Lue keskustelun säännöt.
Ääliö äiti ja lapsi lentokoneessa, mielipiteitä tosi tarinasta..
22.04.2012 |
Matkustin ystäväni kanssa Espanjaan ja meidän käytävän viereisellä paikalla oli Äiti 2-3 vuotiaan penskansa kanssa. Tässä tapauksessa nimittelen häntä penskaksi, sillä hän oli kaukana suloisesta lapsesta. Kun lentokone oli jo noussut, äidin oli vaikea saada pideltyä tätä penkissään. Penska huomasi, kun me rapisuteltii mässypussia ja syötiin karkkia. Tämä tuli meidän sylii melkein ja vaatimaan karkkia. Tämä äiti vaan hymyili, no meitä se ei hymyilyttänyt, uhmaikäinen huomiota hakeva penska joka ei totellut mitään. Sanoimme ystävällisesti " voisitko pyytää lastasi omalle paikalle" tämä äiti oli ihan kummissaan, kun ei hänen lapsi nyt sattunu olemaan nuorten naisten ulkomaan matkan silmäterä. Äiti sai tämän takaisin ja rupesi vaatimaan karkkia, hetken siinä tivanneena sai pidettyä lapsensa aloillaan. Huomaa, että ei ole ollut kuria tällä, kai tämän äidin oikeesti pitäis tajuta, että hänen velvollisuus on pitää lapsi aisoissa ja antaa rauhassa muiden matkailijoiden matkustaa, yksi tenava ei ole mikään koneen maskotti, jolla olis eri säännöt.
Otimme pari siideriä matkan kunniaksi ja tämä penska taas tuli hyörii siihen meidän luo ja hakemaan huomiota, sanottiin lapselle, että voisitko mennä äitis luokse, että meitä ei nyt kiinnosta sinä. Lapsi katto vähän oudosti ja tajus ihme kyllä, että hän ei johda tätä maailmaa, ei edes lentokoneessa. Äiti yritti siinä vähän jutella lapselleen ja me mietittii jo et, miten joku voi oikeesti olettaa, että jonkun lapsi voi mennä toisten ihmisten paikoille ja seuraan tunkeutumaan, eikö oikeesti muilla ihmisillä ole oikeutta olla omalla paikalla eses rauhassa, vaan olisko meidän pitänyt ottaa tämä poika avosylin vastaan, olla konessa Hänen viihdyttäjä?
Mun mielestä ei ja meillä oli oikeus puolustaa itseämme. Ei sillä, että se olis ollu uhka, niille sanottiinkin suoraan ihan asiallisesti ja muutkin matkustajat vilkaisi tätä äitiä ja lasta kummissaan.
Tällä äidillä ilmeisesti oikeasti oli se oletus, että heidän lapsi on koneen maskotti, joka voi mennä häiritsee, syömään toisten ruokia, häiritseen ihmisten matkaa ja keskusteluja, vaikkei tällä lapsella ole mitään merkitystä muiden elämässä. Itsekäs äiti, joka näin olettaa. Se lapsi on yksi matkustaja muiden joukossa, jota koskee myös käyttäytymis säännöt Muita kohtaan. Ei se mitä tahansa siellä voi tehdä, eikä muiden todella tarvitse pilata matkaa sillä, että joutuis viihdyttää jonkun kuritonta penskaa.
Mitä mieltä olette tästä tarinasta? Onko tosissaan jonkun vieraan lapsella oikeus tunkeutua toisten paikoille, hakea huomiota ja hyppiä syleihin ja häiritä ylipäätänsä toisia ihmisiä? Minun ja monen muunkin mielestä ei. Se on sen äidin tehtävä, se on sen lapsi.
Kommentit (167)
että lapsi etsii sun ihailua. Lapsi vain tutustuu ympäristöönsä ja samalla oppii, että tuollaisia hapannaamojakinon olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi ei ole oikea paikka minun kasvattaa lapsia.
keskitasoväkeä, joka täällä kirjoittaa? Kyllä kammottaa. Joillekin on sitten niin ylivoimaista ymmärtää, että 2v ei voi AIVOJENSA RAKENTEEN vuoksi käyttäytyä kuin aikuiset. Mua huolestuttaa te, jotka olette vielä aikuisena sillä tasolla.
