Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä olette meidän pikkuperheestä ja tapana olla vanhempia, puolisoita??
23.04.2012 |
Me ollaan mieheni kanssa 26-vuotias pariskunta. Meillä puolenvuoden ikäinen pieni poika ja kaksi koiraa. Olemme olleet 3-vuotta yhdessä tällähetkellä ja rakastamme toisia aivan älyttömästi, kipinä ei siis ole vieläkään loppunut. Mies käy töissä vakituisesti ja minä äippälomalla lähärin duuneista.
En koe olevani äitiyden olevan niin hehkuttamisen arvoinen juttu, ja ihan positiivisessa mielessä tätä tarkoitan. Olen miehelleni kaunis ja hoikka vaimo, pidän itsestäni huolta ja minulla on paljon ystäviä. Teen ihan samoja asioita ystävieni kanssa, kuin ennen, mutta tietty paljon harvemmin. Mun tanssijalan vipatus ei ole vielä loppunut vauvan syntymän jälkeen, vaikka niin kovasti luulin :D
En pidä itseäni huonona äitinä, tiedän, että rakastan lastani ja miestäni eniten maailmassa ja haluan, että perheemme pysyy aina yhdessä. Puhun sen vuoksi ihan avoimesti tästä, koska minua ei minun ystäväni eikä läheiset tuomitse, päinvastoin ihmettelevät minun ainaista positiivisuutta ja energiaa, no onhan meidän lapsi ollut hyvä nukkuja aina ja muutenki helpohko.
Meillä on loistavat nuoret isovanhemmat vielä, jotka sillointällöin hoitaa vauvaamme, jotta me päästään leffaan tai syömään kahdestaan. Varmaan ei tulevana vaam sitä seuraavana kesänä menemme ulkomaille kahdestaan ja lapsi tietty mukaan, kunhan ensin vähän kasvaa :)
Me ystävienkin kans välillä hassutellaan ja olen se ihan sama tyttö, kuin ennenkin äitiyttä, minä ajattelen, että elämä on vain saanut täydennystä ja ihanaa sellaista. Tunnen välillä olevani kuin iloinen teini-tyttö, vaikka oikeasti olen kypsä nuori aikuinen, nautin vain elämästä ja tykkään hullutella välillä :)
Pidämme mieheni kanssa grilli-iltoja ystäväpariskuntien kanssa ja meillä on aika paljon omaisuutta nuoresta iästämme huolimatta, okei varakkaat vanhemmat osa syynä, heh.
Minulla on pari kertaa viikossa aikaa ystävilleni ja miehellä myös, hoidamme poikaamme silloin vuorotellen ja about kerran kuussa menemme yhdessä jonnekkin ja vaavimme on isovanhemmilla ja kummitkin välillä auttaa :)
Emme aijo hankkia enempää lapsia, sillä meille riittää yksi :) ja tietty koirat, jotka on myös meidän lapsiamme, oikeita viikareita :D joiden kans pääsee jokapv lenkille ja kasvattaa omaa kuntoa. Harrastamme mieheni kanssa myös koira-harrastuksia ja sekin on piristävä lisä vanhemmuuden lisäksi :)
Toivon, ettei meidän parisuhde ikinä särkyisi, sillä se on nyt jo niin hyvä ja molemmat halutaan tulevaisuudessa reppureissata ja matkailla sekä opettaa ihanalle pojallemme maailmanmatkausta ja ennenkaikkea kokea ja nähdä maailmaa, en itse ole kotimamma tyyppiä vaan olemme energinen ja monipuolinen pikkuperhe :)
Mitä mieltä olette tavastamme olla perhe? :)
Kommentit (52)
Mielummin tuollaisen perheen lapsi, kuin sossupummien ja alkoholistien tai muuten vain ongelmissa rypevien perheiden lapsi.
Eikö lapsen kasvuympäristö ole tärkein? Vaikka vanhemmat oliskin kermaperseitä. Kaikenlaisia ihmisiä kun meitä on, ja se on vain hyväksyttävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
iloiselta ja kivalta arjelta kuulostaa. Et juurikaan valottanut millainen parisuhde teillä on, mutta varmaan sekin on ihan ok ja normaali.
Taidatte olla kaveripiirissänne ensimmäisiä lapsen saaneita? Arvelen niin siksi, että vaikutat yllättyneeltä siitä, ettei lapsen synnyttäminen muuttanutkaan omaa persoonallisuuttasi ja koko arkeanne.
Tosin en ymmärrä mitä tarkoitat sillä, että äitiys ei ole hehkuttamisen arvoista "positiivisessa mielessä".
