Miksi ihmisillä on tarve lytätä minua?

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 13:01"]

Hävettää myöntää, mutta mulla on vähän lyttääjän taipumuksia, mutta ei siis todellakaan vieraita ihmisiä, tuttuja, ystäviä tms. kohtaan, vaan jostain syystä mieheni saa tästä kärsiä. VIHAAN sitä piirrettä itsessäni, mutta joskus huomaan lyttääväni miestäni tyyliin "miten ei voi osata jotain näin yksinkertaista?". Olen tämän huomannut jokin aika sitten ja yritän ja haluan muuttua. Olen koittanut "analysoida" itseäni, ja luulen että se johtuu juurikin huonosta itsetunnosta ja siitä että kaipaan kehuja mieheltäni. Eli siis mieheni yrittää tehdä asiaa x, jonka itse osaan hyvin, mutta häneltä ei luonnistu. Sitten sanon tyyliin "miten sä nyt et osaa?" ja oletan, että hän kehuu minua, että "kyllä sä oot fiksu kun osaat tehä näin vaikean asian". Ja siis en tee tätä tiedostaen, vaan huomattuani tuon piirteen itsessäni olen miettinyt sen syitä. Hyi että mua inhottaa itseni oikein kun huomaan lyttääväni häntä (jostain kumman syystä muita en lyttää). Se tunne, kun huomaa itsessään jonkin piirteen, jota halveksii, ei ole kiva.

Mutta siis ap:lle: älä välitä lyttääjistä ja etsi ystäviä, jotka kohtelevat sinua hyvin.

[/quote]

Hienoa kun oot huomannut tuon rasittavan piirteen ittessäsi. Nimittäin monikaan ei tunnusta kamalaa käytöstään, vaan löytää siihen aina jonkun "mutta kun" syyn joka oikeuttaa toimimaan väärin. Kyllä sä tuosta eroon pääset, vaatii vaan aikaa ja opettelua :) Kokemuksesta tässä puhun, aikoinaan mun oli pakko mennä ns. peilin eteen ja todeta jotta aikas lapsellinen ja inhottava oon joissakin asioissa. Nyt kun tajuaa että heikosta itsetunnosta se käyttäytyminen johtui ja opettelin arvostamaan hitusen enempi itteäni niin kappas, sitä oppi arvostamaan muitakin.

Tottakai tämä elo on loppuun asti tätä opettelua, mutta kivaa kun on jo melkolailla viisastunut.

[/quote]

Kiitos kannustuksesta. :)

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 21:53"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 17:15"]

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 13:01"]

Hävettää myöntää, mutta mulla on vähän lyttääjän taipumuksia, mutta ei siis todellakaan vieraita ihmisiä, tuttuja, ystäviä tms. kohtaan, vaan jostain syystä mieheni saa tästä kärsiä. VIHAAN sitä piirrettä itsessäni, mutta joskus huomaan lyttääväni miestäni tyyliin "miten ei voi osata jotain näin yksinkertaista?". Olen tämän huomannut jokin aika sitten ja yritän ja haluan muuttua. Olen koittanut "analysoida" itseäni, ja luulen että se johtuu juurikin huonosta itsetunnosta ja siitä että kaipaan kehuja mieheltäni. Eli siis mieheni yrittää tehdä asiaa x, jonka itse osaan hyvin, mutta häneltä ei luonnistu. Sitten sanon tyyliin "miten sä nyt et osaa?" ja oletan, että hän kehuu minua, että "kyllä sä oot fiksu kun osaat tehä näin vaikean asian". Ja siis en tee tätä tiedostaen, vaan huomattuani tuon piirteen itsessäni olen miettinyt sen syitä. Hyi että mua inhottaa itseni oikein kun huomaan lyttääväni häntä (jostain kumman syystä muita en lyttää). Se tunne, kun huomaa itsessään jonkin piirteen, jota halveksii, ei ole kiva.

Mutta siis ap:lle: älä välitä lyttääjistä ja etsi ystäviä, jotka kohtelevat sinua hyvin.

