Vauva on nyt 6 kk. Missähän vaiheessa lakkaan tarkistamasta, hengittääkö hän nukkuessaan...

mulla se auttoi ku tiesi et se piippaa jos vauva ei hengitä, sen jälkeen pystyin nukkumaan edes vähän paremmin.

Itsekin tarkistelin monta kertaa yössäkin, kun havahduin.

Mulla alkoi tuo helpottaa kun lapsi oli lähemmäs kaksi vuotta. Nyt jo uskon että saattaa pysyäkin hengissä yön yli vaikken tarkistakaan. Tuttua on...

että hälytin toimii kovin hyvin, kun vauva nukkuu meidän kanssamme samassa sängyssä.



Pääsin jo melkein eroon siitä, että öisin tarkastelen, hengittääkö vauva, mutta nyt kun hän on alkanut kääntymään vatsalleen öisin, pakkomielle on nostanut rumaa päätään.



Mun pitää tsekkailla päiväunillakin monta kertaa, onko se nyt varmasti elossa.



Ap

ja vieläkin, kun itse menen nukkumaan, niin kuuntelen aina, miten hengittää. Välillä myös yöllä, jos satun heräämään. En kuitenkaan ollenkaan siihen tahtiin kuin silloin, kun lapsi oli vauva. Kyllä tämä varmaan ajan kanssa vähenee. Yleensä nykyään enemmään vain silloin, jos lapsi on kipeänä esim. flunsassa.

Jos rippikouluiässä lopettaisin tämän kyttäilyn...



Me aina miehen kanssa mietitään, millaista olisi, jos lapsemme tekisi vielä 15-vuotiaana samoja juttuja kuin nyt - nukkuisi välissämme, kakkaisi lavuaariin, pitäisi mua tukasta yöllä...



Ap

ja vieläkin, kun itse menen nukkumaan, niin kuuntelen aina, miten hengittää. Välillä myös yöllä, jos satun heräämään. En kuitenkaan ollenkaan siihen tahtiin kuin silloin, kun lapsi oli vauva. Kyllä tämä varmaan ajan kanssa vähenee. Yleensä nykyään enemmään vain silloin, jos lapsi on kipeänä esim. flunsassa.

ja tarkistan vieläkin ennen nukkumaanmenoani. On tapa, ihan kuin siitä olisi jotain hyötyä:)