Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä olette meidän pikkuperheestä ja tapana olla vanhempia, puolisoita??
23.04.2012 |
Me ollaan mieheni kanssa 26-vuotias pariskunta. Meillä puolenvuoden ikäinen pieni poika ja kaksi koiraa. Olemme olleet 3-vuotta yhdessä tällähetkellä ja rakastamme toisia aivan älyttömästi, kipinä ei siis ole vieläkään loppunut. Mies käy töissä vakituisesti ja minä äippälomalla lähärin duuneista.
En koe olevani äitiyden olevan niin hehkuttamisen arvoinen juttu, ja ihan positiivisessa mielessä tätä tarkoitan. Olen miehelleni kaunis ja hoikka vaimo, pidän itsestäni huolta ja minulla on paljon ystäviä. Teen ihan samoja asioita ystävieni kanssa, kuin ennen, mutta tietty paljon harvemmin. Mun tanssijalan vipatus ei ole vielä loppunut vauvan syntymän jälkeen, vaikka niin kovasti luulin :D
En pidä itseäni huonona äitinä, tiedän, että rakastan lastani ja miestäni eniten maailmassa ja haluan, että perheemme pysyy aina yhdessä. Puhun sen vuoksi ihan avoimesti tästä, koska minua ei minun ystäväni eikä läheiset tuomitse, päinvastoin ihmettelevät minun ainaista positiivisuutta ja energiaa, no onhan meidän lapsi ollut hyvä nukkuja aina ja muutenki helpohko.
Meillä on loistavat nuoret isovanhemmat vielä, jotka sillointällöin hoitaa vauvaamme, jotta me päästään leffaan tai syömään kahdestaan. Varmaan ei tulevana vaam sitä seuraavana kesänä menemme ulkomaille kahdestaan ja lapsi tietty mukaan, kunhan ensin vähän kasvaa :)
Me ystävienkin kans välillä hassutellaan ja olen se ihan sama tyttö, kuin ennenkin äitiyttä, minä ajattelen, että elämä on vain saanut täydennystä ja ihanaa sellaista. Tunnen välillä olevani kuin iloinen teini-tyttö, vaikka oikeasti olen kypsä nuori aikuinen, nautin vain elämästä ja tykkään hullutella välillä :)
Pidämme mieheni kanssa grilli-iltoja ystäväpariskuntien kanssa ja meillä on aika paljon omaisuutta nuoresta iästämme huolimatta, okei varakkaat vanhemmat osa syynä, heh.
Minulla on pari kertaa viikossa aikaa ystävilleni ja miehellä myös, hoidamme poikaamme silloin vuorotellen ja about kerran kuussa menemme yhdessä jonnekkin ja vaavimme on isovanhemmilla ja kummitkin välillä auttaa :)
Emme aijo hankkia enempää lapsia, sillä meille riittää yksi :) ja tietty koirat, jotka on myös meidän lapsiamme, oikeita viikareita :D joiden kans pääsee jokapv lenkille ja kasvattaa omaa kuntoa. Harrastamme mieheni kanssa myös koira-harrastuksia ja sekin on piristävä lisä vanhemmuuden lisäksi :)
Toivon, ettei meidän parisuhde ikinä särkyisi, sillä se on nyt jo niin hyvä ja molemmat halutaan tulevaisuudessa reppureissata ja matkailla sekä opettaa ihanalle pojallemme maailmanmatkausta ja ennenkaikkea kokea ja nähdä maailmaa, en itse ole kotimamma tyyppiä vaan olemme energinen ja monipuolinen pikkuperhe :)
Mitä mieltä olette tavastamme olla perhe? :)
Kommentit (52)
että olet huono äiti?
Sä otsikoit muuten avauksesi kysymällä, mitä mieltä palstalaiset ovat kertomistasi asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huono äiti, jos näen muutaman kerran viikossa ystäviäni muutaman tunnin?
Olenko teille siinä selityksen velkaa :D
Millä tavalla ystävät menevät vauvan edelle?
Minulle ystävät ovat tärkeitä, eikä heistä tarvitse edes puhua niin alhaiseen sävyyn, kuin te omistanne puhutte. Ystävyys pitää ansaita ja se on lahja, joka säilyy läpi elämän.Anteeksi, jos en korosta äitiyttäni, sillä se on minussa mukana jokoajan, tottakai vietän suurimman osan ajasta lapseni ja puolisoni kanssa, mistä joku niin päätteli? :D
Koirat nyt on käytettävä 4krt pvssä ulkona ja niitäkin täytyy hoitaa, meillä kato kaikki toimii hyvin ja olen onnellinen siitä.