[/quote]

Hienoa kun oot huomannut tuon rasittavan piirteen ittessäsi. Nimittäin monikaan ei tunnusta kamalaa käytöstään, vaan löytää siihen aina jonkun "mutta kun" syyn joka oikeuttaa toimimaan väärin. Kyllä sä tuosta eroon pääset, vaatii vaan aikaa ja opettelua :) Kokemuksesta tässä puhun, aikoinaan mun oli pakko mennä ns. peilin eteen ja todeta jotta aikas lapsellinen ja inhottava oon joissakin asioissa. Nyt kun tajuaa että heikosta itsetunnosta se käyttäytyminen johtui ja opettelin arvostamaan hitusen enempi itteäni niin kappas, sitä oppi arvostamaan muitakin.

Tottakai tämä elo on loppuun asti tätä opettelua, mutta kivaa kun on jo melkolailla viisastunut.

[/quote]

Kiitos kannustuksesta. :)

[/quote]

Oleppa hyvä ja mukavaa motkottamisvapaata joulun odotusta :D

veikkaan, että suurin osa näistä muiden alentajista on oikeasti jollain tapaa kateellisia niille, keitä arvostelevat tai sitten saavat pönkitystä omaan huonoon itsetuntoonsa pilkkaamalla toista henkilöä.

ap, sussa on joku piirre, minkä takia tietyt tyypit tuntee olonsa tavalla tai toisella uhatuksi sun seurassa, siis tuntevat itsensä jotenkin sisäisesti huonommaksi ja paikkaavat tuota tunnetta sillä päsmäröinnillä.

Hmmm, kuulostaa kyllä erikoiselta. Jos tosiaan monet eri ihmiset harrastavat tuota lyttäämistä, niin pakkohan sen yhteisen nimittäjän on olla sinussa. Mutta mikä se sitten on?

Minkälaisen kuvan arvioisit antavasi itsestäsi muille? Esim. oletko turhankin vaatimaton ja vähättelet itseäsi ettei tule ylpeää kuvaa? Tai oletko päinvastoin avoimen luottavainen omien tietojesi ja taitojesi suhteen, mikä taas voi antaa besserwisserin kuvan? Mä joskus vähättelin itseäni jonkin verran, sillä tavalla huumorin varjolla, ja jotkut kyllä lähtivät siihen sitten mukaan eli se tuli jotenkin luvalliseksi naureskella mulle ja kiusoitella, sitten kun mä vielä olin semmoinen etten osannut puolustaa itseäni niin olin aika kynnysmatto ja tavallaan olemuksellani kannustin siihen, että mua pidettiin sellaisena vähän avuttomana ja tollona. Mäkin olen oikeasti ihan fiksu, ja osittain juuri peruskoulussa opin tavallaan piilottelemaan omaa koulumenestystäni ja muuta osaamistani, koska se ei ollut coolia. Siispä usein ihan vain muiden mieliksi esitin tietämätöntä jossain asiassa, vaikka oikeasti olisin tiennyt asioista. Vieläkin kyllä usein esitän asiat tosi smoothisti, eli jos tiedän että x = a, niin en tokaise, että x = a, vaan sanon että "hmmm, mun mielestä kyllä x on a, ellen nyt aivan väärin muista..."

Mutta siis niin, tämän sepustuksen tarkoitus oli kysellä siitä, että minkälaisen kuvan sä luulisit antavasi itsestäsi. Koska jokin juttu ihmisiä provosoi, mutta sitä on hirveän vaikea arvioida aloituksesi perusteella.

Ap vaikuttaa keskimääräistä älykkäämmältä ja itsereflektioon kykenevältä ihmiseltä. Kaikki eivät osaa tarkastella käytöstään ns. etäämmältä ja siten ohjata käytöstään tietoisesti uuteen suuntaan. 

