Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä olette meidän pikkuperheestä ja tapana olla vanhempia, puolisoita??
23.04.2012 |
Me ollaan mieheni kanssa 26-vuotias pariskunta. Meillä puolenvuoden ikäinen pieni poika ja kaksi koiraa. Olemme olleet 3-vuotta yhdessä tällähetkellä ja rakastamme toisia aivan älyttömästi, kipinä ei siis ole vieläkään loppunut. Mies käy töissä vakituisesti ja minä äippälomalla lähärin duuneista.
En koe olevani äitiyden olevan niin hehkuttamisen arvoinen juttu, ja ihan positiivisessa mielessä tätä tarkoitan. Olen miehelleni kaunis ja hoikka vaimo, pidän itsestäni huolta ja minulla on paljon ystäviä. Teen ihan samoja asioita ystävieni kanssa, kuin ennen, mutta tietty paljon harvemmin. Mun tanssijalan vipatus ei ole vielä loppunut vauvan syntymän jälkeen, vaikka niin kovasti luulin :D
En pidä itseäni huonona äitinä, tiedän, että rakastan lastani ja miestäni eniten maailmassa ja haluan, että perheemme pysyy aina yhdessä. Puhun sen vuoksi ihan avoimesti tästä, koska minua ei minun ystäväni eikä läheiset tuomitse, päinvastoin ihmettelevät minun ainaista positiivisuutta ja energiaa, no onhan meidän lapsi ollut hyvä nukkuja aina ja muutenki helpohko.
Meillä on loistavat nuoret isovanhemmat vielä, jotka sillointällöin hoitaa vauvaamme, jotta me päästään leffaan tai syömään kahdestaan. Varmaan ei tulevana vaam sitä seuraavana kesänä menemme ulkomaille kahdestaan ja lapsi tietty mukaan, kunhan ensin vähän kasvaa :)
Me ystävienkin kans välillä hassutellaan ja olen se ihan sama tyttö, kuin ennenkin äitiyttä, minä ajattelen, että elämä on vain saanut täydennystä ja ihanaa sellaista. Tunnen välillä olevani kuin iloinen teini-tyttö, vaikka oikeasti olen kypsä nuori aikuinen, nautin vain elämästä ja tykkään hullutella välillä :)
Pidämme mieheni kanssa grilli-iltoja ystäväpariskuntien kanssa ja meillä on aika paljon omaisuutta nuoresta iästämme huolimatta, okei varakkaat vanhemmat osa syynä, heh.
Minulla on pari kertaa viikossa aikaa ystävilleni ja miehellä myös, hoidamme poikaamme silloin vuorotellen ja about kerran kuussa menemme yhdessä jonnekkin ja vaavimme on isovanhemmilla ja kummitkin välillä auttaa :)
Emme aijo hankkia enempää lapsia, sillä meille riittää yksi :) ja tietty koirat, jotka on myös meidän lapsiamme, oikeita viikareita :D joiden kans pääsee jokapv lenkille ja kasvattaa omaa kuntoa. Harrastamme mieheni kanssa myös koira-harrastuksia ja sekin on piristävä lisä vanhemmuuden lisäksi :)
Toivon, ettei meidän parisuhde ikinä särkyisi, sillä se on nyt jo niin hyvä ja molemmat halutaan tulevaisuudessa reppureissata ja matkailla sekä opettaa ihanalle pojallemme maailmanmatkausta ja ennenkaikkea kokea ja nähdä maailmaa, en itse ole kotimamma tyyppiä vaan olemme energinen ja monipuolinen pikkuperhe :)
Mitä mieltä olette tavastamme olla perhe? :)
Kommentit (52)
Nukkua unta tuhisee, juuri syöneenä nukahti tissille. Vai ei toi poika saa rakkautta, jos kuulis, mitä te jotkut väittäisitte, se naurais teidät lyttyy ;)
Ollaan tänään menossa yhdessä syömään, mukavaa välillä koko perheen parissa. Lapsi oppii vaan kokoajan uutta ja uutta ja se on ihan mullistanut äidin kokonaan, kun ennen lapsen syntymää jo ajattelin, että en mä osaa hoitaa lasta tms. Tässä sitä nyt ollaan..hmm. Vois lähtee näyttelyharjoituksiin ensiviikolla ton pennun kanssa. Se on muuten kivaa :) kohta on tulossa ystävä käymään koiransa kanssa. Ihan mukavaa, kun mieskin on töissä. Vois kahvitella ja kattoa, kauan toi herrakin mahtaa vetää sikeetä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sulla ei ole kaikki nyt hyvin. Viestiesi periaatteellinen sisältö on oikein hieno, mutta rivien välissä on toisaalta ihmeellista riidanhaastamista tyyliin ähäkutti meilläpä on asiat niin pal paremmin kuin teillä ja toisaalta outoa puolustuskannalla oloa.
