Mies vaatii, että äitiysloman aikana minä siivoan ja teen ruuat

Minä hoidan viikolla vauvan, pyykit, tiskit sekä ruuanlaiton. Viikonloppuna teemme mieheni kanssa yhdessä imuroinnit ja pölynpyyhkimiset..Toiminut meillä hyvin!

sillä mä olin kiinni koliikkivauvassa. Vaiheen mentyä ohi toki tein enemmän, huolehdin liki kaiken. Mies kyllä siivosi ja laittoi ruokaa, muu jäi mulle. Mutta yhden lapsen kanssa se meni ok. Herätys miehelle tuli sitten, kun menin takaissn töihin lapsen ollessa 2v. Olin vuorotöissä, joten mies sai hoitaa kaiekn.

ja edelleen olen sitä mieltä, että lapsien hoito ei ole niin vaativaa etteikö siinä ohessa voisi tehdä kotitöitäkin. Ruoan saa laitettua ja jotain pientä, esim. imurointi yhtenä ja vessan pesu toisena päivänä. Kaikkea ei tarvitse tehdä samana päivänä, mutta ns. ylläpitosiivous päivittäin riittää. Isommat siivoukset, leipomiset ym. tehdään joko yhdessä miehen kanssa tai kun mies vahtii lapsia. Ja kokemusta on neljän lapsen hoidosta vanhempainvapailla.

eli niin kovin monen vastanneen tavoin ajattelin, että tietysti teen, kun olen kotona. Mies eli kuin hotellissa.



Kun lähdin töihin, mies luuli, että systeemi jatkuu ennallaan tai että hänelle tulee korkeintaan roskapussienvientivuoro. Jouduin lopulta tekemään listan kaikista niistä pienistä töistä, jotka kotona on tehtävä ja jotka olin kotiäitivuosina tehnyt ilman sen isompaa meteliä. En suostunut tekemään yhtään enempää kuin mieskään, joten jos mies makasi sohvalla, olin minä netissä ja perhe sai olla ilman ruokaa. Mies oletti, että koska hän aina ennenkin sai töistä tultuaan levätä, jatkuisi sama ilo edelleenkin.



Edelleenkään mies ei ymmärrä, miksi minä en vapaapäivinäni siivoa, mutta hänellä itsellään ei käy edes mielessä, että hän siivoaisi.

Silti lähtökohtaisesti minä tein kotitöitä, koska vaikka meillä oli erittäin huonosti nukkuva vauva (nukkui päiväunia 20 minuuttia kaksi kertaa päivässä), olin silti kotona ja vauva sylissäni tein ruokaa ja jopa imuroin (kantoliina oli tässä hyvä).



Toki oli päiviä, jolloin mies vastasi ruoasta tai toikin pizzat kotiin, kun olin valittanut rankasta päivästä. Joskus mies tyhjensi tiskikoneen ja joskus saatoin jopa sitä lähes vaatia itku kurkussa, kun vauva oli herättänyt yöllä koko ajan.



Silti en voinut kuin hämmästellä ystäväni tapaa olla äitiyslomalla. Hänen 4- ja 3-vuotiaat lapsensa olivat puolet viikosta päiväkodissa, kotona oli siis puolet viikosta vain vauva, joka nukkui suhteellisen hyvin öisin ja päivisinkin muutaman tunnin päiväunia mutta joka toki oli aika vaatelias (itkuinen) hereilläoloaikanaan. Ystäväni ei suostunut laittamaan astioita tiskikoneeseen, koska se kuului miehen tehtäviin, kun tämä tuli töistä. Kerran kyllä tyhjensi koneen, kun olin kylässä, ja totesi siihen, että mies saa tehtä hänen eteensä nyt jotain, kun hän näin tyhjensi koneen. Saattoi myös soittaa kotimatkalla olevalle miehelleen, että pitäisi kiirettä, kun vauva on tehnyt kakat. Tämän lisäksi mies haki öisin vauvan äidin rinnalle ja palautti tämän sänkyyn, kun vauva oli syönyt. Kävi siis erittäin rankassa työssä, joka vaati paljon ajattelua, mutta yöunia nukkui vähän ja katkonaisesti.



Toki jokainen perhe tekee tavallaan, mutta tässä kyllä miehen jaksaminen mietitytti kovastikin. Meilläkin kyllä mies on töiden jälkeen saanut/joutunut ottamaan välillä vetovastuuta lapsista, mutta ei sentään niin, että kakkavaippa odottaa vaihtamistaan ja tiskit tiskipöydällä. Näissä asioissa ei voi mennä tekemään tasajakoa vaan jokainen tekee kykyjensä ja jaksamisensa mukaan myös puolison jaksamisen huomioiden. Vaikka itse ei jaksaisikaan, niin joskus tekee hyvää huomata, että se puoliso ei jaksa senkään vertaa.