Viisaat av-mammat! Minkä ikäiselle lapselle voi kertoa

monet ovat kertoneet keskenmenoistaan joten ajattelin että tästä kysymästänikin asiasta on varmasti ihmisillä kokemuksia.

Kiitos, jos voitte auttaa.

AP

ja raskaus päättyi rv13.

AP

on nyt kuinka vanha? En itse kertoisi ainakaan alle 10-vuotiaalle. Sitä nuorempi tuskin vielä osaa ajatella asiaa oikein, vaan saattaa helposti saada mielikuvia jostain ihan vauvan näköisestä vauvasta, joka on sitten kuollut...

AP

En itse kertoisi ainakaan alle 10-vuotiaalle. Sitä nuorempi tuskin vielä osaa ajatella asiaa oikein, vaan saattaa helposti saada mielikuvia jostain ihan vauvan näköisestä vauvasta, joka on sitten kuollut...

vasta sitten, kun muutenkin puhutaan ehkaisystä yms. En ymmärrä, miksi pitäisi kertoa pienemmälle lapselle. Uskoisin, että teillä vanhemmilla vaan on tarve kertoa, lapsella ei ole tarvetta kuulla.

on vähän outoa olla "usein murheissaan siitä että on ainut lapsi". Ei kai lapset tällaista yleensä ala spontaanisti miettimään? Ehkä vähän vanhempana voi näitäkin ajatuksia tulla.

Uskoisin, että teillä vanhemmilla vaan on tarve kertoa, lapsella ei ole tarvetta kuulla.

olet varmaan oikeassa. Vaivaa vaan tosipaljon sekä se että lapsi ei saanut koskaan selitystä äidin (lievästi sanottuna) "poissaolevuuteen" ja siihen, miksi puheiden sävy ja ilmapiiri muuttui. Ja ennen kaikkea se että lapsella ei ole sisarusta ja hän on siitä surullinen, siksi haluaisimme puhua.

AP

on vähän outoa olla "usein murheissaan siitä että on ainut lapsi"

siinä näytä mitään outoa olevan. Lapsemme parhailla ystävillä on useita sisaruksia. Vertailu on jatkuvasti olemassa.

AP

on vähän outoa olla "usein murheissaan siitä että on ainut lapsi". Ei kai lapset tällaista yleensä ala spontaanisti miettimään? Ehkä vähän vanhempana voi näitäkin ajatuksia tulla.

normaalia on. Itselläni nuorin sisko on vasta 13v ja hän kuulemma aina haikailee pikkusisaruksen perään, me muut kun olemme häneen nähden sen verran vanhoja.

mutta minkäikäiselle voi kertoa ap-asiasta, sitä en tiedä.

se on kai se mitä ap täällä varsinaisesti kysyi?

Nyt ainakin voitte sanoa etteivät kaikki saa sisaruksia. Ja että tekin haluaisistte lisää lapsia, mutta ei niitä noin vaan kaupasta osteta. Eli ei kerrota mitä tapahtui, vaan todetaan että enempää ei teille ole suotu.

Uskoisin, että teillä vanhemmilla vaan on tarve kertoa, lapsella ei ole tarvetta kuulla.

olet varmaan oikeassa. Vaivaa vaan tosipaljon sekä se että lapsi ei saanut koskaan selitystä äidin (lievästi sanottuna) "poissaolevuuteen" ja siihen, miksi puheiden sävy ja ilmapiiri muuttui. Ja ennen kaikkea se että lapsella ei ole sisarusta ja hän on siitä surullinen, siksi haluaisimme puhua.

AP

6-vuotiaalle keskenmenosta. Voisin ehkä sanoa jotain, että kaikki eivät saa monta lasta vaikka haluaisivat.



Saako ap udella, yritittekö lasta enää tuon keskenmenon jälkeen?

että teidän perhe on oikein hyvä ja hieno tällaisena, tai siis minusta ei ole hyvä mitenkään vahvistaa sitä lapsen käsitystä, että jotain puuttuu verrattuna muihin isompiin perheisiin.



Tällaista vahvistamista minusta olisi myös se menneestä keskenmenosta kertominen, totta kai se tapahtui, mutta ei lapsen siitä tarvitse tietää, ei ehkä ikinä, en usko että se tieto häntä mitenkään auttaisi edes vanhempana. Ainoastaan jos hän joskus vanhempana muistaa, että eikö silloin aikanaan ollut puhetta jostain vauvasta, niin voi kertoa, mutta en missään tapauksessa toisi sitä esille sillä tavalla tässä vaiheessa, että teidän perheestä puuttuu joku.



Ja muutoinkin, jos vanhemmat asiasta kertovat tässä yhteydessä, ajatellen että lapsi suree sisarusten puuttumista, se on jollain tavalla hyvittelemistä, että ikään kuin lapsella olisi nuorempikin sisarus, vaikka (mielestäni) ei ole ollut, raskaus on ollut niin alussa (en tarkoita vähätellä ap:n surua). Lapsi ei mielestäni tosiaan tuolla tiedolla mitään tee, eikä se liity hänen sisaruksen kaipuuseen.