Ihminen jolla on oikeasti hyvä olo, ei harrasta tällaista kirjoittelua. Epäilen muutenkin provoksi koko juttua.
ja painuis sen jälkeen mummolaan koirien kanssa. Rauhotus nyt vähän sen pirin kanssa jookos;)
eikä mulla ole oikeastaan oikeuttaq ruveta olemaan mitään mieltä teidän tavasta olla perhe, se on varmasti teille hyvä tapa ja jos te olette onnellisia niin mitäpä siinä muilla on sanomista?
Itse myös 26-vuotias, kolmen lapsen äiti, yhdessä oltu 12 vuotta ja kuule, kipinää on täälläkin, ihan kuin alussa, vastarakastuneena :)
Mutta älä koskaan sano "ei koskaan", ja tuohon lapsilukuun viittaan ;)
ja painuis sen jälkeen mummolaan koirien kanssa. Rauhotus nyt vähän sen pirin kanssa jookos;)
Haha, mun vauva näyttäis tollaselle kaikkivoipaisuusluuloiselle ihmiselle kieltä ja pieraisis perään ;)
Älä puutu minun ja vauvani asioihin, huolehtisit omasta mielenterveydestä ja jätä miun vaavi rauhaan, pystytkö siihen?
Kaikenlaisia sukeltajia sitä täällä tapaakin, vaikka itselläni ei mitään pahaa tarkotusta kellekk. No empä jaksa enää selitellä tai kirjottaa. Peräänhuutelijoita riittää. Kertoo enemmän muista, kuin minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja painuis sen jälkeen mummolaan koirien kanssa. Rauhotus nyt vähän sen pirin kanssa jookos;)
Haha, mun vauva näyttäis tollaselle kaikkivoipaisuusluuloiselle ihmiselle kieltä ja pieraisis perään ;)
Älä puutu minun ja vauvani asioihin, huolehtisit omasta mielenterveydestä ja jätä miun vaavi rauhaan, pystytkö siihen?Kaikenlaisia sukeltajia sitä täällä tapaakin, vaikka itselläni ei mitään pahaa tarkotusta kellekk. No empä jaksa enää selitellä tai kirjottaa. Peräänhuutelijoita riittää. Kertoo enemmän muista, kuin minusta.
Äitinsä poika siis?
Kuulostat ERITTÄIN vainoharhaiselta! Ei hätää en ole vauvaasi viemässä mihinkään ja ei se ainakaan vielä 6kk iässä ite kävele mummolaan evakkoon;D Ethän sä ole muille tilivelvollinen miksi hoet kokoajan ettet jaksa selitellä? Ei kukaan vaadi teidän elämästä mitään tilitystä.
Mä olen 30-kymppinen ja odotan miedän kolmatta lasta. Tällä hetkellä oon aina väsynyt ja nalkuttava äiti ja vaimo:(
Ylipainoa on n.6kg ja ulkoilen kyllä lasten kanssa päivittäin, mutta motivaatiota ei ole painoa pudottamaan. Hyvä kun tällä väsymykselle selviän aina iltaan asti...
Omaa eikä miehen kanssa yhteistäaikaa ole juuri lainkaan. Isovanhemmat ja suku asuu kaukana. Esimerkiksi yhdessä käyty syömässä tai leffassa tms viimeks reilu puol vuotta sitten.