En todellakaan laskisi omaa onnellisuus ja hyvinvointitasoa, jättääkseni ystävät, harrastukseni, itsestä huolehtimiseni jonkun paukapään ja kyynisen arvostelijani vuoksi ja tekisi omalle lapselleni sitä palvelusta, että olisin kokoajan vain lapsessa kiinni ja riutuisin ja en huolehtisi enää mistään muusta. Mihin se johtaisi? Huonosti voiva äiti vaikuttaa negatiivisesti myös parisuhteeseen. Haluan lapselleni ehjän perheen ja myös mieheni voivan hyvin perheessämme.
Lapsemme voi paremmin kuin hyvin, hän saa parasta hoitoa ja lämpöä mitä voi saada. On vain järjestelykysymys, miten arvokkaita asioita elämässä osaa toteuttaa :)Minulle lapsi ei ole vain lapsi
Minulle puolisoni ei ole vain puolioso
Minulle lemmikkini ei ole vain lemmikkejä
Minulle ystäväni ei ole vain ystäviäVaan nämä kaikki on jotain suurempaa, mitä kaikki ei ymmärrä, ne rakentavat mun elämässä kokonaisuutta, jossa jokaisella oma osuutensa elämäni varrella, tärkeä sellainen.
Anteeksi, jos tästä kaikesta olen vain niin helkkarin onnellnen :) olen oma itseni, enkä halua miellyttää tai muuttaa ajatuksiani jonkun toisen toimesta tai arvostelemisesta, sillä tiedän, että meillä on maailman paras koti ja rakkaus meidän lapsellemme ja lemmikeillemme, sekä koko perheellemme.
Joten kaikki, mitä ollaan rakennettu ja miten kohtelen läheisiäni, pieni itsekkyyteni on ansaittua ;) hyvät ihmiset saa välillä olla myös itsekkäitä, kun antavat toisilleen niin paljon.
xDDDD
Jätät jotain kerttomatta. Kuka sulta vaatii pelkästään lapselle omistautumista? Kukaan tässä ketjussa ei sitä vaadi. Vaikuttaa siltä, että sulla on huono omatunto tavastasi olla äiti. Miksi niin on?
5
Vastoinkäymis asiaan sanoa juuta enkä jaata. Parisuhteemme on niin vakaalla pohjalla, että jos se särkyy ni kaikki on sen jälkeen mahdollista.
Eipä auta pelätä tulevaa, sillä haluan elää tässä hetkessä. Teemme lapsemme elämän niin turvalliseksi, kuin vain voimme. Jos kohtalo toisin päättää, kuka sille mitään voi. Tää on vaan elämää ja on vain nautittava niistä hetkistä ja jokaisesta päivästä, sillä tää kaikki on vain lahjaa meille, elää jokainen pv :)
Ap
Jätät jotain kerttomatta. Kuka sulta vaatii pelkästään lapselle omistautumista? Kukaan tässä ketjussa ei sitä vaadi. Vaikuttaa siltä, että sulla on huono omatunto tavastasi olla äiti. Miksi niin on?
5
Jos tää ei ole provo, niin jotain mätää on. Ap kuulostaa viestiensä perustella lähinnä maaniselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huono äiti, jos näen muutaman kerran viikossa ystäviäni muutaman tunnin?
Olenko teille siinä selityksen velkaa :D
Millä tavalla ystävät menevät vauvan edelle?
Minulle ystävät ovat tärkeitä, eikä heistä tarvitse edes puhua niin alhaiseen sävyyn, kuin te omistanne puhutte. Ystävyys pitää ansaita ja se on lahja, joka säilyy läpi elämän.Lapsemme voi paremmin kuin hyvin, hän saa parasta hoitoa ja lämpöä mitä voi saada. On vain järjestelykysymys, miten arvokkaita asioita elämässä osaa toteuttaa :)
Käsitys parhaasta mahdollisesta hoidostahan ei kaikilla ole sama. et ole avannut äitiyttäsi täällä niin paljon että siitä voisi kukaan sanoa mitään. mikä on käsityksesi mukaan parasta mahdollista lapsellesi?
Minulle lapsi ei ole vain lapsi
Minulle puolisoni ei ole vain puolioso
Minulle lemmikkini ei ole vain lemmikkejä
Minulle ystäväni ei ole vain ystäviäVaan nämä kaikki on jotain suurempaa, mitä kaikki ei ymmärrä, ne rakentavat mun elämässä kokonaisuutta, jossa jokaisella oma osuutensa elämäni varrella, tärkeä sellainen.
joo. taidat olla eksistentialisti?
Jätät jotain kerttomatta. Kuka sulta vaatii pelkästään lapselle omistautumista? Kukaan tässä ketjussa ei sitä vaadi. Vaikuttaa siltä, että sulla on huono omatunto tavastasi olla äiti. Miksi niin on?
