Kuinka moni täällä on raskaana? Mitä teille kuuluu?

Rv 20 ja rakenneultra huomenna, jännää! Alkuraskauden rankahkoa pahoinvointia lukuunottamatta raskaus sujunut ilman ongelmia. Toinen raskaus. Vauva kova liikkumaan, onneksi. Supistellut on aika paljon, mutta vain kivuttomasti. Vatsa alkaa pikkuhiljaa näkymään. Pulska olo, 60kg ja 161cm.

Rv 17 meneillään, mahaa ei näy vielä juuri lainkaan. Pahoinvointia on edelleen välillä, joskaan ei enää mitään koko päivän kestäviä oksennusmaratoneja kuten alussa. Viime päivinä on särkenyt jatkuvasti pää, ja kauan seisaallaan oleminen alkaa huimata.



Muuten ihan normaali olo, vatsan näkymistä odottelen...

rv 36 ja alkaa kohta vähän kyllästyttää. Tosin ei yhtään niin kauhea olo kuin muilla tuossa ylempänä. punkero olen ja kauhea hässäkkä elämässä ylipäätään päällä. Synnytys jännittää.

rv 16 meneillään täällä.

Ei mitään oireita tai tuntemuksia fyysisesti, joten en meinaa uskoa vieläkään koko raskautta todeksi. Henkisiä tuntemuksia joo, itken vähän väliä. Siis ihan onnesta itken, herkistyn.

Raskaus on toinen. Odotan tavallaan mahan kasvua, mutta toisaalta tiedän, että kyllä tuossa kesällä varmaan saa sen pallon kanssa hikoilla välillä kyllästymiseen saakka :)



tsemppiä kaikille! :)

13. viikolla ja kipeenä. Joten olo ei mikään hekumallinen ole tällähetkellä. Lisäksi esikoisen uhmaikä kiristää hermoja ja saatan karjua ihan pienistäkin asioista. :/ Kesää kohti.. Laihtunut olen nelisen kiloa ja pahoinvointi ollut taas jokapäiväistä "herkkua". Maha on todella turvoksissa ja huomaa kyllä jo selkeästi että odotan lasta.

ja olen ihan kyllästynyt koko touhuun :D Esikoisella on tosi ärsyttävä uhma meneillään, ei jaksaisi mitään ylimääräistä, kamalat liitoskivut (en ole päässyt moneen kuukauteen kunnolla liikkeelle) ja koko ajan väsyttää. Onneksi tiedän jo kokemuksesta, että oma fiilis helpottaa aika äkkiä, kunhan vauva syntyy eikä olo ole koko ajan näin hankala... Terveisin nimim. Ei enää koskaan raskaaksi

Olo on sekavan onnellinen ja samalla jänskättää, ehkä pikkuisen pelottaakin. Kyseessä on esikoinen, ja mulla ikää jo 34v.

ja esikoista odottelen. olenkin huolissani oireettomuudesta :/



viikon 11 jälkeen oireet kadonneet, ultrassa vk 12 kaikki ok :)



oireet rajoittuneet ummetukseen ja lisääntyneeseen pissalla käyntiin. vatsa on kyllä kasvanut ja muutama ihminen on huomannut vaikka en ole sanonut yhtään mitään...



kysynkin, onko kohtalontovereita???

rv 30, sain just saikkua 2 viikkoa supistusten vuoksi. Toista ootellaan.

ja toista odotan. Vatsa on valtava :) paljon isompi kuin esikoisesta samoilla viikoilla. Olo on pirteä ja taas jaksaa alun karmean pahoinvoinnin jälkeen. Eilen tein rankkoja pihahommia ( siivoamista, kanniskelua jne ) 4 tuntia ja se ei kyllä tuntunut hyvältä. Ihan hyvin siis menee, kiitos kysymästä :)

Onnea 17!

Täällä rv 21 pyörähti juuri käyntiin, ei mitään masua vielä huomaa jollei oikein tarkkaan katso, neljäs tulossa. Neuvolastakin jo kävin tarkistuttaa että kasvaa normaalisti, mulla on ilmeisesti "hyvä lantio" johon vauveli mahtuu sopivasti.

Ihan hyvä olo, liitoskipuja ja supistuksia tulee jos rehkii tai kantaa liian painavia kauppakasseja, mutta niitä kun välttelee niin olo mitä mainioin. Koetan muistaa juoda paljon ja käydä kävelyillä, ne aina virkistää muutenkin.

Vauvan varusteita olis vielä jonkun verran hankkimatta, mutta vielähän tässä ehtii!

T. Se 17

39+1 ja puolen tunnin välein supistelee... voipi olla lähtö piakkoin edes:D:D:D

rv 25 5 lapsi, liitoskipuja lonkissa, alaseljkäkipuja muuten olo ok. kesän loppumetri jännittää jos on kovin kuuma...

RV 24 ja risat ja esikoista odotellaan. Viikolle 20 asti oksentelin käytännössä joka päivä ja nyt tilalle on tullut armoton väsymys, todella matalat verenpaineet ja HB:t. Töissäkäyminen alkaa olla fyysisesti rankkaa (työskentelen sairaanhoitajana kirurgisella vuodeosastolla) ja monet hoitotoimenpiteet ovat minulle yksin hoidettaviksi fyysisesti aivan liian rankkoja. Onneksi on ymmärtäväinen osastonhoitaja ja työkaverit, jotka auttavat tarpeen vaatiessa. Olen joutunut siirtymään aamuvuoroista melkein vain iltavuoroihin, kun ne yleensä ovat rauhallisempia.



Lapsi on hyvin toivottu ja innoissani olen, mutta täytyy silti myöntää, että raskauden fyysinen rasitus tuli minulle hiukan yllätyksenä. Olen aina ollut fyysisesti hyvässä kunnossa ja pyrin edelleenkin pitämään itsestäni ja kunnostani hyvää huolta, mutta vaikeaa se on oksentelujen ja väsymyksen lomassa :(



Kyllä tämä tästä vielä voitoksi kääntyy:)

ja hermot koetuksella. Voi kun nämä viimeiset päivät vain menisivät hyvin ja vauva olisi kohta onnellisesti sylissä.

...löytyiskö lisää?

toista odotan..alavatsa pömpöttää..on ollut fyysisesti PALJON rankempi alku kun esikoisesta..järkky paha olo,järkky väsymys,noroviirus iski pari viikkoo sit eikä tunnu menevän ohi..nii ja sitten liitoskivut ...mutta eiköös se siitä ku nsaa nää ohi niin voi nauttia :)