Eihän tässä lasta syytetä vaan äitiä, joka ei ymmärrä missä menee raja.
sinun täydellisestä lapsestasi kasvaakin kriminaalinuori, joka pahoinpitelee muita, ryöstelee vanhuksia yms? niimpä, kyllä se vielä osuu omaan nilkkaan, kun ottaa nokkiinsa siitä, että muut ei jaksa olla kiinnostuneita koneessa sinun täydellisestä lapsestasi ja antaa huomiota sille :)
Siis en millään tarkoittanut pahalla tota tarinaa, minkä aloitin. On tää keskustelu saanu kauheeta hullunmyllyä ja kiistoa. :D et ihan naurattaa.
Edelleenkään se lapsi ei alussa häirinnytkään, vaikka tuli tervehtimään, siis itse pidän kyllä lapsista, mutta jos menee yli esim. häirinnäksi tms. ja vanhemmat ei välitä, niin silloin on itselläki oikeus puolustautua. En koe lasta uhkana, vaan sanoinkin hänelle ihan nätisti, en siis loukannu, vaikka joku täällä niin tulkitsi.
Minulla on paljon eri-ikäisiä läheisiä lapsia, joista tykkään hirveesti, kyse ei ole siis siitä, että inhoaisin niitä tai olis jotain vastaan.
Meillä oli ystäväni kanssa todella hauska matka, matka ei siis mennyt pilalle tämän lapsen tai äidin takia :D ei suinkaan, vaan meillä oli todella onnistunut matka silloin. Lähinnä vaan ihmetytti äidin välinpitämättömyys lasta kohtaan, lapsi oli todella, todella tunkeilava ja hyvin usein haki meistä seuraa, kontaktia, kyseli kokoajan. Jossainvaiheessa emme jaksaneet enää vastailla kysymyksiin, sillä ei meidän tehtävä meidän lomamatkalla tietääkseni koko matkaa ollu velvollisuus huolehtia jonkun lapsesta, vai voiko joku väittää että olis ollu???
kyse on vain joidenkin vanhempien liiasta luulosta oman lapsen ihanuudesta yms. Kaikki lapset ei todellakaan sitä ole ja jos menee yli, niinkuin meidän tapauksessa, että häiritseminen oli jatkuvaa ja mielestäni kokoaikainen kyseleminen, tavaroihin koskeminen, ruoan kerjäily tuntemattomilta ihmisiltä on häirintää. Jos äiti ei sitä oikeasti tajua, niin meidän tehtävä on sanoa äidille sekä lapselle ja äiti sen viimeistään pitäis ymmärtää, sillä vika oli se,ei lapsen.
Käytävällä kävelevät iloiset moikkaavat lapset on ihania ja on aivan täysin eriasia, normaali asia, kun tulla nyt pomppii toisten ihmisten paikoille ja tekee edellämainittuja asioita.
Ymmärsikö joku vieläki tarkoituksen perää väärin? vai olenko nyt ihan kamalan tympääntynyt ihminen, kun en jaksanut loputtomiin viihdyttää ystäväni kanssa tätä lasta? liian vähänkö annoin tälle tuntemattomalle lapselle sitä, mitä hän halusi ja helpotin äidin elämää? enemmänkö olisi pitänyt?
missä meidän loma, rauha ja itsemääräämisoikeus? olenko syntynyt tänne miellyttämään vain lapsiperheen lapsia, velvollisuuden nimissä?
läheiset lapset on taivaan täysin eri asia, kuin tuolla tietämillä olevat vieraat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voinko bussissa päästää koiranpentuni hyppimään sinun syliisi, voinhan? sillä pennun AIVOJEN RAKENNE ei kykene sitä vielä ymmärtämään, miten käyttäydytään aikuisten tavoin. Joten ymmärräthän pentuani ja annat hänelle huomion, ja koittaisit itse käyttäytyä kuin aikuinen ja hyväksyä se mun koiranpentu sun syliis, eikö vain? ;)
samalla tavalla sinäkin huutelet ihmislapsista ja ei muuten ole yhtään eriasia, sillä monelle lemmikit on paljon suloisempia, kuin tuntemattomien lapset.
että lapsi etsii sun ihailua. Lapsi vain tutustuu ympäristöönsä ja samalla oppii, että tuollaisia hapannaamojakinon olemassa.