Miten uhkailisin yhtä lasta päiväkodissa lopettamaan ilkeilyn?

Aloita nyt siitä, että kerrot heille ton tilanteen. Uhkailu nyt on aika raukkamainen, huono keino lopettaa kiusaamista. Ja tokihan voit mainita joka tapauksessa kiusaajan äidille/isälle tilanteesta, asiallisesti.

on hyvä keino tehdä lapsen elämästä helvettiä ja todella rakentava keino opettaa lapselle, että jos hän kiusaa, aikuinen kiusaa takaisin. Ja että kiusaaminen on ihan ookoo, koska aikuisetkin kiusaa.



Voisit vaikka kuiskata sen korvaan, että mä tiedän missä sä asut ja luoda uhkaava katse.

minusta ei ole kiusaamista jos aikuinen sanoo lapselle, ettei tämä saa kiusata.

mielestäni se on normaalia.

vai onko tässä kyse siitä että tuolle kiusaajalle tulee paha mieli jos ei saa kiusata? ai niin, sehän pahoittaa mielensä jos sitä estetään kiusaamasta toisia!

Oliko lapsesi pahasti pahoittanut mielesnsä tuon ilkeilyn vuoksi? Minusta kun kuulosti siltä, että hän osaa pitää ihan itsekin puoliaan. Jos ilkeilijä ei saa muita mukaan ilkeilyyn ja lapsesi osaa pontevasti sanoa vastaan ja hänellä on ystäviä, niin eiköhän tuo lopu ihan itsekseen. On hyvä, jos lapsesi oppii pitämän itse puoliaan, koska ei äiti voi ollakaan aina puolustamassa. Jos jatkuu, niin voit sanoa suoraan lapselle että se pitää lopettaa.

meillä oli sama tilanne, ja juttelin asiasta ensin lapsen hoitajan kanssa, joka ei ollut huomannut mitään, mutta seuraili tilannetta keskustelumme jälkeen ja havaitsi lapsen valitukset aiheellisiksi. Ope sitten jutteli ilkeilijän kanssa ja toiminta julistettiin kielletyksi. Vähäksi aikaa se loppuikin kunnes ilkeilijä taas alkoi ilkeilynsä. Tällöin laitoin ilkeilijän äidille sähköpostia asiasta (siihen liittyi paljon muutakin kuin tämä ilkeily, sama lapsi mm. piilotteli tavaroita), jolloin ilkeily loppui.



Kävin silti vielä ärjähtämässä tälle lapselle henkilökohtaisesti, että jos kuulen jostain haukkumisista enää, soitan heti hänen äidilleen. Nyt on ollut rauhallista jonkin aikaa, joten ehkä viesti meni perille.

Ei miten tekisin selväksi lapselle, että ei saa kiusata.



Kyllä minusta päiväkodin tehtävä on puuttua asiaan.



Mä vetäisin aikamoiset pultit, jos lastani joku vieras aikuinen kävisi UHKAILEMASSA. Oli lapsi sitten tehnyt mitä tahansa, on viksuja tapoja hoitaa asioita ja sitten on niitä tapoja, joilla lapset hoitaa asioita ja jotka eivät kasvata kuin huonompaan suuntaan ja vahvimman oikeuksiin ottaa valta.

Jos omasi kiusaisi jotain, miten haluaisit muiden toimivan.



Minä ainakin toivoisin, että sekä minua että päiväkodin henkilökuntaa tiedotettaisiin asiasta, eikä käytäisi aikuisten puolesta supattamassa lapsen korvaan uhkauksia.

Voisit koettaa vaikka ensin sanoa tuollaisessa tilanteessa, että "hyi kuinka huonot tavat sinulla on" tai "ei tuollaista ole kohteliasta sanoa, jokaisella meillä on erilainen maku" tai jotain vastaavaa, kuitekin kohteliaasti eikä uhkaavasti kulmat rytyssä. Sitten vasta kovat keinot käyttöön ja soitto vanhemmille.

Mutta viestistä kävi tarkoitus selväksi. Jos joku penikka haukkuisi mun lapseni uusia kenkiä rumiksi, kyseessä on luultavasti kateus. Ja jos kuulisin vastaavan tilanteen kuin ap, toteaisin vain että taitaa "Anna" olla kateellinen kun hänellä ei ole uusia hienoja kenkiä ja XY:llä on, ja haluaa vain kateuttaan pahoittaa toisen mielen". Sen kummemmin en lähtisi uhkailemaan, mutta äänensävylläni tekisin selväksi kuinka tyhmää tuommoinen käytös on

koko asian vasta tänään?



