Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmisillä on tarve lytätä minua?
12.12.2013 |
Kohtaan samanlaista käytöstä monesta eri yhteydestä, joten minussa tai käytöksessäni on pakko olla jotain joka aiheuttaa ihmisille tarpeen osoittaa miten tyhmä, kömpelö, typerä jne jne olen. Nyt anonyyminä sitten haluaisin kysyä veikkauksia ja teorioita mikä tämä jokin on mikä provosoi ihmiset lyttäämään minua ihmisenä kun itse olen ilmeisesti itselleni täysin sokea enkä millään keksi mitä teen väärin.
Minua on siis aina pidetty tyhmänä. Jos itse kohtaan ihmisen jota pidän ehkä vähän yksinkertaisena jne, niin mieleeni ei kuitenkaan tule alkaa sitä tälle ihmiselle kertomaan koska tiedän että se on loukkaavaa ja oletan että ihmisen näennäinen "tyhmyys" saattaa johtua ujoudesta, jännittämisestä, siitä että kaikki eivät välttämättä ilmaise itseään kovin sujuvasti jne jne. Minulla itselläni ei ole ikinä ollut ongelmaa kunnioittaa ja arvostaa sellaistakaan ihmistä jolle joskus joku pitää selittää kahdesti tai rautalangasta vääntäen.
Mutta jostain syystä muilla ihmisillä ei ole tällaista kynnystä minua kohtaan. Olin sitten työelämässä, koulussa, tai omassa ystäväpiirissäni niin ihmisillä on joku tarve kyykyttää, lytätä, sanoa ilman turhia hienovaraisuuksia että oletkos sä nyt vähän blondi. Idiootti, tyhmä, hidas jne jne.
Suoritin opiskeluuni kuuluvaa harjoittelua: ohjaajani kettuili minulle koko ajan että miten en tätä osaa ja tämähän on ihan itsestäänselvä asia. Lisäksi hän kyseli minulta jatkuvalla syötöllä omaan harrastukseensa (ei siis opintoihini tai työhön) liittyviä kysymyksiä tyyliin:
"Tiedätkö miksi näin tehdään tässä harrastuksessani?"
"Ammattilaiset tekee tällaisella niksillä, sanopa miksi?"
Ja kun vastasin että enpä tiedä kun en ole lajiin tutustunut niin hän hymyili ylimielisesti ja selitti kuin pikkulapselle.
Opiskelen yliopistossa, ja kavereilleni jostain syystä tämä on kuin punainen vaate. Lähimmät ystäväni saattavat virnuillen googlettaa jonkun nippelitiedon opiskeltavasta alastani ja kysyä että "hei minä vuonna tapahtui tällainen ja tällainen juttu liittyen alaasi? MITEN NIIN ET TIEDÄ SIIS PITÄSHÄN SUN TUO TIETÄÄ KUN MÄKIN TIEDÄN?!"
Tämä ärsyttää koska vaikka järjellä ajatellen tiedän että olen oikeasti ihan normaalijärkinen, niin ei voi olla sattumaa että ympärilleni vain sattuisi tulemaan ihmisiä joilla on tarve jotenkin jatkuvasti osoittaa että olen tyhmä, mitään en osaa enkä mistään mitään tiedä. Tämä vaikuttaa itsetuntooni ja olen viime aikoina ihan rehellisesti valvonut öitä ja miettinyt että mikä minussa laukaisee muissa ihmisissä kyykyttämisenhalun ja tarpeen osoittaa kuinka en ole minkään arvoinen.
Kommentit (49)
Ymmärrän tavallaan, koska mulla on aina ollut höhlän maine. Olen saanut sen kouluaikanani jo kun kyselin paljon ja olin utelias, nauran usein itselleni ja teen pilkkaa itsestäni. Tavallaan siis alensin itse itseni jo etukäteen ja on tosi iso työ ollut päästä pois tästä että jos joku sanoo kehun, en sano "ei kun näytän ihan perseeltä" . Olen itsekin yliopistossa ja kaikki nämä jotka ovat vuosia naureskelleet ovat oikeasti amiksessa tai osapäivätyössä tms. pienipalkkaisissa duuneissa, ja nyt tämä yliopistossa oloni tuntuu olevan myrkkyä. Suhtaudun alaani intohimoisesti enkä laske siitä leikkiä, niin se höhlän lokero jää tältä osin täyttämättä. Ihmisillä ei ole enää mitään sanottavaa mulle, koska en ole enää se höhlä TÄSSÄ asiassa. SItä suurempaa nautintoa he kokevat kuitenkin kun "palaudun" heidän tasolleen ivattavaksi asioissa joista en tiedä.