5
Jos tää ei ole provo, niin jotain mätää on. Ap kuulostaa viestiensä perustella lähinnä maaniselta.
mä meinasin just sanoa samaa:) joko maaninen tai sit ollaan vedetty pikkasen vauhtia aamupalaksi;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikutat ihan tavalliselta nuorelta äidiltä, joka ei vain ymmärrä lukemaansa ja jolla on itsestään hieman liian suuret luulot.
Ihan tiedoksi, että jos painottamalla painottaa miten ystävät ja oma elämä ovat niitä tärkeimpiä juttuja, tulee väkisinkin kuva ettei äidin ja vauvan suhde ole ihan kunnossa.
Kertomasi perusteella et varsinaisesti rakasta lastasi, vaikka niin sanot. Rakkautesi on suuntautunut muualle, sillä suurin osa teoistasi kohdistuu muihin eli ystäviin, koiriin, matkustakiseen jne.
Voit hokea, että rakastat. Tyhjät sanat ovat vain tyhjiä sanoja, niillä ei edes satuteta. Silti lapsesi saa kokea hellyyttä ja turvallisuutta pääasiassa muilta kuin äidiltään. Hienoa, että ympäristösi on huomannut, että ilman heitä pieni poikasi voi kokonaan unohtua. Ehkä he ovat juuri ne tärkeät ihmiset, joiden ansiosta lapsestasi kasvaa kunnon ihminen kaikesta sivuunjättämisestä huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertomasi perusteella et varsinaisesti rakasta lastasi, vaikka niin sanot. Rakkautesi on suuntautunut muualle, sillä suurin osa teoistasi kohdistuu muihin eli ystäviin, koiriin, matkustakiseen jne.
Voit hokea, että rakastat. Tyhjät sanat ovat vain tyhjiä sanoja, niillä ei edes satuteta. Silti lapsesi saa kokea hellyyttä ja turvallisuutta pääasiassa muilta kuin äidiltään. Hienoa, että ympäristösi on huomannut, että ilman heitä pieni poikasi voi kokonaan unohtua. Ehkä he ovat juuri ne tärkeät ihmiset, joiden ansiosta lapsestasi kasvaa kunnon ihminen kaikesta sivuunjättämisestä huolimatta.
Minusta kuulostat onnelliselta äidiltä, joka ei ole uhrautuja vaan muistaa huolehtia myös itsestään vaikka lapsi on pieni. Toki vähän naiiviutta on mutta ongelmat opettavat sitten kun ne tulevat eteen, ei niitä kannata valmiiksi murehtia. Minusta lapsikin oppii paremman itsetunnon kun äiti pitää huolta itsestään ja on tasapainoinen ja iloinen. Minä sain lapsen 24-vuotiaana ja vuoden elin täysin vain lasta ja kotia ja miestä varten ja unohdin itseni täysin. Se oli väärä valinta ja jouduin etsimään itseni kokonaan uudestaan.
Jotta voisi pitää huolta toisesta, pitää ensiksi huolehtia itsestään. Hyvä muistisääntö, löytyy myös lentokoneen turvaohjeista happinaamarin kohdalta ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostat onnelliselta äidiltä, joka ei ole uhrautuja vaan muistaa huolehtia myös itsestään vaikka lapsi on pieni. Toki vähän naiiviutta on mutta ongelmat opettavat sitten kun ne tulevat eteen, ei niitä kannata valmiiksi murehtia. Minusta lapsikin oppii paremman itsetunnon kun äiti pitää huolta itsestään ja on tasapainoinen ja iloinen. Minä sain lapsen 24-vuotiaana ja vuoden elin täysin vain lasta ja kotia ja miestä varten ja unohdin itseni täysin. Se oli väärä valinta ja jouduin etsimään itseni kokonaan uudestaan.
Jotta voisi pitää huolta toisesta, pitää ensiksi huolehtia itsestään. Hyvä muistisääntö, löytyy myös lentokoneen turvaohjeista happinaamarin kohdalta ;)
jos suurin vastoinkäyminen mitä osaat ajatella on ero puolisostasi:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tiedoksi, että jos painottamalla painottaa miten ystävät ja oma elämä ovat niitä tärkeimpiä juttuja, tulee väkisinkin kuva ettei äidin ja vauvan suhde ole ihan kunnossa.
ja ap tekee tänne aloituksen jossa on jo valmiiksi kummallisella puolustuskannalla.
On ihan yleistä ja tavallista että se varsinainen vahva äidinrakkaus alkaa vasta kun vauva alkaa olla lähempänä yhtä vuotta ja enemmän persoona.