Anna nyt niille päiväkodin "tädeille" edes vähän krediittiä. Kerro heille, mitä kuulit ja mitä lapsesi kertoi. Pyydä puuttumaan asiaan.



Jos se ei auta, sitten lähestyt ko. lapsen vanhempia suoraan, ja asiallisesti.



Sitä paitsi, lapsesihan näytti hoitavan asian hienosti. Kehu häntä, että osasi sanoa hienosti vastaan, eikä lamaantunut tai lannistunut. Voit neuvoa häntä jatkossakin toimimaan noin: vastaan voi sanoa, ja vaikkapa tokaisemaan, että "sä olet ilkeä, painu muualle siitä ilkeilemästä. Jos et häviä siitä, menen kertomaan XX:lle (vuorossa oleva lastenhoitaja/lastentarhanopettaja).



Ikävä tosiasia on, että tuollaisia ilkeilijöitä on aina joka paikassa ainakin yksi. Nyt sinulla on hyvä sauma opettaa lapsellesi, että pitää olla napakka ja tajuta, että se ilkeilijä on nolo tyyppi, jolla on itsellään ongelmia ja on todennäköisesti kateellinen.



Minkä lisäksi siis tietysti yrität aikuisten kanssa saada kiusaamisen loppumaan. ÄLÄ ala lasta uhkailla kuitenkaan, jokainen lapsi saattaa joskus toimia tuolla lailla kuin ilkeilijä.

koko asian vasta tänään?

Sitä paitsi, lapsesihan näytti hoitavan asian hienosti. Kehu häntä, että osasi sanoa hienosti vastaan, eikä lamaantunut tai lannistunut. Voit neuvoa häntä jatkossakin toimimaan noin: vastaan voi sanoa, ja vaikkapa tokaisemaan, että "sä olet ilkeä, painu muualle siitä ilkeilemästä. Jos et häviä siitä, menen kertomaan XX:lle (vuorossa oleva lastenhoitaja/lastentarhanopettaja).

Ikävä tosiasia on, että tuollaisia ilkeilijöitä on aina joka paikassa ainakin yksi. Nyt sinulla on hyvä sauma opettaa lapsellesi, että pitää olla napakka ja tajuta, että se ilkeilijä on nolo tyyppi, jolla on itsellään ongelmia ja on todennäköisesti kateellinen.

Just näin. Et voi aina itse olla lapsesi selän takana varjelemassa häntä. Opeta ja käy läpi mahdollisia tilanteita mitä voi tulla vastaan, ja miten niihin voi vastata. Parasta olisi, kun lapsella olisi niin hyvä itsetunto, että vois vaan kohauttaa olkia ja sanoa, et mitäs sitten, mä tykkään ainaki mun kengistä ja kävella vaan pois tilanteesta.

hiljaisella äänellä hymyillen: "Jos vielä kerrankin saan kuulla että olet kiusannut x:ää (lastasi), ripustan sinut haalareista roikkumaan naulakkoon."

hiljaisella äänellä hymyillen: "Jos vielä kerrankin saan kuulla että olet kiusannut x:ää (lastasi), ripustan sinut haalareista roikkumaan naulakkoon."

Syyte napsahtaa ennenkuin olet sanonut kissa. MÄ en kestä näitä omankäden oikeudella aikuisia, jotka kasvattavat oman käden oikeudella häiriköitä ja koulukiusaajia.

Viestiketju

Poliisiasia

hiljaisella äänellä hymyillen: "Jos vielä kerrankin saan kuulla että olet kiusannut x:ää (lastasi), ripustan sinut haalareista roikkumaan naulakkoon."

Syyte napsahtaa ennenkuin olet sanonut kissa. MÄ en kestä näitä omankäden oikeudella aikuisia, jotka kasvattavat oman käden oikeudella häiriköitä ja koulukiusaajia.

Kun kukaan muu ei ole kuulemassa.

Lapsen sana vs. sinun sanasi?

Ei mene ikinä läpi.

sehän nähtäis oikeudessa... Minä ainakin uskoisin omaa lastani, koska se ei keksi tuollaista omasta päästään.



Tekisin siitä niin ison jutun, että hävettäis kulkea jo kadullakin.



Mitä opettaa lapselle se, että se jolla on rajuimmat jutut voittaa?! Mun oikeudentaju ei hyväksy sitä.