Tämän asian ymmärtämiseen on auttanut ainakin parin vuoden psykan opinnot mutta myös "ammattilaisten kanssa keskusteleminen".
Itse pääsin helpoimmalla kun lakkasin pitämästä yhteyttä ihmisiin jotka halveksivat minua, ymmärrän että he eivät muutu. On vaikea irrottautua lokerosta jossa olet ollut vuosikausia, ja eivät hekään väkisin kykene muuttumaan. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap asunut koko ikäsi samalla paikkakunnalla? Koska silloin on vaara, että joku nuoruusiän rooli jää tavallaan kaveriporukan sisällä päälle, ja siitä ei osaa irroittautua eivätkä muut anna siitä irroittautua. Ja niin sitä toteuttaa sitä samaa roolia huomaamattaan muuallakin, ja totuttaa muut kohtelemaan itseään tietyllä tavalla.
Minäkin olen ollut samassa asemassa nuorena, vähän samoista syistä kuin kakkonen. Mutta sitten muutin muualle ja unohdin olevani onneton höselö, koska sain uusia ystäviä ja siinä kaveripiirissä ei ollutkaan mulle valmista roolia. Olin tasavertainen muiden kanssa, ja kun yritin syrjäyttää itse itseni naureskelemalla itselleni, minun ei annettu tehdä sitä. Sellainen reiluus oli minulle aivan uutta.
Kun kävin kotipaikkakunnalla, olin aivan järkyttynyt siitä kuinka ihmiset, joita pidin kavereinani, suorastaan vittuilivat minulle. Tajusin, että vaikka itse olinkin varmaan tehnyt paljonkin siihen markan pellen maineeseen, niin itse en kuitenkaan ikinä puhuisi kenestäkään kuten minusta oli puhuttu ja kuten minulle puhuttiin. En pidä enää yhteyttä näihin ihmisiin, koska minusta aikuisen ihmisen, siis reippaasti yli kaksikymppisen, vain olisi pitänyt osata vähän enemmän.
Tsemppiä ap, maailma on täynnä ihmisiä jotka eivät lyttää sinua eivätkä halua lytätä, sinua tai ketään muutakaan. Hakeudu tällaisten fiksujen, lämpimien ja myönteisten ihmisten seuraan, koska ystävänsä sentään saa valita. Ja kun oma itsetunto kohenee, muiden kritiikkiin ei suhtaudu niin henkilökohtaisesti, mikä helpottaa vuorovaikutusta työelämässä ja harrastuksissa.
Niin, vaikea on arvailla mikä magneetti sinussa vetää puoleensa noita kyykyttämisenhaluisia idiootteja. Minä arvelen, että ihmisellä, jolla on tarve koko ajan nolata muita, on itsellään tosi huono itsetunto. Onko, ap, noilla sinun tuntemillasi ihmisillä huono itsetunto?
Tiedän työyhteisöstäni tuollaisen kyykyttäjän joka suuna päänä koko ajan irvailee muille, mutta vastaani ei ole tullut ketään, jolle koko ajan ivailtaisiin. Täytyy olla todella raskasta elää, kun koko ajan täytyy osoittaa olevansa täyspäinen. Luulisi olevan työlästä niille muillekin keksiä koko ajan uusia jekkuja ja ivailun aiheita.
Toisaalta: oletko, ap, aivan varma että esim. ohjaajasi kyseli sinulta harrastukseensa liityviä juttuja pahantahtoisesti? Jos se vaan on hänelle niin tärkeä asia, että hän haluaa siitä kaikille puhua. Vaikka kyllähän ivallisuuden vaistoaa. Löytyisikö sieltä yliopistopiireistä fiksumpaa seuraa ja voisit skipata nykyisen, idiootin kaveripiirisi.
Voiko jokin peitelty besserwisserin taipumus selittää tuota? Ihmisillä laukeaa sitten tarve testata oletko oikeasti vähän besserwisser.
?
Ymmärrän, mulla vähän samanlaisia kokemuksia. Olen liian hyväuskoinen ja kiltti. En keksi muutakaan syytä sille! Teini-iässä ja sen jälkeen olin aivan hukassa ja kaikki se pettymys purkautui ulos sillä että olin ilkeä muille ihmisille. Siis ajattelin, että jos olen kaikille ilkeä niin se ei tunnu niin pahalta kun minua lytätään. Ehdin tavallaan ensin.
No, pahempi olohan siitä vaan tuli itselleni ja se tavallaan vaan pahensi asioita. Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen muutin asennettani ja käyttäytymistäni, mutta ei sitä kukaan tunnu huomaavan(tästä siis 7vuotta aikaa). Ajattelen aina muita ennen itseä, olen kiltti ja aina valmis auttamaan muita. Silti kaikki ihmiset pitävät minua itsekkäänä ja ilkeänä. Siis sen lisäksi että vähättelevät mielipiteitäni ja lyttäävät minut muutenkin.
