Uusioperhe vai omat elämät?!

Miehen lapset tosiaan eivät asuisi meidän luona, vaan äitinsä kanssa. Mutta lapset tietysti saisivat olla meillä ja tottakai ihanne olisi, että he kokisivat myös olevansa kuin kotonaan.

Missään pilvilinnoissa en ajatuksien kanssa ole, vaan tiedän että monenlaista ongelmaa, eripuraa jne tulee olemaan. Minusta vain tuntuu, että mitä pidemmälle menemme näin, sitä enemmän töitä tulee olemaan kun kuitenkin meillä on jo muotoutunut yhteinen arki ja oleminen niin että miesystävä on mukana. Ja siis en ole / emme ole olleet millään tavalla ikinä läsnä kun miehen lapset ovat isänsä kanssa.

Unohdat, että joka toinen viikonloppu ne asuisivat teillä. Ja osan kesä-, joulu- ym. lomista. Tai mikä se heidän tapaamiskuvionsa onkaan.

Ei ei ne miksikään statisteiksi kuitenkaan teidän kodissa jää. Niille on varattava oma paikkansa.

tuntuu hyvin kotoisalta ja hienoa kuulla, että se voi toimiakin. Tälläista itsekkin toivoisin. Minulle perhe on perhe, riippumatta siitä ketä tai kenen lapsia siihen kuuluu! Ja perheen eteen ja perheenä tehdään töitä, riippumatta onko kyseessä uusio vai ydinperhe.

Tätä en ymmärrä.



Miehen lapset eivät tarvitse sinua tai lapsiasi, heille ei ole mitääm etua tai hyötyä siitä, että tulisivat viikonloppuina teille jakamaan lastesi kanssa oman isänsä.



Nyt miehen lapset saavat 100% isänsä aikaa tapaamisillaan. Miksi heidän pitäisi tyytyä 50% panostukseen, jotta sinulla olisi oikea perhe?

kun lapset saavat pitää omat perheensä ja ainoat joustajat ovat sinun lapsesi ja mies. Haluat siis miehen lapset mukaan joustamaan, jotta tulisi hankaluuksia kaikille?



Ikinä ennen en ole tavannut naista, joka ehdoin tahdoin haluaa riitoja toimivan mallin tilalle.

Onhan tuollaisen kuvion jälkeen yhteenmuutto aika iso harppaus.

Miksi oikein valitat?

Kuten esim. sen, että sinun lastesi isä ei ole kuvioissa ollenkaan, vaan kuollut. Tavallaanhan silloin tämä uusi miehesi on lapsillesi isäpuolen asemassa, jos/kun yhteen muutatte. Hieman eri tilanne kuin jos sinun lapsesi olisivat isällään toisinaan.



Vuosi on aika lyhyt aika seurustella. Joten ei hätää porukoitumiseen, mun mielestä.



Mutta. Kysypä mieheltä, mitä mieltä hän on asiasta. Millä aikataululla ja miten on ajatellut tutustuttaa lapsensa teihin. Ehkä tämä ratkeaa jo sillä.

onko ap kysynyt mieheltä tämän ajatuksia aikataulusta. Sanottiinko se jossain?

Jos oikeasti ovat muuttamassa yhteen, tottakai silloin pitää miettiä kuviot uudestaan. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että eihän tässä kiire?

eli, olemme puhuneet yhteenmuutosta, että näin tulisi käymään, eli suunnitteluasteella ilman tarkempaa ajankohtaa, ainakin kesän yil katsotaan näin. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että pohja pitäisi pystyä luomaan myös sille, että hänen lapsensa ovat kuvioissa mukana. -ap-

mutta niin että mulla oli 1 lapsi ja miehellä ei yhtään. Nyt meillä myös kaksi yhteistä. Mutta tämä uusperhe kuvio on ollut todella raskasta. Ja jos nyt sattuisin jostain syytä eroamaan niin tekisin juuri noin niinku ap:n tilanne on, enkä todellakaan haluaisi muuttaa yhteen uusperheeksi.

Niiden miehen lasten isä elää 90% ajasta elämää, josta miehen omilla lapsilla ei ole mitään käsitystä... eikä se jos mikä ole lapsia isänsä elämästä erottava tekijä?



Miettikää nyt omalle kohdallennekin; Mitä jos oma vanhempanne sulkisi teidät ( tai olisi sulkenut lapsena) 90 % elämäänsä ulkopuolelle?