Jos sinua huolettaa tilanne, niin sano tarhatädeille siitä. Todennäköisesti se on vain satunnainen tilanne ja sinä huolissasi suurentelet asiaa. Itseänikin on kiusattu jonkin aikaa ala-asteella, joten olen hyvin tarkka sen suhteen, ettei omaa lastani kiusattaisi, eikä hän kiusaisi muita.



Jos nyt jotain tekee mieli sanoa siinä tilanteessa, niin voit sanoa toiselle lapselle (ja ehkä enemmänkin oman lapsen mahdollisen harmistuksen vähentämiseksi), että ne ovat sinun mielestäsi kyllä oikein hyvän näköiset kengät ja olemme ne lapsen kanssa yhdessä valinneet. Noin olen itse tehnyt, jos tarhassa joku toinen lapsi on oman lapseni tavaroita kommentoinut. Tilanne on mennyt sillä ohi, eikä kellekään ole jäänyt paha mieli. Se lapsi, joka on lapsesi kenkiä sanonut rumiksi, on hyvinkin saattanut olla sitä mieltä, että ne ovat paremman näköiset kuin omansa, ja on harmistuksissaan sanonut niitä rumiksi.



Tuohon lapsen kertomukseen "jatkuvasta kiusaamisesta" sanoisin, ettei välttämättä kannata ihan heti uskoa, vaan kysellä lapselta ensin vähän tarkemmin. Lapsi saattaa hyvin sanoa, että "X aina kiusaa", tms. vaikka olisi tapahtunut vain kerran tai pari. Eikä se toinen lapsi ole välttämättä aina ollut edes se, joka on aloittanut "kiusaamisen". Kannattaa tutkia ennen kuin hutkii.

Lapsi keksii omasta päästään vaikka mitä :D

Mielenkiintoista, että nostaisit valtakunnan metelin, jos joku ojentaisi sinun kultamukeloasi, mutta sinua itseäsi ei hävettäisi yhtään, että olet kasvattanut omasta lapsestasi kiusaajan.

Kyllä muut saavat puuttua asiaan, jos vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatuksen ja jälkikasvu tekee ikäviä asioita.

sehän nähtäis oikeudessa... Minä ainakin uskoisin omaa lastani, koska se ei keksi tuollaista omasta päästään. Tekisin siitä niin ison jutun, että hävettäis kulkea jo kadullakin. Mitä opettaa lapselle se, että se jolla on rajuimmat jutut voittaa?! Mun oikeudentaju ei hyväksy sitä.

Lapsi keksii omasta päästään vaikka mitä :D

Mielenkiintoista, että nostaisit valtakunnan metelin, jos joku ojentaisi sinun kultamukeloasi, mutta sinua itseäsi ei hävettäisi yhtään, että olet kasvattanut omasta lapsestasi kiusaajan.

Kyllä muut saavat puuttua asiaan, jos vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatuksen ja jälkikasvu tekee ikäviä asioita.

sehän nähtäis oikeudessa... Minä ainakin uskoisin omaa lastani, koska se ei keksi tuollaista omasta päästään. Tekisin siitä niin ison jutun, että hävettäis kulkea jo kadullakin. Mitä opettaa lapselle se, että se jolla on rajuimmat jutut voittaa?! Mun oikeudentaju ei hyväksy sitä.

Ja lapseni on ollut sekä kiusattu, että kiusaaja. Ojentaa saa niin paljon kuin on tarpeen. Mutta väkivallalla ei vieraat aikuiset minun lastani uhkaile. Piste.

Kun lastani kiusattiin, asia pengottiin perinpohjin, poikien vanhemmille soitettiin, pojat pyysivät anteeksi ja kaikki asiat hoidettiin niin kuin sivistyneet ammattikasvattajat vain pystyvät. Ketään ei tarvinnut uhkailla väkivallalla, ja kiusaaminen loppui kuin seinään. Mä olen diplomatian kannattaja, en lapsellisen uhkailun. Sehän on ihan sama, kuin alentuisi lasten tasolle, eikä osaisi ratkaista asioita aikuisen tavoin.

Eikä se ole kerta tai kaksi, että syytetäänkin väärää puuta ja tilanne onkin paljon monimutkaisempi kuin vanhempi tajuaa.