Olen myös miettinyt mistä tämä lähtökohtaisesti johtuu, tuntuu välillä että otsassani lukee että " saa potkia, haukkua ja kaikkea muuta mitä mieleen tulee".
Olen sisimmässäni todella yksinäinen. Enkä ole KOSKAAN kertonut näistä tuntemuksista kellekään. Se on aika ahdistavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan samaa mietin omalta kohdaltani. Opiskelut jätin lukion jälkeen koska tuntui niin vastenmieliseltä aina kuunnella sitä vittuilua älystä ja osaamisesta tai sitten "kilttien" ihmisten lässytystä. En kuitenkaan äärimmäisen huono ollut kun lukion keskiarvo oli 9,6 ja 4 ällääkin tuli (no tuli kyllä yksi A:kin..)
Nykyisellä työpaikallanikin vähättelevät ja ilkeilevät niin työkaverit, pomo kuin asiakkaatkin vaikken tee virheitä ja hölmöile asiakkaalle ja ohjelmiakin osaan käyttää ja ratkaista ongelmatilanteet. Mieheni ja äitini ovat ainoita jotka pitävät minua normaalina. Pomolle sanoin kerran harmistuneena että muuttaisiko hän käsitystään jos hankkisin itselleni laajan, psykologin tekemän älykkyystestin tulokset. Hän totesi ettei mikään paperi saa häntä uskomaan minun olevan normaaliälyinen.
En mielestäni puhu asioista jotka yhdistetään yksinkertaisuuteen, en katso hömppää, lue hömppälehtiä tai kirjoja tai katso aivottomia elokuvia enkä ole ulkonäöltänikään stereotyyppinen tyhjäpää.
Tsemppiä sulle numero 6. Mullakin on samanlaisia kokemuksia. Mutta kannustan sua vaan jatkamaan "hyvällä tielläsi", vaikka kukaan ei huomaa. Koska mitä muutakaan vaihtoehtoa sulla tavallaan on? :) Sekään ei ole vaihtoehto, että on ilkeä, senhän olet jo huomannut.
Mua on auttanut yksinäisyyden tunteessani Diana Cooperin enkelikortit (suomeksi) ja niiden kautta tapahtuva itsekehitys. Niistä olen saanut tukea, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Sinulla ei toki tarvitse olla samaa konstia, vaan etsi joku asia, joka tukee ja auttaa juuri sinua. Ole itsekäs. Siinä asiassa! Voimia ja tsemppiä, ihan varmasti pääset vielä yksinäisyyden tunteestasi, kun haluat. Minullekin on alkanut yksinäinen maailmani repeillä ja sinne tunkeutuu yhteyksiä toisiin. Hidasta se on ollut, pakko sanoa, mutta se menee eteen päin. Ja se suunta on oikea, pois vanhasta. Hitaasti, mutta varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos jotain enkelikortteja lukee niin oikein todistaa ja alleviivaa tyhmyytensä. Voin olla muiden mielestä yksinkertainen muttei kukaan onneksi sentään luule minua horoskooppi/enkeli/homeopatia/korvakynttilä idiootiksi.
Tuli nyt näin ensimmäisenä mieleen, että sinä liikut piireissä, joissa sinulla on eniten koulutusta ja kyykytyksen aiheuttaisi kateus tai alemmuudentunne, tai heillä on joku tieto että olet esim. fiksu (joskus saanut stipendin esim) ja se laukaisee heissä alemmuudentunteen tai olet hiljainen ja se saa heidät luulemaan että olet jotenkin leuhka tai ylimielinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässäpä meillä heti klassinen lyttääjä. Kun tähän ketjuun kerran tulit, niin voitko kertoa, miksi sulla on niin kova tarve lytätä jonkun toisen mielipide? Tiedät varmasti, että hän tarkoitti hyvää niistä omista lähtökohdistaan. Ja tiedät varmasti pahoittaneesi hänen mielensä. Saitko siitä mielihyvää?
[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:20"]
No jos jotain enkelikortteja lukee niin oikein todistaa ja alleviivaa tyhmyytensä. Voin olla muiden mielestä yksinkertainen muttei kukaan onneksi sentään luule minua horoskooppi/enkeli/homeopatia/korvakynttilä idiootiksi.