Tunnistan tuskasi, ap. Minulla oli samanlainen olo, kun menin uuteen työpaikkaan. Olin muita koulutetumpi. Silti koin alemmuutta monissa tilanteissa, kun ihmiset tietoisesti a) pimittivät tietoa ja b) eivät osanneet asettua toisen ihmisen saappaisiin eli selittää asiaa toisen "tasolla". Myöhemmin ymmärsin, että tieto on valtaa ja että minua pidettiin uhkana älykkyyteni ja itsevarmuuteni takia. Siksi minulta pimitettiin tietoa eli valtaa. Lisäksi erään työkaverin kanssa työskennellessäni koin olevani nopea oppija, vain siksi että hän osasi perehdyttämisen taidon, hoksasi nopeasti miten opin asioita ja sopeutti oman tyylinsä siihen. Tätä ei moni osaa. Hän ei kokenut minua uhaksi itsetunnolleen, joten kohteli tasa-arvoisesti ja kunnioittaen. 

Vaikka myöhemmin olen kokenut lähes ainoastaan huonoa kohtelua ja kyykytystä, tunne omasta pätevyydestä ja älykkyydestä säilyy. En ota muiden negatiivisia heijastuksia itseeni. Jos peili on vino, ei sen tuottamaa kuvaa kannata ottaa totuutena. 

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 11:35"]

Hmmm, kuulostaa kyllä erikoiselta. Jos tosiaan monet eri ihmiset harrastavat tuota lyttäämistä, niin pakkohan sen yhteisen nimittäjän on olla sinussa. Mutta mikä se sitten on?

Minkälaisen kuvan arvioisit antavasi itsestäsi muille? Esim. oletko turhankin vaatimaton ja vähättelet itseäsi ettei tule ylpeää kuvaa? Tai oletko päinvastoin avoimen luottavainen omien tietojesi ja taitojesi suhteen, mikä taas voi antaa besserwisserin kuvan? Mä joskus vähättelin itseäni jonkin verran, sillä tavalla huumorin varjolla, ja jotkut kyllä lähtivät siihen sitten mukaan eli se tuli jotenkin luvalliseksi naureskella mulle ja kiusoitella, sitten kun mä vielä olin semmoinen etten osannut puolustaa itseäni niin olin aika kynnysmatto ja tavallaan olemuksellani kannustin siihen, että mua pidettiin sellaisena vähän avuttomana ja tollona. Mäkin olen oikeasti ihan fiksu, ja osittain juuri peruskoulussa opin tavallaan piilottelemaan omaa koulumenestystäni ja muuta osaamistani, koska se ei ollut coolia. Siispä usein ihan vain muiden mieliksi esitin tietämätöntä jossain asiassa, vaikka oikeasti olisin tiennyt asioista. Vieläkin kyllä usein esitän asiat tosi smoothisti, eli jos tiedän että x = a, niin en tokaise, että x = a, vaan sanon että "hmmm, mun mielestä kyllä x on a, ellen nyt aivan väärin muista..."

Mutta siis niin, tämän sepustuksen tarkoitus oli kysellä siitä, että minkälaisen kuvan sä luulisit antavasi itsestäsi. Koska jokin juttu ihmisiä provosoi, mutta sitä on hirveän vaikea arvioida aloituksesi perusteella.

[/quote]

Tuohon oman mielipiteen tai tiedon varmana esittämiseen, usein todella korkeasti koulutetut esittävät asiansa epävarmaan tyyliin kun taas justiinajuoruilija esittää jopa juorunsa ja arvailunsa faktoina ja kaikkitietävänä. Eli tämä itselle naureskelu ja epävarmana esittäminen tuntuu olevan yhteistä koulussa pärjänneille naisille ainakin ja ne jotka eivät pärjänneet ovat kehitelleet toisenlaisen tyylin, jossa ei hymyillä tai olla epävarmoja vaan olla varmoja ja lytätään muita.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 09:27"]

Kohtaan samanlaista käytöstä monesta eri yhteydestä, joten minussa tai käytöksessäni on pakko olla jotain joka aiheuttaa ihmisille tarpeen osoittaa miten tyhmä, kömpelö, typerä jne jne olen. Nyt anonyyminä sitten haluaisin kysyä veikkauksia ja teorioita mikä tämä jokin on mikä provosoi ihmiset lyttäämään minua ihmisenä kun itse olen ilmeisesti itselleni täysin sokea enkä millään keksi mitä teen väärin.