Joo on totta että itsehän täällä on jokaisen selvittävä, mutta myös on opetettava lapselle, joka käyttäytyy töykeästi, että niin ei saa tehdä. Eli ei todellakaan riitä että lapselle sanotaan "älä välitä". Kyllä sille joka puhuu toisille rumasti on sanottava, että tehtävä selväksi että hän on se joka tekee väärin, eikä se joka sanomisista pahoittaa mielensä.



Itseäkin aikuisena ärsyttää todella paljon se että ihmiset puhuvat tietoisesti tosi töykeästi toisilleen/toisistaan ja sitten aletaan päivitellä miten joku voi olla niin herkkänahkainen että ottaa itseensä. Itelle on ihan itsestäänselvää mitkä asiat voi olla jonkun mielestä loukkaavia, enkä silloin sellaisia asioita mene ihmisille pamauttelemaan. Ihan perusjuttuja jotka pitää kyllä opettaa lapsille, ja tässä tulee olla aikuisten yhtenä rintamana.



Eli asiasta olis aiheellista keskustella asiallisesti päiväkodin henkilökunnan sekä kiusaajan vanhempien kanssa. Eivät välttämättä oikeasti ole tulleet ajatelleeksi että ko. lapsi näin käyttäytyisi, mutta kokeilepa jos puuttuisivat asiaan kun ihan asiallisesti kerrot tapahtuneesta.



Ei muuten ihmetytä yhtään miksi lapset kiusaavat toisiaan niin paljon; näitä vauva.fi -keskusteluja lukiessa joutuu koko ajan hämmästelemään miten paljon aikuiset ihmiset arvostelevat toisiaan, suorastaan hyökkäävät sellaisia vastaan jotka jollain tavoin poikkeavat itsestä. Että jos siellä kotona on aikuiset kovia kyräilemään, osoittelemaan, manailemaan, arvostelemaan, vähättelemään ja tuomitsemaan muita ihmisiä ja heidän valintojaan, onko sitten joku ihme että lapset käyttäytyvät omissa ympyröissään samoin?

Lapsi on kolmannella luokalla

Lapsi keksii omasta päästään vaikka mitä :D Mielenkiintoista, että nostaisit valtakunnan metelin, jos joku ojentaisi sinun kultamukeloasi, mutta sinua itseäsi ei hävettäisi yhtään, että olet kasvattanut omasta lapsestasi kiusaajan. Kyllä muut saavat puuttua asiaan, jos vanhemmat ovat laiminlyöneet kasvatuksen ja jälkikasvu tekee ikäviä asioita.

sehän nähtäis oikeudessa... Minä ainakin uskoisin omaa lastani, koska se ei keksi tuollaista omasta päästään. Tekisin siitä niin ison jutun, että hävettäis kulkea jo kadullakin. Mitä opettaa lapselle se, että se jolla on rajuimmat jutut voittaa?! Mun oikeudentaju ei hyväksy sitä.

Ja lapseni on ollut sekä kiusattu, että kiusaaja. Ojentaa saa niin paljon kuin on tarpeen. Mutta väkivallalla ei vieraat aikuiset minun lastani uhkaile. Piste. Kun lastani kiusattiin, asia pengottiin perinpohjin, poikien vanhemmille soitettiin, pojat pyysivät anteeksi ja kaikki asiat hoidettiin niin kuin sivistyneet ammattikasvattajat vain pystyvät. Ketään ei tarvinnut uhkailla väkivallalla, ja kiusaaminen loppui kuin seinään. Mä olen diplomatian kannattaja, en lapsellisen uhkailun. Sehän on ihan sama, kuin alentuisi lasten tasolle, eikä osaisi ratkaista asioita aikuisen tavoin. Eikä se ole kerta tai kaksi, että syytetäänkin väärää puuta ja tilanne onkin paljon monimutkaisempi kuin vanhempi tajuaa.

Esimerkki meiltä:

Naapuruston pikkunaskalit harrastivat ovikellon turhaa rimputtamista. Koko ilta PLIMPLOM ja nauraen karkuun.

Meidän osalta se loppui välittömästi kun ilmoitin pojille, että seuraavalla kerralla koko porukka pääsee kuorimaan ämpärillisen perunoita. Kavereita ollaan silti yhä.

Sivistyneet ammattikasvattajat olisivat ilmeisesti penkoneet asian perinpohjin, organisoineet draamaterapian, soitelleet kaikkien vanhemmille ja järjestäneet anteeksipyytelykiitokset.

Kumpi mahtaa olla yksinkertaisempi tapa ratkoa asioita?