Miten te miehet jaksatte kälättäviä vaimojanne?

En ymmärrä!

kun kysyin (ja sanonut kyllä ennenkin)

että hänestä on mukavaa ja kotoisaa, kun olen puhelias. Hänestä se on viihdyttävää ja hauskaa.

että lähes kaikki muu naisissa on ok, mutta toisia naisia halventava käytös on rumaa.

Kun me jutellaan mieheni kanssa iltaisin niin liikutaan vähän yleisemmällä tasolla ja puhutaan asioista joista molemmat on kiinnostuneita, ja vähän vitsaillaan asioista. Ei selitetä viimeisen päälle kaikkea mitä on päivän aikana tehnyt tai ajatellut tai miten iltapäivällä vähän jomotti isovarvasta.

Voisitteko te naiset vähän miettiä asiaa miesten kannalta, mua käy oikeesti sääliksi näitten tuttavieni puolisot. Sit ihmetellään et miksi mies häipyy ties mihin omiin menoihinsa. Kun ei saa kotona hetken rauhaa!

oo vähän jäykkää puhua vaan yleisistä aiheista kuten te teette? Mä en mielestäni ole mikään kälättäjä, mut tunntteko te edes toisianne, jos puhutte vain aiheista, jotka molempia kiinnostaa.

Pyysit miehiä kommentoimaan, mut vielä ei ole ketään miestä ilmaantunut.

Ennemmin olen hiljaa kun kälätän jotain jonnii joutavaa koko ajan. En jaksa itekkään kuunnella semmosia naisia (enkä miehiä), käläkäläkälä.....



-Emäntä-

Ensinnäkin, kukaan meistä ei tiedä, millaisia pariskunnat on kun he ovat ihan vaan kaksistaan. Puheliaskin voi olla silloin hiljainen, ja päinvastoin.

Toisekseen, on naisia jotka hermoilevat sosiaalisia tilanteita, ja peittävät jännityksensä jatkuvaan papatukseen. Kun puoliso tietää tämän, hän ymmärtää, ei rasitu.



Ja kolmanneksi; monet miehet just ihastuvat eloisiin, puheliaisiin naisiin. Naiset usein ilmentävät sellaista spontaania höpötystä, joka miehille ei ole sallittua. Mitäpä, jos noi miehet ihan oikeasti rakastavat puolisoitaan just sellaisina kuin nämä ovat? Eihän noi miehetkään ole täydellisiä.



Mua ihan pikkuisen huvittaa noi "onneksi meidän parisuhde ei ole tuollainen ja tuollainen, mun mieskin sanoi että onneksi sä et ole tuollainen" - jutut. Ap, jokaisen meidän, ihan jokaisen, parisuhteessa on asioita, joita joku muu ei ymmärrä eikä sietäisi omassa suhteessaan. Ei ole olemassa sellaista standardisuhdetta, johon kaikkien pitäisikään pyrkiä. Eikä naisten tehtävä ole olla kaikkien miesten silmissä ihania aina ja kaikkialla. Riittää että se oma parisuhde toimii.

voisin sanoa,että meillä päinvastoin :)

Miten märittelet kälättämisen? = kun nainen puhuu.

Tutkimusten mukaan miehet puhuvat enemmän kuin naiset. Ottavat siis aikaa enemmän ja käyttävät näin valtaa. Naisten puheen leimaaminen kälättämiseksi on sovinistista.

Yök mikä aloitus.

kerron miehelle myös asioista jotka on tehnyt mut iloiseksi päivän aikana, vaikka tietäisin että miestä ei niin hirveästi ehkä kiinnosta joku uusi käsilaukku tai että olen törmännyt johonkin tuttuun jota hän ei tunne jne. Kyllä meillä jutellaan vähän kaikesta, ei pelkästään niistä asioista mitkä molempia kiinnostaa. Samaten minä kuuntelen vaikkapa miehen työjuttuja, saattaa esim. kertoa jostain hauskasta jutusta mikä tapahtui töissä, mikä ei kuitenkaan oikeasti ole hauska muiden kuin niiden mielestä jotka oli paikalla kun se tapahtui. Eikä mua silti haittaa kuunnella.

Kerran mieheni sanoi kun tultiin kyläilemästä heiltä, että Luojan kiitos sä et ole tuollainen

paskanjauhaja:)

meillä ei puhuta kun lapsen asiat siinä se. molemmat tekee sit omia juttuja loppuillan :D näin meillä ja vielä hyvin menee.

...hän ei tiedä ketään muuta naista, jota hän jaksaisi kuunnella yli puoli tuntia. Johtuu kuulemm siitä, että hän ei pysty koskaan arvaamaan ennalta, mitä sanon, koska mielipiteeni eivät ole kenenkään toisen tai yleisen mieleipiteen mukaisia, vaan omiani ja aina perusteltuja. Tai jos minulla ei ole perusteltuja mielipiteitä, olen hiljaa.

Istutaan vaan nyrpeenä hiljaa niin mailma pelastuu! Tai ainakin sun maailmas ja parin ukon ;)

Eix se ole hyvä, etttä edes se toinen puhuu ja pussaa kun suomi on jo mykkiä miehiä täynnä.

Mitä järkeä on olla yhdessä, jos ei jaksa toista kuunnella? Onneksi meidän suhteessa molemmat on kiinnostuneita toistensa asioista, oli ne sitten ísoja asioita tai niinkin pieniä kuin varpaan jomotus. Mun mielestä yhdessä olemisen idea on se, että voi jakaa arjen toisen kanssa.

En tarkoita että pitäis vaan mykkänä istua, mut vois vähän miettiä toisenkin kannalta että mitä kaikkea suoltaa ulos. Me kyllä kans jutellaan ja tosi paljon sillei huumorimielellä ja tietysti kerron jos mulle on tapahtunut joku hauska juttu.



Mut ei IHAN jatkuvaa selitystä, musta on luonnollista että kotona molemmat sais välillä rentoutua ja miettiä/tehdä omia juttujaan.



Ei se vika AINA ole miehissä!

Välillä tulee vastaan noita jotka kertovat juttunsa aivan liian yksityiskohtaisesti. Tosiystävälle voi sanoa pää vinossa ja kulmien alta että hän kälättää.

Osaan minäkin jumalauta keskustella, ei se mitään yksipuolista kälätystä ole.

niin mikäs siinä sitten.