Hyvää aikaa elämässä, olette nuoria eikä ole suuria huolia. Ottakaa siitä ilo irti.
kuulostaa todella hyvälle! Ehkä siksi, että itse ajattelen vanhemmuudesta ja perhe-elämästä samoin. Olen ollut mieheni kanssa yli neljä vuotta ja haluamme yhden tai enintään kaksi lasta. Kummallakin auttavaiset ja varakkaat vanhemmat, joten ehkä se vaikuttaa ajatusmaailmaan?
Ei lapsen syntymän tarvitse tarkoittaa sitä, että oma elämä loppuu :D Ja kummallakin vanhemmalla pitää mielestäni olla omaa aikaa.
Jatkakaa samaan malliin - toivotan pikku perheellenne kaikkea hyvää :)
Olen huono äiti, jos näen muutaman kerran viikossa ystäviäni muutaman tunnin?
Olenko teille siinä selityksen velkaa :D
Millä tavalla ystävät menevät vauvan edelle?
Minulle ystävät ovat tärkeitä, eikä heistä tarvitse edes puhua niin alhaiseen sävyyn, kuin te omistanne puhutte. Ystävyys pitää ansaita ja se on lahja, joka säilyy läpi elämän.Anteeksi, jos en korosta äitiyttäni, sillä se on minussa mukana jokoajan, tottakai vietän suurimman osan ajasta lapseni ja puolisoni kanssa, mistä joku niin päätteli? :D
Koirat nyt on käytettävä 4krt pvssä ulkona ja niitäkin täytyy hoitaa, meillä kato kaikki toimii hyvin ja olen onnellinen siitä.
En todellakaan laskisi omaa onnellisuus ja hyvinvointitasoa, jättääkseni ystävät, harrastukseni, itsestä huolehtimiseni jonkun paukapään ja kyynisen arvostelijani vuoksi ja tekisi omalle lapselleni sitä palvelusta, että olisin kokoajan vain lapsessa kiinni ja riutuisin ja en huolehtisi enää mistään muusta. Mihin se johtaisi? Huonosti voiva äiti vaikuttaa negatiivisesti myös parisuhteeseen. Haluan lapselleni ehjän perheen ja myös mieheni voivan hyvin perheessämme.
Lapsemme voi paremmin kuin hyvin, hän saa parasta hoitoa ja lämpöä mitä voi saada. On vain järjestelykysymys, miten arvokkaita asioita elämässä osaa toteuttaa :)Minulle lapsi ei ole vain lapsi
Minulle puolisoni ei ole vain puolioso
Minulle lemmikkini ei ole vain lemmikkejä
Minulle ystäväni ei ole vain ystäviäVaan nämä kaikki on jotain suurempaa, mitä kaikki ei ymmärrä, ne rakentavat mun elämässä kokonaisuutta, jossa jokaisella oma osuutensa elämäni varrella, tärkeä sellainen.
Anteeksi, jos tästä kaikesta olen vain niin helkkarin onnellnen :) olen oma itseni, enkä halua miellyttää tai muuttaa ajatuksiani jonkun toisen toimesta tai arvostelemisesta, sillä tiedän, että meillä on maailman paras koti ja rakkaus meidän lapsellemme ja lemmikeillemme, sekä koko perheellemme.
Joten kaikki, mitä ollaan rakennettu ja miten kohtelen läheisiäni, pieni itsekkyyteni on ansaittua ;) hyvät ihmiset saa välillä olla myös itsekkäitä, kun antavat toisilleen niin paljon.
On tuossakin virheitä, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin aloituksessa.
Kiinni jäit, ap. Kun trollaa, tyyli on pidettävä hanskassa myös lisäkommenteissa.
Alue: Aihe vapaa
Kun on 1 helpohko vauva (vasta puolivuotias), tuore parisuhde, isovanhemmat noin hyvin apuna, niin mikäs siinä on porsukutellessa eteenpäin. On varmasti hyvin ideaalinen tilanne teillä, onnea siitä!
Kuvauksestasi sai sellaisen käsityksen, että yrität painottaa voimakkaasti sitä miten sinulla on muutakin elämää kuin vain se vauva. Hyvä että on, mutta kaiken perusta on ensisijaisen hoitajan ja vauvan välinen hyvin kiinteä suhde. Sitä on sitten helpompi lähteä purkamaan kuin muodostaa uudelleen. Vauva on osa sinua, ei vielä valmis olemaan erillinen ihminen sinusta, vaikka sinä olisit siihen valmis. Juuri 6kk eteenpäin vauva alkaa ymmärtää olevansa irrallinen ja tulee eroahdistus. Siinä sitä ollaankin kun vessassakaan ei saa käydä ilman, että vauva itkee ikäväänsä.
Teillä on nyt ihana vaihe elämässä! Nauttikaa siitä ja vauvastanne.