Minua on siis aina pidetty tyhmänä. Jos itse kohtaan ihmisen jota pidän ehkä vähän yksinkertaisena jne, niin mieleeni ei kuitenkaan tule alkaa sitä tälle ihmiselle kertomaan koska tiedän että se on loukkaavaa ja oletan että ihmisen näennäinen "tyhmyys" saattaa johtua ujoudesta, jännittämisestä, siitä että kaikki eivät välttämättä ilmaise itseään kovin sujuvasti jne jne. Minulla itselläni ei ole ikinä ollut ongelmaa kunnioittaa ja arvostaa sellaistakaan ihmistä jolle joskus joku pitää selittää kahdesti tai rautalangasta vääntäen.

Mutta jostain syystä muilla ihmisillä ei ole tällaista kynnystä minua kohtaan. Olin sitten työelämässä, koulussa, tai omassa ystäväpiirissäni niin ihmisillä on joku tarve kyykyttää, lytätä, sanoa ilman turhia hienovaraisuuksia että oletkos sä nyt vähän blondi. Idiootti, tyhmä, hidas jne jne.

Suoritin opiskeluuni kuuluvaa harjoittelua: ohjaajani kettuili minulle koko ajan että miten en tätä osaa ja tämähän on ihan itsestäänselvä asia. Lisäksi hän kyseli minulta jatkuvalla syötöllä omaan harrastukseensa (ei siis opintoihini tai työhön) liittyviä kysymyksiä tyyliin:

"Tiedätkö miksi näin tehdään tässä harrastuksessani?"

"Ammattilaiset tekee tällaisella niksillä, sanopa miksi?"

Ja kun vastasin että enpä tiedä kun en ole lajiin tutustunut niin hän hymyili ylimielisesti ja selitti kuin pikkulapselle.

Opiskelen yliopistossa, ja kavereilleni jostain syystä tämä on kuin punainen vaate. Lähimmät ystäväni saattavat virnuillen googlettaa jonkun nippelitiedon opiskeltavasta alastani ja kysyä että "hei minä vuonna tapahtui tällainen ja tällainen juttu liittyen alaasi? MITEN NIIN ET TIEDÄ SIIS PITÄSHÄN SUN TUO TIETÄÄ KUN MÄKIN TIEDÄN?!"

Tämä ärsyttää koska vaikka järjellä ajatellen tiedän että olen oikeasti ihan normaalijärkinen, niin ei voi olla sattumaa että ympärilleni vain sattuisi tulemaan ihmisiä joilla on tarve jotenkin jatkuvasti osoittaa että olen tyhmä, mitään en osaa enkä mistään mitään tiedä. Tämä vaikuttaa itsetuntooni ja olen viime aikoina ihan rehellisesti valvonut öitä ja miettinyt että mikä minussa laukaisee muissa ihmisissä kyykyttämisenhalun ja tarpeen osoittaa kuinka en ole minkään arvoinen.

[/quote]

Uskon että puhutaan nimenomaan tuosta itsetunnosta ja itseluottamuksesta. Kun sanot että opettajakin kyttää ja SANOO että tämä pitäisi kyllä tietää niin ehkä se on vaan sen opettajan korostaminen asiasta: sanoisi niin jokaiselle ja sanookin sen jokaiselle! Ei siis tähdennä sitä juuri sinulle vaan sinä olet olluit siinä juuri silloin vastapuolella.

Jos sinulla on heikompi itsetunto niin saatat huomaamattasikin ajatella että "kaikki" tekee näin ja sitten et välttämättä näe miten opettaja hiillostaa muitakin. Ja pahana lisänä vielä se että sinä saatat vielä koko päivän jäädä pohtimaan juuri tuota yhtä sanomista ja jos on huonoakin huonompi asia niin saatat torperoida sinun ja opettajasi välisen oppimisyhteyden tuolla että hän ajattelee että olet jonkunlainen!

