Asento gallup!!!

ja molemmat menneet tosi nopsaan. Eka 4min ja toka 2min. Ja jälkimmäisessä olin kyljelleen ja oli minusta kivemman tuntuinen asento.

Enkä muuta kokeillut. Olin koko avautumisvaiheenkin kyljellään ja kun tuli aika ponnistaa, niin kätilö tarjosi vaihtoehdot :" Puoli-istuva tai kyljellään" . Yritin mutista jotain jakkarasta, mutta se ohitettiin enkä jaksanut sitten muuta kuin ponnistaa siinä asennossa, missä olin. 13 minuuttia ja vauva oli syntynyt.

puoli istuvaa kokeiltiin mutta siinä hävis vaan supparit, en tuntenu mitään. Siitä sit kylelleen 45 min kesti (kade noille teidän vartin työnnöille :) )

ä vuotoa on joka kerta ollu normaalia enemmän...

Tai oikeastaan enemmän olin selältään. Kaikki kävi niin äkkiä, ettei muuta keretty kokeilla.

Vauvan sydänäänetolivat hieman liian heikot eli muuta vaihtoehtoa ei ollutkaan. Tuo asento kyllä sopi minulle, voimaa ponnistin käsilläni. Synnytys sujui todella helposti ja ponnistaminen kesti noin puoli tuntia. Nauroin kätilölle seuraavana päivänä että ainoa paikka mihin sattuu, on kädet! Istuminen ei tuottanut mitään vaikeuksia...

Yhdeksän olen synnyttänyt enemmän tai vähemmän puoli-istuvassa asennossa. Kymmenes syntyi seisten, koska en ehtinyt kiivetä pöydälle. Se oli TODELLA helppo ponnistus. Ehdottomasti en enää koskaan yritäkään ehtiä viralliseen asentoon :)

Synnytys oli tosi pitkä ja olin ihan väsynyt. Olisin halunnut olla jakkaralla, mutta olikohan sitä edes sairaalassa...tai muuten jotenkin pystymmässä. Seisoin avautumisvaiheen lopussa sängynlaitaan nojaten, mutta kun alkoi ponnistuttaa, niin kätilö(opiskelija?) kehoitti sänkyyn. Sanoi, että voisin nojata päätyyn, mutta se oli tosi hankalaa kun patja upotti polvien alla. Sitten menin puoli-istuvaan asentoon. Siinä olisi pitänyt sukista repiä, mutta enhän mie jaksanu. Mitä muuten se auttaa se sukista kiskominen, kokeneet? Sitten käsiin aina nojasin kun ponnistin, kun tuntui, että istun vauvan päällä kun se ulos tulee. Kädet olis tosi kipeät, kun ponnistusvaihe kesti kamalan pitkät 1h 19min. Tuntuu vieläkin, että olisi se nopeammin tullut jos olisin saanut olla pystymmässä, tuolissa tai seisaallaan mies vaikka takana tukena. Ens kerralla mua ei saa sinne sänkyyn kyllä kuin ihan pakosta!

Synnytysaikana ollaan L-PKS alueelle muuttamassa, onkohan siellä minkälaisia varusteita synnytyssalissa, kun ei ehditä tutustumaan???

Olin pystyssä koko synnytyksen. Ponnistamisen aloitin jakkaralla, mutta koska en tuntenut ponnistamisen tarvetta alussa, enkä saanut " otetta" hommaan, nousin välillä vähäksi aikaa seisailleen vasten sellaista kävelytukea, johon saa ylävartalon tuettua ja jossa on käsikahvat. Seisailla meni muutama ponnistus, jonka jälkeen laskeuduin takaisin jakkaralle. Seisominen oli auttanut lasta laskeutumaan alemmas, joten nyt jo tunsinkin jotakin - niin ponnistamisen tarpeen (vaikkakin heikkona) kuin lapsen etenemisen. Kipua en muista ollenkaan. Olin niin keskittynyt voimien keräämiseen, ponnistamiseen ja tauoilla hengittämiseen. Sen muistan, että tunsin, kun lapsi tuli esille vähitellen muutaman ponnistuksen/supistuksen aikana.



Vaikkei muista asennoista olekaan kokemusta, oli tämä siinä tilanteessa ainoa mahdollinen tapa omasta mielestäni. Vaikka lapsivesi oli ollut vihertävää, ei se jakkaralla oloon ollut kuulemma este.

ja nopeita ponnistuksia olivat. nyt kun luin tätä pinoa, alkoi kiinnostaa tuo jakkara. mutta voiko jakkaralla synnyttää, jos on saanu epiduraalin? kummallakin kerralla sain sen ja sitten alkoi tapahtua nopeesti, alle puolessa tunnissa siitä vauvat syntyivät...