Oon kuitenkin onnellinen ja rakastan lapsiani ja miestäni :) Tämä pikkulapsiaika menee kuitenkin todella nopeesti:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[No empä jaksa enää selitellä tai kirjottaa. Peräänhuutelijoita riittää. Kertoo enemmän muista, kuin minusta.
on ihan kiva, että ap on onnellinen, eikä elämäntavassa juuri vikaa ole. Minusta on ihan hyvä, jos lapsen voi ottaa mukaan moneen menoon ja harrastukseen, eikä elämä ole sitä, että äiti marisee kotona tukka hapsottaen ja odottaa kiivaasti, että saa lapsen jollekin hoitoon ja pääsee "elämään oikeaa elämää". Lapsi täytyy ottaa huomioon, mutta "lapsen ehdoilla eläminen" liiallisuuksiin vietynä ei hyödytä ainakaan lasta. Mekin olemme matkailleet lasten kanssa ympäri Eurooppaa rennolla meiningillä emmekä ole pakanneet autoon mitään yletöntä viihdytysarsenaalia. Toisaalta taas ap tuntuu minustakin vähän pelkäävän äitiyttä, siihen hurahtamista. Tai sitten hänellä on aika erikoinen käsitys muista mammoista. Ei me kaikki maaduta väsyneinä kotona ja unohdeta koko muuta maailmaa. Esim. ystävät ovat tärkeitä monelle muullekin kuin ap:lle. Eli ehkä tuo puolustusasema on turha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauvaperheen elämältä kuulostaa. Mikä tuossa on ap niin ihmeellistä? Vai ymmärsinkö oikein, että olet mielestäsi jotenkin epätavallinen äiti?
Se, mikä kannattaa huomioida on, että vauvavuosi on se helpoin (ainakin mun mielestä) lapsen kanssa. Mä ainakin putosin kovaa siihen taaperoarkeen sen onnellisen ja ruusunpunaisen vauvavuoden jälkeen. Mutta jos olette fiksuja niin selviätte tietenkin myös siitä.
saavansa jotain tämäntyyppisiä viestejä :)
Mä olen 30-kymppinen ja odotan miedän kolmatta lasta. Tällä hetkellä oon aina väsynyt ja nalkuttava äiti ja vaimo:(
Ylipainoa on n.6kg ja ulkoilen kyllä lasten kanssa päivittäin, mutta motivaatiota ei ole painoa pudottamaan. Hyvä kun tällä väsymykselle selviän aina iltaan asti...
Omaa eikä miehen kanssa yhteistäaikaa ole juuri lainkaan. Isovanhemmat ja suku asuu kaukana. Esimerkiksi yhdessä käyty syömässä tai leffassa tms viimeks reilu puol vuotta sitten.
Oon kuitenkin onnellinen ja rakastan lapsiani ja miestäni :) Tämä pikkulapsiaika menee kuitenkin todella nopeesti:)
Alue: Aihe vapaa
Miksi et sitten siedä mitään mielipiteitä?
Ei kukaan sua PAKOTA mihinkään, ollaaan vaan pikkuisen ehkä eri mieltä siitä sun tulkinnastasi, että jos vauva-aikana keskittyy vauvaan, se ei välttämättä ole mitään uhrautumista.
Toki ymmärrän, että sinulla on nuoresta elämästäsi ja vähästä elämänkokemuksestasikin johtuen aika halu mennä ja viipottaa. Keskittyminen lapseen hetkeksi tuntuu uhraukselta. Tämä on niitä juttuja, joissa kypsemmällä iällä äidiksi tulemisesta on etua. Malttaa hellittää hetkeksi - lapset kasvavat nopeasti, eikä sitä varhaislapsuutta saa koskaan enää takaisin.
Sinänsä on ihan ok vanhempien harrastaa, mutta c'moon, sun lapsesi on puolivuotias vauva, jonka pitäisi olla imetykselläkin vielä. Malttaisit vielä muutaman kuukauden ja vasta sitten alkaisit kyörätä lasta hoitoon mummolaan.