Minusta jokaisen huonolla itsetunnolla itseään solvaavan kannattaa ajatella että istuakko koulussa "koska on tyhmä ja yksinkertainen" vai onko siellä jotain uutta oppimassa! Sinä et ole tyhmä ja opettajassakin saattaa olla vikaa, hän saattaa olla stressaantunut/väsynyt tai muuten alkaa olla opettajainto lopussa? Tai sinä saatat tosiaan ajatella itsestäsi liian kurjasti. Olisit armollisempi!

Minusta sinun kannattaa kuulla opettajan sanomisia nimenomaan opettajan puheena oppilaalleen: jos joku asia on hänestä tärkeää koulutuksesi tai ehkä koko alan kannalta niin sitä kannattaa ehkä kuunnella ja lukea asia huolellisesti. Ei siis ottaa asiaa niin että opettaja pitää sinua tyhmänä kun et selkeää asiaa osaa vaan sinähän olet nimenomaan se oppilas ja opettajasi tahtoo että käsität miten aihe on tärkeää osata.

Sinulla saattaa olla myös ystävissä sellaisia jotka ei tiedä että otat jostain sanomisesta itseesi tai jäät pohtimaan jotain juttua vaikka sanoja ei sillä pahaa tarkoittanut. Myös kannattaa muistaa että varsinkin kaikki kirjoitettu voidaan ymmärtää väärin tai toisin mitä se on tarkoitettukaan.

Mutta hyvin kurjaa jos sinua jää vaivaamaan jotkut asiat.

Mulle tulee joskus (lapsellinen, toki) tarve pudottaa maan pinnalle ihminen, joka kehuu kovasti saavutuksillaan tai ylikorostaa omaa mainiouttaan jotenkin. En siis tee näin, koska se on huonoa käytöstä, mutta luulen, että monia ärsyttää tuollainen käytös. Toinen on tosiaan tuo, että julistaa varmana totuutena jotain - tosin se ei minua ärsytä, mutta varmaan monia.

Kolmas mahdollisuus on ehkä jonkinlainen selkeä sosiaalinen kömpelyys. Eli jos käyttäytyy seurassa selkeästi kömpelösti ja "oudosti" ja kuitenkin tulee aina seuraan niin jotkut ihmiset voivat rasittua tästä ja käyttäytyä töykeästi. Tämä on väärin, mutta saattaa myös olla melko yleistä.

Joillain ihmisillä vaan on huono itsetunto ja he siksi haluavat "alentaa" muita aina mahdollisuuden tullen. Ehkä olet jotenkin lempeän tai herkän oloinen ja siksi otollinen kohde? Sellainen joka ei sano napakasti vastaan? 

Yliopisto-opinnot ovat joillekin jo itsestäänselvä merkki siitä että siellä opiskeleva on itseään täynnä oleva kusipää. Vaikkei mitenkään korostaisi itseään eikä toisi esille opintoihinsa liittyviä asioita. 

Yksi tällainen duunari-porvari -vastakkainajattelua palvova ihminen huomasi kerran että minulla on paljon englanninkielistä oman alan kirjallisuutta. Hän päätti sitten testata englanninkielentaitoani ja kysyi ostamastaan selluliittivoiteesta että mitä siinä kyljessä lukee kun on tota enklantia ja säähän oot niiiiiiiin hyvä siinä. Vilkaisin pakkausta ja totesin että en nyt tiedä, kannattaa katsoa sanakirja.org-sivulta vaikka jos kiinnostaa. Tämä ihminen sitten oli huudellut kaikille että mä olevinaan osaan englantia ja haalin fiinejä kirjoja itselleni mutten oikeasti osaa.

En ole väittänyt olevani haka englanninkielessä mutta hallitsen oman alani sanaston. Selluliittivoidepakkaukset eivät varsinaisesti liippaa läheltä omaa alaani.

Aina joskus törmää sellaisiin ihmisiin joiden on pakko päästä pätemään keinolla millä hyvänsä. Kannattaa jättää sellaiset omaan arvoonsa. Työkavereita et voi valita, mutta ystävät voit.