-Ensimmäisen lapsen aikana kokeilin puoli-istuvaa mutta päädyin kuitenkin jakkaralle kätilön polvistuessa eteeni. (Oli loistava asento työntövaihe kesti 15min.)

-Toisen aikana synnytin synnytystuolissa (ihan ok muttei helpoin työntövaihe 8min)

-Kolmas syntyi selin maaten sukista kiinni pidellen (yllättävän helppo vaikka itse epäröinkin, kätilö jostain syystä suositteli tätä asentoa, työntövaihe 1 min.)

- Neljäs syntyi selin makuulleen polvet vain koukussa (tuntui hyvältä just silloin kun lapsi pukkas hopulla ulos, työntövaihe kesti 1min.)

Yritin ensin kätilön ehdotuksesta kontallaan, sitten puoli-istuvasti ja lopulta halusin itse jakkaralle. Siihen aion luottaa vastakin, jos vielä niihin hommiin päästään. Painovoima tuntui hoitavan homman kuin itsestään eikä tarvinnut miettiä mihin suuntaan pitäis ponnistella (niinkuin neuvolan perhevalmennuksessa sanottiin synnytyksessä tehtävän).

ja minä nöyränä tottelin ; ) Kuopusta kun synnytin pyydettiin silloinkin ponnistamaan puoli istuvassa mutta minäpä pidin pääni ja olin kyljelläni. Kätilö tuki toista jalkaani kylkeään vasten ja se oli kiva asento.

Esikoinen syntyi jakkaralla, olin saanut epiduraalin mutta onneksi jalat kantoivat jakkaralle asti, ponnistusvaihe oli kuitenkin aika pitkä ja olis varmaan kestänyt puoli-istuvassa kauemminkin. Nyt tokalla kertaa kotan pärjätä luomuna, koska haluan taas pystyasentoon ja epiduraalin kanssa ei aina onnistu! Olen vähän miettinyt kyykkyasentoa ja jos en siinä jaksa olla, niin sitten jakkaralle tai polvilleen/kontalleen. Joku muuten kyseli, että onko ponnistusvaihe sitten tosi nopsa pystyssä ja tuleeko sitten helposti repeämiä, niin tuo konttausasento on kuulemma nopeaan synnytykseen hyvä, koska se vähän jarruttelee vauvan vauhtia.

Minut laitettiin kylkiasentoon kun synnytys oli kestanyyt jo 16 tuntia, mutta silla lailla vauva ei tullut ulos. Sitten minut laitettiin (NKL) puoli_istuvaan asentoon, niin etta minun piti pitaa resistani kiinni ja ottaa tukea jaloilla katiloista. En jaksanut sitten enaa ponnistaa kun ja kun ponnistuvaihetta ol ikestanyt 54 min. tehtiin eppari ja vauva tuli ulos. Mutta ihan kamala asento se oli. Lonkat tulivat alyttoman kipeiksi, nini etten aluksi pystynyt kavelemaan. Etta nain taalla.



T.Rozie74

Syntyi puoli-istuvassa asennossa.En saannut ite päättää asentoa.kuopuksen synnytyksessä ponnistin seisaaltaan se oli huomattavasti helpompaa.lienee myös painovoima apuna.

jakkaraa, polvillaan tai seisten. Mutta tositilanteessa ponnistin ihan omasta halustani sitten puoli-istuvassa jalat kätilön ja miehen kyljillä enkä muita kokeillutkaan. Tuossa asennossa ponnistaminen oli niin helppoa etten helpompaa osaa kuvitella - enkä siis ehkä enää muuta aio kokeillakaan mahdollisissa tulevissakaan koitoksissa. Molemmat vauvat ulos muutamalla kunnon ponnistuksella ja ihan ilman vaurioita :)

Kyljeltään oli yllättävän hyvä ponnistaa...ottaen vielä huomioon, että tuntoa ei juuri ollut kun epiduraalin vaikutus oli niin hyvä. Pyysin sanomaan milloin saa ponnistaa ;)

mutta näistä sit halusin ihan lopuksi ponnistaa tuossa puoli-istuvassa, mulle tuo kyljellään olo ei sopinut ollenkaan kun en jotenkin saanut siinä " voimaa" ponnistaa!

Seuraavakin kyl puoli-istuvassa, jos ei leikkausta tuu;)



R-p ja tylpykät 34+1

suurin osa ponnistusvaihetta pystyasennossa, nojailin ponnistaessa sängyn reunaa vasten. Eteni nopeasti ja tuntui minusta luonnolliselta ja mukavalta asennolta.



Loppuvaiheessa siirryin puoli-istuvaan asentoon sängylle lähinnä halusta kokilla myös sitä asentoa sekä siksi, että synnytys eteni niin hyvin.