tajua, että kirja on hyvin ambivalentti sen suhteen mitkä on lapsen pahuuden syy-ja seuraussuhteet. Kirjan on kirjoittanut vapaaehtoisesti lapseton, joka kirjassa sitten muka työstää omaa erittäin negatiivista suhdettaan lapsiin. Sama kuin kiihkeä muslimien inhoaja työstäisi omaa suhdettaan muslimeihin kirjoittamalla kirjan, jossa joku kauhea muslimi toteuttaa kaikki ikävät stereotypiat ja vain fiksuin 10 tajuaa kirjaan lukiessaan että tässä on kaksi tasoa. Esimerkki: Kevinin äiti on sitä mieltä että lapsi on paha jo kohdussa. Joopa joo. Paha sikiö? Tämän pitäisi jo antaa vinkkejä siitä miten lukea kirjaa, mutta ohihan se menee kovaa ja korkealta. Olen järkytyksekseni tälläkin palstalla nähnyt sitä, että kirjaan suositellaan esimerkkinä syntymästä pahoista lapsista äideille, jotka ei tule toimeen lapsensa kanssa.

Kommentissani en kylläkään missään kohtaa mainitse, että sen pahuuden, jota lapsessa kuvataan olisin mieltänyt synnynnäiseksi. Nimenomaan tarkoitin, että se ambivalentti tila tulee tuosta tarinasta niin aidosti läpi, että ahdistukseen on helppo samaistua. Sitä tarkoitin, kun sanoin, etteivät ne teot ahdista. Harvoin ahdistunkaan elokuvista, oli niissä sitten mitä tahansa raakoja tapahtumia.

Vaikka tarina onkin keksitty, ja varmasti monessa suhteessa hyvin yliampuva, on siinä universaaleja teemoja, jotka heijastelee mitä tahansa äiti-lapsi-suhdetta. Vastuu omasta lapsesta ja vanhemmuuden tuoma syyllisyys ovat pelottavia asioita. Itsekin havahduin miettimään sitä taakkaa, jota vaikkapa kouluampujien äidit kantavat.

Itse koin, että äidin vaikeus rakastaa omaa lastaan toimi noidankehänä lapsen häiriintyneelle psyykelle ja lapsen voimakas tarve äidin rakkaudelle ja hyväksynnälle sai tämän toteuttamaan äidin pahimpia pelkoja, eli sitä että lapsi olisi jotenkin synnynnäisesti poikkeuksellisen paha.

Laahaava elokuva. Yritetty ehkä liikaa? Aivan hemmetin tylsä. Ei koskettanut millään tasolla.

isän, siskon ja liudan koulukavereita jotka lahtasi ovelasti suljettuun tilaan

Kostoksi jätti äidin eloon (tai rakkaudesta äitiin)

Missään ei kerrota, että mitä hirveää Kevin teki 15 vuotiaan. Joka paikassa vaan sanotaan, että hänt eki teoista hirveimmän???