Hävettää myöntää, mutta mulla on vähän lyttääjän taipumuksia, mutta ei siis todellakaan vieraita ihmisiä, tuttuja, ystäviä tms. kohtaan, vaan jostain syystä mieheni saa tästä kärsiä. VIHAAN sitä piirrettä itsessäni, mutta joskus huomaan lyttääväni miestäni tyyliin "miten ei voi osata jotain näin yksinkertaista?". Olen tämän huomannut jokin aika sitten ja yritän ja haluan muuttua. Olen koittanut "analysoida" itseäni, ja luulen että se johtuu juurikin huonosta itsetunnosta ja siitä että kaipaan kehuja mieheltäni. Eli siis mieheni yrittää tehdä asiaa x, jonka itse osaan hyvin, mutta häneltä ei luonnistu. Sitten sanon tyyliin "miten sä nyt et osaa?" ja oletan, että hän kehuu minua, että "kyllä sä oot fiksu kun osaat tehä näin vaikean asian". Ja siis en tee tätä tiedostaen, vaan huomattuani tuon piirteen itsessäni olen miettinyt sen syitä. Hyi että mua inhottaa itseni oikein kun huomaan lyttääväni häntä (jostain kumman syystä muita en lyttää). Se tunne, kun huomaa itsessään jonkin piirteen, jota halveksii, ei ole kiva.

Mutta siis ap:lle: älä välitä lyttääjistä ja etsi ystäviä, jotka kohtelevat sinua hyvin.

Aika omituisiin ihmisiin olet törmännyt eri yhteyksissä. Minäkin veikkaisin sitä, mitä täällä jo muutama muukin esitti, että aiheutat koulutuksesi ja käytöksesi takia alemmuudentuntoja toisissa ihmisissä ja yrittävät sitten paikkailla sitä lyttäämällä sinua.

Kiitos kun otit tämän aiheen esille, ap. Monilla tuntuu olevan samantapaisia kokemuksia.

Minä olin koulussa hyvä oppilas. Olin nopea oppimaan ja myös aidosti kiinnostunut useimmista aineista. Hyvistä numeroista huolimatta - tai ehkä juuri siksi - sain usein kuulla monenlaista vähättelyä: "Et ole oikeasti fiksu, sinä saat hyviä numeroita opettelemalla asiat ulkoa." Sain usein kuulla olevani pinko, hikari ja ties mitä. Luulen, että tuollaisen taustalla on ennen kaikkea kateus. Toinen syy on se, että hyviä tyttöoppilaita vähätellään: edelleenkin on vallalla ajatus, että tytöt ovat ahkeria, pojat puolestaan lahjakkaita. Vaikka opettajat eivät tuollaista väittäisikään, lapset ja nuoret saattavat ajatella niin. Mistä he sen oppivat, kotoako?

Ihmissuhteissakin olen saanut osakseni jos jonkinlaista vähättelyä. Olen jälkeenpäin miettinyt, että joillakin miehillä on jostain syystä ollut hirveä tarve todistaa olevansa fiksumpia kuin minä. He ovat kadehtineet yleissivistystäni ja koulutustani. Eräs mies oli henkisesti todella väkivaltainen ja lyttäsi minut täysin. Paitsi että hän pyrki hallitsemaan koko elämääni, hän myös haukkui minut maanrakoon sekä ulkonäön, persoonallisuuden että älyn osalta. Sain kuulla olevani tyhmä ja jälkeenjäänyt. Tilanne kärjistyi lopulta niin pahasti, että hän syyllistyi rikokseen. En mene yksityiskohtiin, mutta kokonaisuutena kokemus oli niin nöyryyttävä, etten toivu siitä varmaan koskaan.

Toisaalta monet ovat kehuneet minua älykkääksi, ja tiedän olevani hyvä monissa asioissa. Mutta kehut ja saavutukset tuntuvat täysin merkityksettömiltä. Muistan lähinnä haukut ja loukkaavat kommentit. Huomaan usein miettiväni, olenkohan oikeasti heikkolahjainen. Vaikka tiedän, etten ole.