Ei ap tuossa ole heti yhteen muuttamassa, vaan pikkuhiljaa tutustumassa.

Mutta oikaesti mietin sitä, oletko kysynyt mieheltä, milloin hän olisi valmis tuomaan lapsensa tähän kuvioon. Siitähän se yhteenmuuttokin ehkä paljolti on kiinni? Eihän voi suinpäin muuttaa yhteen ja vasta sitten tuoda niitä lapsia mukaan?

ap:n lasten elämässä on tuo mies, mutta ap ei ole miehen lasten elämässä.



Jotenkin tuntuisi, että vaihtoehtoja olisi kaksi, joko vanhemmat "vain seurustelevat" ja asuvat erillään, jolloin kummankaan lapsille ei ole pakko esitellä toista ja seurustelukumppani ei välttämättä ole osa lasten arkea tai sitten kumpikin esittelee toisen omille lapsilleen.



Nyt tilanne on se, että ap:n lasten elämässä on mies, jolla on sitten kuitenkin toinen elämä, jossa ap:n lapset eivät ole mukana. Näen tilanteen siis outona lasten kannalta. Ei varmaan miehenkään lapset ole täysin tietämättömiä ap:sta ja hänen lapsistaan, mutta heitä ei silti päästetä lasten elämään, vaikka ovat iso osa isän elämää.



Minsuta pitäisi rehellisesti jakaa koko elämä tai olla jakamatta ja asua selkeästi erillään. Ei tuollaista puolinaista kaksoiselämää.



Ymmärrän hyvin, että ap:kin on ihmeissään.

eli mitä lisäarvoa ne biologiset lapset saavat siitä, että he joutuvat jakamaan isänsä isäviikonloppuina?



Käytännössä vanhempani sulkivat minulta noin 50 % elämästään eli työnsä. Ei ole käynyt mielessä, että lapset pitää ottaa mukaan joka paikkaan. En tuntenut työkavereitaan jne. koska se ei todellakaan ollut tarpeen.

lapset osaksi uusperhettäsi. Silloin sinun pitäisi ottaa heidät huomioon eli lapsilla olisi omat huoneet luonanne, ei mitään patjaa lattialla. Heillä olisi omat lelut, omat tavarat jne., joihin sinun lapsesi eivät saisi koskea, koska ne eivät ole heidän. Koska lapset näkisivät isäänsä pari kertaa kuukaudessa, tulisi sinun tarjota heille silloin aikaa ooa yhdessä eikä suinkaan vaatia, että se vähä isäaika olisi perheen yhteistä aikaa. Niiltä lapsilta kun ei puutu perhettä, heiltä puuttuu isä



Ja erityisesti: sinun lapsesi saisivat olla heidän isänsä kanssa aina! Tilanne herättää kateutta ja eripuraa, ei se ainakaan teitä lähellä.



Eli miksi kerjäät pahaa mieltä ja ikäviä asioita, kun voit saada tämän nykyisen paremman vaihtoehdon?

ap:n lasten elämässä on tuo mies, mutta ap ei ole miehen lasten elämässä.

Jotenkin tuntuisi, että vaihtoehtoja olisi kaksi, joko vanhemmat "vain seurustelevat" ja asuvat erillään, jolloin kummankaan lapsille ei ole pakko esitellä toista ja seurustelukumppani ei välttämättä ole osa lasten arkea tai sitten kumpikin esittelee toisen omille lapsilleen.

Nyt tilanne on se, että ap:n lasten elämässä on mies, jolla on sitten kuitenkin toinen elämä, jossa ap:n lapset eivät ole mukana. Näen tilanteen siis outona lasten kannalta. Ei varmaan miehenkään lapset ole täysin tietämättömiä ap:sta ja hänen lapsistaan, mutta heitä ei silti päästetä lasten elämään, vaikka ovat iso osa isän elämää.

Minsuta pitäisi rehellisesti jakaa koko elämä tai olla jakamatta ja asua selkeästi erillään. Ei tuollaista puolinaista kaksoiselämää.

Ymmärrän hyvin, että ap:kin on ihmeissään.

Tässä tuli asia juuri niin kuin sitä itse ajattelen! -ap-

että miehesi exä ei halua sinun tutustuvan lapsiin.

ap:n lasten elämässä on tuo mies, mutta ap ei ole miehen lasten elämässä.