[/quote]
Jotkut arvostelevat muita ja toisille taas on opetettu että jos jollekin nauraa, niin saa nauraa vain itselleen. Itsekin teen niin ja kohtaan joskus samanlaista väheksyntää ihan randomeilta ihmisiltä. En tosin itse valituilta ihmisiltä, eli ystäviltä tai työkavereilta. vaan esim. röyhkeää käytöstä vaikka naapureilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi on monien suomalaisten kansallistauti. Tuohon ja tuon kaltaiseen käytökseen törmää Suomessa siellä sun täällä. Erityisesti pikkukaupungit voivat olla pahimpia.
Tunnistan tuon ilmiön ja olen joutunut ajoittain itsekin sitä kokemaan mutta kaveripiirin vaihtaminen auttaa.
En osaa sanoa muuta syytä kuin, että joillakin on vaan tapa alentaa muita. Oletko koskaan ottanut sitä puheeksi? Mitäs jos joskus ottaisit puheeksi jonkun kaverisi kanssa, että "miksi sä sanot mulle noin, toi kuulostaa tosi ikävälle. Ei kaverin kuulu sanoa tuollaisia." Mitähän seuraisi?
Lapsena äidin veli ja minun kummi kerran alensi minua tyyliin, miten en tiedä mitään historiasta tai politiikasta.
jäi mieleen. Syy tuohon varmasti oli se että minä olin luokkani parhaimpia ja saanut paljon stipendejä. En koskaan leuhkinut millään tapaa tai alentanut muita, päinvastoin, tyylini on nauraa omalle tyhmyydelle.
Ja huonoin olen juurikin lukuaineissa, ja aivan helposti voin myöntää että oppmiskyky mulla on hyvä, nopeasti voin omaksua jonkun asian lyhytkestoiseen muistiin tai niin että muistan sen seuraavana päivänä kokeessa, mutta kun asiat eivät liity millään tapaa omaan elämään tai kukaan ei ainakaan tuo yhteyksiä esiin niin asiat osaan myös lahjakkaasti unohtaa.
Kummin motiivi oli varmasti se että hän ei ollut saanut käydä kouluja ja ihmetteli miten paljon hän itse tietää ja ehkä se että häne lapset saivat koulussa vitosia ja siis juuri ja juuri pääsivät luokalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis kielissä ja matikassa olin parempi ja lukuaineissa ei kymppejä tullut. 14
Ärsyttää kun luokkakaverini pitävät tyhmänä. Esim. kun teimme esitelmiä kaverini kokoajan selitti kaiken niinkin en itse tietäisi. Sitten muistan kun kaksi kaveriani sanoivat
" Sä varmaan joudut 10 luokalle kun oot niin tyhmä" tai jotain sinnepäin vaikka minulla on parempi keskiarvo kuin heillä. Muutenkin tuntuu tosi inhottavalta kun opettajatkin menivät mukaan. Esim kun sanoin oikean vastauksen opettaja sanoi että se oli väärin jne. Tuntuu tosi ahdistavalta ja olen vielä aika hajamielinen (olen hukannut puhelimia jne.)niin se liitetään jotenkin tyhjyyteen.:(
Onneksi koulun vaihto edessä en kestäisi enään kolmea vuotta samassa koulussa.
IKäväähän tuommonen on, siitä ei pääse mihkään.
Oletko koskaan noussut puolustamaan itseäsi, vai nieletkö kaiken paskan aina vaan vanhasta muistista? Yllätä itsesi ja muut ja pamauta takaisin. Jos et tohdi, niin aiheeseen on kyllä kurssia ja vastaavaa, joissa kasateaan munat/pimpsaa luonteeseen. Auttakaa ny helkkarissa av-mammat. Täällä kyllä on todella napakkaa mammaa nousemaan barrikaadeille missä asiassa vaan.
Jos sinusta tuntuu että "KAIKKI" lyttää ja mollaa niin voit olla myös liian herkillä ja vatvoa tätä asiaa liikaa päässäsi. Muita ei voi kuitenkaan muuttaa mutta oman seuransa voi aika pitkälti valita.
Jos joku kuitenkin ihan selvästi haukkuu ja vittuilee niin kuunteletko vain hiljaa vai saatko sanottua vastaan. Kysy ihan suoraan miksi toinen vittuilee ja/tai arvostelee sinua. Pysy itse rauhallisena ja asiallisena mutta pidä puolesi. Jos vittuilija suuttuu niin poistu paikalta tyynen rauhallisesti ja sano että palataan asiaan kun olet rauhoittunut ;) Ei ole mikään pakko alistu toisten paskasangoksi.
Olen aina ollut koulussa, työssä, harrastuksissa tasaisen hyvä ja luonteeltani vielä sellainen, että jos tiedän olevani oikeassa myös pidän sitä kiinni - kuuluvasti. Tämän seurauksena koko lähipiirini on haukkana kytännyt tilaisuuksia osoittaa että olen väärässä/tehnyt virheen.