Olen huomannut sellaisenkin ilmiön, että internetissä ihmiset arvostelevat toisiaan ihan järkyttävillä tavoilla. Tuntemattomia ihmisiä haukutaan idiooteiksi ja ties miksi, joko mielipiteiden tai kirjoitustaitojen perusteella. Yksikin lyöntivirhe viestissä voi saada aikaan sen, että kirjoittajalle sanotaan "Olet jälkeenjäänyt, kun et osaa omaa äidinkieltäsi kirjoittaa!"

Aidosti fiksu, elämässään menestynyt ja lisäksi sydämeltään sivistynyt ihminen ei minun käsittääkseni koe tarvetta lytätä toisia pienten iän, sukupuolen, koulutuksen (tai sen puutteen) tms. tai huolimattomuusvirheiden takia. Koska tekevälle sattuu. Asioita tekevälle ihmiselle sattuu väkisinkin joskus virheitä, niiltä ei voi välttyä täysin. Minäkään en ymmärrä, miksi joku pitäisi haukkua maanrakoon jonkin mitättömän pikku jutun takia. Mutta maailma on hyvin julma ja näyttää tulevan vielä julmemmaksi koko ajan.

Kaikkea hyvää sinulle ap, toivon menestystä ja onnellisuutta elämääsi!

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 12:16"]

Ap vaikuttaa keskimääräistä älykkäämmältä ja itsereflektioon kykenevältä ihmiseltä. Kaikki eivät osaa tarkastella käytöstään ns. etäämmältä ja siten ohjata käytöstään tietoisesti uuteen suuntaan.

[/quote]

Just näin. Selkeästi et ole tyhmä. Sinulla on vain kusipäisiä ystäviä. Mahdollisesti myös olet ns. liian kiltti, toisin sanoen "liian hyvä ihminen".

Tunnistan kuvaamasi kohtelun, ja todellakin, tyhmyydestä ei ole kysymys. Voi olla, että olet sekä kiltti että muita älykkäämpi, jolloin tulee helposti tilanne, että muut eivät ymmärrä sinua ja tuntevat itsensä tyhmäksi. Kun olet vielä kiltti, niin tavallaan mahdollistat sen, että idiooteille tarjoutuu mahdollisuus siirtä oma tyhmyyden tunteensa sinun ominaisuudeksi, jolloin sinä olet se "blondi".

Minä tunnistan itsessäni joskus tarpeen lytätä toinen ihminen, pudottaa hänet maan pinnalle. Joskus kauan sitten tämä kohdistui pikkusiskooni. En tiedä mistä johtuu, varmaan pikkusiskoni kohdalla kyse oli jonkinlaisesta "paikkani säilyttämisestä", eli tarpeesta säilyttää isosiskon asema, eli olla se taitavampi, fiksumpi, kokeneempi vähän joka asiassa.

Aina kun huomaan tämän, häpeän ja kieltäydyn lyttäämästä :) Mutta en usko olevani ainoa, eli luulen että meillä jokaisella on kokemuksia tästä lyttäämisen halusta. Mutta monet eivät tunnista tunnetta, vaan jäävät siihen uskoon että kyse on siitä että toinen on ärsyttävä, tai jotain.

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 10:20"]

No jos jotain enkelikortteja lukee niin oikein todistaa ja alleviivaa tyhmyytensä. Voin olla muiden mielestä yksinkertainen muttei kukaan onneksi sentään luule minua horoskooppi/enkeli/homeopatia/korvakynttilä idiootiksi.

[/quote]

Ei sitä kuule tarvitse kenellekään ääneen sanoa, että niitä lukee :) Mutta selkeästi hyötyisit niistä ajatuksista, joita niissä korteissa on. Eli ne oli Diana Cooper, Enkelikortit 

Mutta aika jännä tosiaan, että heti löytyi lyttäysvaihde. En siitä kylläkään loukkaantunut, mutta eihän se mukavaltakaan tunnu. 

t. 8

En jaksanut lukea koko ketjua, mutta oletko ajatellut, tulkitsetkohan muita ihmisiä itse niin, että koet kaiken toisten sanoman tai tekemän negatiivisena kyykyttämisenä ja kritiikkinä?