Suosittelen sinulle kirjojen lukemista. Se vaikuttaa positiivisesti kirjoitustaitoon. Ei oikeastaan ole väliä mitä lukee, voit vaikka tulevaisuudessa lukea lastenkirjoja ääneen pojallesi. Opitte siitä paljon kumpikin ja saatte mukavaa kahdenkeskistä aikaa. Sujuvasta tekstistä tulee kuva älykkäätä kirjoittajasta.
sellaisella tavalla että on itse onnellinen. Siihenhän vissiin useimmat pyrkii jos ei ole jo onnellinen tietysti. Ihmettelen enemmän miksi haet siihen hyväksyntää? Itse elän myös onnellista elämää joskin vähän erilailla kun sinä, mutta ei ole kyllä ikinä käynyt mielessä mainostaa sitä noin yksityiskohtaisesti ja kysyä muilta miltä kuulostaa. Eletään vaan ja ollaan niin että kaikilla hyvä olla koska meidän perheen onnestahan on kyse eikä silloin muiden mielipiteet paina;-)
yhdyssanaongelma, johon kannattaa hakea ulkopuolista apua.
Yleensä perhe on muutakin kuin äiti, mutta nähtävästi teillä on toisin.
tosi tavalliselta nuoren perheen ja nuoren äidin elämältä tuo kuulostaa :)
Tosin aika itsekäskin taidat olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä tavalla olen itsekäs? :D no onneksi muut ei pidä minua itsekkäänä, päinvastoin. Minulla on aikaa lapselleni, miehelleni ja ystävilleni. En elä lapsisymbioosissa, vaan elämään mahtuu niin lemmikkejä ja harrastuksiakin. Onko onnellinen, hyvinvoiva äiti itsekäs?
Ennemmin pidän itsekkäinä ihmisiä, joilla ei ole aikaa enää ystäville ja kaikki puheenaiheet kehkeytyy vain omaan lapseen, ei osata hoitaa parisuhdetta tai edes itseään, se vasta itsekästä onkin...
Ap
kuuntele itseäsi! ...itsekästä ettei osata hoitaa itseään.. Eikös se ole toisinpäin että on itsekästä jos osaa hoitaa vaan itseeään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti onnenne säilyy ja jaksat jatkossakin olla noin positiivinen. Olen iloinen että teillä on asiat hyvin. Älä välitä ilkeistä kommenteista, pysy vain omana itsenäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että olet kovasti valmis olemaan kaveri, ystävä, puoliso, bilehile, koirankasvattaja, reppumatkaaja jne., mutta erityisen pienessä sivuosassa on äitiys. Aivan kuin pelkäisit sitä?
Jos olet sitä mieltä, että koirasi ansaitsevat enemmän aikaa kanssasi kuin lapsesi, niin asia ihan Ok etenkin niiden koirien kannalta. Sitä vain en ymmärrä, että et huomaa eläväsi ystäväsymbioosia tai harrastesymbioosia pelätessäsi olevasi liian paljon äiti.
huolehtivat lapsestaan hyvin. Omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista huolehtiminen on myös tärkeää, mutta siitä syyllistetään tässä maassa tosi rajusti. Teidän elämässä on asiat kohdallaan, sehän on hieno juttu! Ei kaikkien tarvitse hautautua kotiäidiksi, hankkia neljää lasta ja unohtaa itsensä siinä hässäkässä. Joku sopii toiselle, mutta ei toiselle. Kaikkea hyvää teidän perheelle ja mukavaa kesän odotusta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olet ollut jotenkin kauhean huolissasi (tai kaverit ovat olleet?) siitä että muutut äitiyden myötä etkä enää sopeudu kaveripiiriin.
Mitä oikein yrität todistella?
Ja kun ne kaverit alkaa lisääntyä ja saada useampiakin lapsia, voi olla että sullakin mielipide vielä muuttuu tuon yksilapsisuuden suhteen.
En elä lapsisymbioosissa, vaan elämään mahtuu niin lemmikkejä ja harrastuksiakin. Onko onnellinen, hyvinvoiva äiti itsekäs?
mitä tällä tarkoitat, mutta symbioosi kyllä kuuluu tuohon vauvavaiheeseen.
Ei onnellisuus ja hyvinvointi tarkoita sitä, että äiti on itsekäs, mutta onnellinen ja hyvinvoiva äitikin voi olla itsekäs.
Ihan mielenkiinnosta: miksi olet kirjoittanut tämän avauksen? Ole rehellinen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen pystynyt pitämään sekä luonnollisen äidin ja vauvan välisen symbioosin että yhteyden ystävieni kanssa. Kuulostat vähän siltä, että olet ottanut pakkomielteeksi ystävien säilymisen lapsen kustannuksella.
