Erosin kirkosta enkä halua olla enää kummi.

Kummina olet ollut mukana kirkon pyhässä sakramentissa, jota ei voi perua. Olet kummi loppuun asti. Luterilaisessa kirkossa näitä sakramentteja eli pyhiä toimituksia on vain kaksi, kaste ja ehtoollinen.

Nykysin kummeiksi jopa pyydetään kirkkoon kuulumattomia. Vaikkeivat he varsinaisia kummeja voikaan olla (siis osallistua kristilliseen kasvatukseen), on heidät kuitenkin pyydetty mukaan lapsen elämään.

vanhempia kristillisessä kasvatuksessa. Miten voin siinä tukea jos en itse usko edes jumalaan? Silloin vielä uskoin jonkin verran kun kummiksi ryhdyin, mutta siitä on jo melkein 10 vuotta.



ap

Miten kertoa se kummilasten vanhemmille? Luuletteko että he loukkaantuu? Koen etten ole enää "pätevä" kummiksi koska en kuulu kirkkoon.

Tuon asian kertominen on taas sinun ja heidän välinen keskustelu. Olet luvannut kasvattaa heidän lastaan kristinuskoon. Ei se, ettet itse usko tarkoita, ettet voisi pitää lupauksesta kiinni ja antaa aiheeseen liittyviä lahjoja tai käyttää vaikka hengellisessä konsertissa.

Itse ratkaiset pidätkö lupauksen ja jos lupausta ei pidä, silloin voi olla ihan odotettavaa, että toinen loukkaantuu. Ihan yleisestikin, joten miksi tämä olisi poikkeus?

Itse erosin kirkosta heti, kun kummilapsi oli kastettu.

Kuulun kyllä kirkkoon, itselläni on kaksi kummilasta ja en uskossa ole enkä heitä aio uskoon kasvattaa. Olen tuki ja turva jos se sitä tarvitsevat. Ystävä silloin kuin muita ei ole. Olen heidän elämässään tuli mitä tuli.



Oman lapseni kummit eivät myöskään ole uskovaisia vaikka kirkkoot kuuluvatkin..

mutta kummina silti pysyt. Kuinkahan moni kummi tuota muuten tekee?

eikä mikään uskoon kasvattaja :D