Mahdollisia selityksiä:

- annat besserwisser-vaikutelman ja provosoit ihmisiä "laittamaan sinut ruotuun"

- sinusta huokuu alistuminen ja epävarmuus ja näin kannustat ihmisiä lyttäämään

- tulkitset lyttäämisenä sellaisen käyttäytymisen joka ei ole lyttäämistä

[quote author="Vierailija" time="12.12.2013 klo 13:01"]

Hävettää myöntää, mutta mulla on vähän lyttääjän taipumuksia, mutta ei siis todellakaan vieraita ihmisiä, tuttuja, ystäviä tms. kohtaan, vaan jostain syystä mieheni saa tästä kärsiä. VIHAAN sitä piirrettä itsessäni, mutta joskus huomaan lyttääväni miestäni tyyliin "miten ei voi osata jotain näin yksinkertaista?". Olen tämän huomannut jokin aika sitten ja yritän ja haluan muuttua. Olen koittanut "analysoida" itseäni, ja luulen että se johtuu juurikin huonosta itsetunnosta ja siitä että kaipaan kehuja mieheltäni. Eli siis mieheni yrittää tehdä asiaa x, jonka itse osaan hyvin, mutta häneltä ei luonnistu. Sitten sanon tyyliin "miten sä nyt et osaa?" ja oletan, että hän kehuu minua, että "kyllä sä oot fiksu kun osaat tehä näin vaikean asian". Ja siis en tee tätä tiedostaen, vaan huomattuani tuon piirteen itsessäni olen miettinyt sen syitä. Hyi että mua inhottaa itseni oikein kun huomaan lyttääväni häntä (jostain kumman syystä muita en lyttää). Se tunne, kun huomaa itsessään jonkin piirteen, jota halveksii, ei ole kiva.

Mutta siis ap:lle: älä välitä lyttääjistä ja etsi ystäviä, jotka kohtelevat sinua hyvin.

[/quote]

Hienoa kun oot huomannut tuon rasittavan piirteen ittessäsi. Nimittäin monikaan ei tunnusta kamalaa käytöstään, vaan löytää siihen aina jonkun "mutta kun" syyn joka oikeuttaa toimimaan väärin. Kyllä sä tuosta eroon pääset, vaatii vaan aikaa ja opettelua :) Kokemuksesta tässä puhun, aikoinaan mun oli pakko mennä ns. peilin eteen ja todeta jotta aikas lapsellinen ja inhottava oon joissakin asioissa. Nyt kun tajuaa että heikosta itsetunnosta se käyttäytyminen johtui ja opettelin arvostamaan hitusen enempi itteäni niin kappas, sitä oppi arvostamaan muitakin.

Tottakai tämä elo on loppuun asti tätä opettelua, mutta kivaa kun on jo melkolailla viisastunut.

Oletko kaunis? Voi olla niin, että nämä sinua lyttäävät ihmiset lyttäävät sinua koska oikeasti kokevat jostakin alemmuutta. Jos olet kaunis voi olla vaikeaa sulattaa, että olet fiksukin. Koska olet kiltti .ja annat tuon tapahtua tuo voi olla keino pitää sinut "ruodussa" jotta et tajua omaa erinomaisuuttasi ja "ylpisty"

Tuo harrastus jutuillaan pätenyt kyllä on aivan selkeästi itsetunnoltaan huono.

Missä muuten ap on? Ankeita sellaiset ketjut, joissa ap tekee vain aloituksen mutta ei enää osallistu keskusteluun. Ymmärrän tietysti, että voi olla muutakin elämää :D Mutta toivottavasti ap kuitenkin vielä tulee takaisin keskusteluun. Tämä on ihan mielenkiintoinen aihe ja olisi kiva kuulla mitä ajatuksia ap:lla on herännyt vastauksista.