Terv. 5.
että hyvin menee niin kauan kun kaikki sujuu. Mutta kuten joku jo sanoikin, henkinen kantti ei varmaan kestäisi jos tulisi isompia ongelmia elämässä.
miehensä kanssa ja että kipinä ei ole "vieläkään" loppunut. No paras oliskin ettei ole loppunut. Haastatellaan ap:tä 15 vuoden päästä. Elämänkokemusta on ainakin tullut rutkasti lisää.
Vielä sitä alkuhuuman aikaa. Kehittäkää suhdettanne, että se kantaa vielä vuosienkin jälkeen kun se rakkaus alkaa hiipumaan.
jos elämässänne tulisi vaihe että vaikka parisuhde väljähtyy tai joku perheenjäsenistä sairastuu vakavasti? Voi olla että olen täysin väärässä, mutta kirjoutuksesi perusteella vaikutat hieman naivilta ihmiseltä joka ei ole kokenut vastoinkäymisiä. Vata paineen alla kuitenkin ihmisen teot mitataan. Muista pitää aina hyvä huoli pienestä perheestäsi.
Suosittelisin jatko-opintoja kun lapsesi kasvaa isommaksi. JOs taloudellinen tilanne antaa myöden, ei varmaan ole mitään estettä?
Olen huono äiti, jos näen muutaman kerran viikossa ystäviäni muutaman tunnin?
Olenko teille siinä selityksen velkaa :D
Millä tavalla ystävät menevät vauvan edelle?
Minulle ystävät ovat tärkeitä, eikä heistä tarvitse edes puhua niin alhaiseen sävyyn, kuin te omistanne puhutte. Ystävyys pitää ansaita ja se on lahja, joka säilyy läpi elämän.
Anteeksi, jos en korosta äitiyttäni, sillä se on minussa mukana jokoajan, tottakai vietän suurimman osan ajasta lapseni ja puolisoni kanssa, mistä joku niin päätteli? :D
Koirat nyt on käytettävä 4krt pvssä ulkona ja niitäkin täytyy hoitaa, meillä kato kaikki toimii hyvin ja olen onnellinen siitä.
En todellakaan laskisi omaa onnellisuus ja hyvinvointitasoa, jättääkseni ystävät, harrastukseni, itsestä huolehtimiseni jonkun paukapään ja kyynisen arvostelijani vuoksi ja tekisi omalle lapselleni sitä palvelusta, että olisin kokoajan vain lapsessa kiinni ja riutuisin ja en huolehtisi enää mistään muusta. Mihin se johtaisi? Huonosti voiva äiti vaikuttaa negatiivisesti myös parisuhteeseen. Haluan lapselleni ehjän perheen ja myös mieheni voivan hyvin perheessämme.
Lapsemme voi paremmin kuin hyvin, hän saa parasta hoitoa ja lämpöä mitä voi saada. On vain järjestelykysymys, miten arvokkaita asioita elämässä osaa toteuttaa :)
Minulle lapsi ei ole vain lapsi
Minulle puolisoni ei ole vain puolioso
Minulle lemmikkini ei ole vain lemmikkejä
Minulle ystäväni ei ole vain ystäviä
Vaan nämä kaikki on jotain suurempaa, mitä kaikki ei ymmärrä, ne rakentavat mun elämässä kokonaisuutta, jossa jokaisella oma osuutensa elämäni varrella, tärkeä sellainen.
Anteeksi, jos tästä kaikesta olen vain niin helkkarin onnellnen :) olen oma itseni, enkä halua miellyttää tai muuttaa ajatuksiani jonkun toisen toimesta tai arvostelemisesta, sillä tiedän, että meillä on maailman paras koti ja rakkaus meidän lapsellemme ja lemmikeillemme, sekä koko perheellemme.
Joten kaikki, mitä ollaan rakennettu ja miten kohtelen läheisiäni, pieni itsekkyyteni on ansaittua ;) hyvät ihmiset saa välillä olla myös itsekkäitä, kun antavat toisilleen niin paljon.
Alue: Aihe vapaa
huomaa kyllä, että olet varakkaiden vanhempien lapsi.
mutta ei siinä mitään, hyvä kun olet onnellinen. Toivottavasti myös kaikki menee suunnitelmiesi mukaan, koska en usko, että henkisesti kovin hyvin selviäisit esim erosta/lapsen vakavasta sairaudesta/köyhyydestä tms.
onnea elämään :)