Jotenkin tuntuisi, että vaihtoehtoja olisi kaksi, joko vanhemmat "vain seurustelevat" ja asuvat erillään, jolloin kummankaan lapsille ei ole pakko esitellä toista ja seurustelukumppani ei välttämättä ole osa lasten arkea tai sitten kumpikin esittelee toisen omille lapsilleen.

Nyt tilanne on se, että ap:n lasten elämässä on mies, jolla on sitten kuitenkin toinen elämä, jossa ap:n lapset eivät ole mukana. Näen tilanteen siis outona lasten kannalta. Ei varmaan miehenkään lapset ole täysin tietämättömiä ap:sta ja hänen lapsistaan, mutta heitä ei silti päästetä lasten elämään, vaikka ovat iso osa isän elämää.

Minsuta pitäisi rehellisesti jakaa koko elämä tai olla jakamatta ja asua selkeästi erillään. Ei tuollaista puolinaista kaksoiselämää.

Ymmärrän hyvin, että ap:kin on ihmeissään.

Tässä tuli asia juuri niin kuin sitä itse ajattelen! -ap-

Onko sinulla ap siis lapsillesi joku paikka, minne menisivät kun seurustelisit tämän miehen kanssa? Jos kerran lasten isä ei ole elossa. Tämähän on vähän olosuhteiden pakosta näin. Kun lapsillesi ei ole muuta paikkaa?

Minusta tässä on edelleenkin tilanne, jossa ei olisi niin kiire. Ja kysy mieheltä, millä aikataululla hän on ajatellut tutustuttamisen hoitaa.

Tuolla järjestelyllä saat itse omaa aikaa omien lasten kanssa, jota he varmaan kaipaavat, koska mies on heille kuitenkin vieras aikuinen, ja miehen lasten ei tarvitse jakaa isäänsä.

Varmaan olisi kiva vähän tutustua miehen lapsiin, mutta ei teidän silti tarvitse asua saman katon alla. Toivotko yhteenmuuttoa siksi, että parisuhteenne saisi ikään kuin julkisen sinetin? Olisivatpa useammat aikuiset yhtä fiksuja kuin ap:n miesystävä!

Tuolla järjestelyllä saat itse omaa aikaa omien lasten kanssa, jota he varmaan kaipaavat, koska mies on heille kuitenkin vieras aikuinen, ja miehen lasten ei tarvitse jakaa isäänsä.

että lasten kotoan asuu joku mies, joka on heille vieras! Jos yhdessä asutaan, niin silloin tulee ensin tutustua kunnolla ja sitten asutaan kunnolla ja ollaan 100% lasten elämässä ja eletään sitä elämää kunnolla yhdessä. Ei niin, että kotona hengaa joku äidin mies, jota ei oikein tunneta ja joka ei kunnolla ole elämässä mukana. Tai häipyy välillä pois ja tulee taas kun siltä tuntuu. Perhe ei toimi niin. Ja uusperhekin on perhe.

Tuolla järjestelyllä saat itse omaa aikaa omien lasten kanssa, jota he varmaan kaipaavat, koska mies on heille kuitenkin vieras aikuinen, ja miehen lasten ei tarvitse jakaa isäänsä.

Varmaan olisi kiva vähän tutustua miehen lapsiin, mutta ei teidän silti tarvitse asua saman katon alla. Toivotko yhteenmuuttoa siksi, että parisuhteenne saisi ikään kuin julkisen sinetin? Olisivatpa useammat aikuiset yhtä fiksuja kuin ap:n miesystävä!

siis minun lapsilleni. Kohta vuosi ollaan oltu suhteessa ja koko ajan tiiviimmin, miesystäväni käytännössä asuu meidän kanssamme mutta silloin kun tapaa lapsiaan, on heidän kanssa kotonaan. Ja yhteenmuutosta ollaan puhuttu, mutta ei niin että se tapahtuisi juuri nyt, koska tässä tilanteessa emme voi niin isoa harppausta ottaa. Siksi olisikin mielestäni aika alkaa tutustumaan miehen lapsiin, tehdä yhdessä jotain ja kyläillä toistemme luona, kaikki yhdessä. Mutta näin ei ole vielä tapahtunut. Tarkoituksenani ei todellakaan ole viedä lapsilta isää, vaan nimenomaan luoda pohja mahdolliselle uusioperheelle. Onhan sillä suuri vaikutus omiin lapsiinikin, joten haluaisin kaikkien sopeutuvan hiljalleen...