Asento gallup!!!

Molemmissa synnytksissä olen mennyt sairaalaan lähinnä ponnistamaan, joten en ole ehtinyt kokeilemaan eri asentoja. Ponnistusvaiheet kestäneet 21 min ja 8 min.

ekan puoli-istuvassa, jakkaralla aloittelin, mutta en suostunut luopumaan ilokaasusta ja siitä ei tullut oikein mitään : ). Puoli-istuva oli siinä tilanteessa ihan jees.



Tokan synnytin altaaseen, ja sellasessa puoli kyykyssä, eli istuin toisen polven päällä, toinen polvi kyykkyasennossa. Oli todella hyvä ja tukeva asento ponnistaa, ja sopi siihen tilanteeseen, kun altaassa se ponnistus täytyy hoitaa itse kun vauvaan ei saa koskea ennen kuin se on syntynyt kokonaan.



JOs vielä synnytän, niin toi kyykky on mun juttu. AInakin nyt tuntuu siltä.

..polkujaan, etten jaksanut pysytellä polvillani (halusin ponnistaa sängyssä ja samalla käyttää painovoimaa, eli polvillaan sängynselästä kiinnipitäen).



Kätilö ehdotti kylkiasentoa joka mielestäni toimi hyvin. Ei tullut lonkkakipuja.



Virallisesti ponnistus kesti 44 min asennonvaihtoineen ja haahuiluineen (aluksi ei ponnistuttanut kun loppuvaihe aukesi niin nopeasti epiduraalin jälkeen).



Sitten kun lopulta tajusin heittää ilokaasumaskin pois ja kätilö neuvoi tosi hyvin ponnistuksen (tajusin jujun), vauva tuli ulos kahdella supistuksella. Jäi voittajafiilikset kun pääsin niin hyvin jyvälle ponnistamisesta.

...epiduraalista. Päinvastoin epiduraali rauhoitti heilumista ja lopettikin sen joksikin aikaa.



Mitenkään kivuliasta se ei ollut, ainoastaan höntin tuntuista kun raajat vaeltelivat ihan omia menojaan.

avoimin mielin enkä suunnitellut mitään. luotin siihen että tiedän sitten mitä tehdä. ja niin tiesin. olin avautumisen loppuvaiheessa seisaaltaan nojaten sänkyyn ja siinä ponnistinkin. en voinut kuvitellakkaan muuta asentoa siinä tilanteessa. liikkuminen tuntui erittäin ikävältä näin lievästi sanottuna. :)

Ekassa syynnytyksessä ei ollut suunniteltuja asentoja, koska olin jo valmiiksi sängyssä kun tutkittiin tilannetta, jäin siihen kun ei muuta ehdotettukaan. Puoli-istuvana ponnistin muutaman kerran, sitten siirryin kätilön ehdotuksesta kyljelle.



Toisessa olin päättänyt ponnistaa polvillani nojaten kohotettuun sängynreunaan. Nojoo, kun kätilö sanoi että olis aika nousta polvilleni, se ei tuntunut ollenkaan hyvältä idealta. Ponnistin sitten kyljelläni, toisesta reidestä kiinni pitäen ja hyvin tuli vaikka vauva oli lähes neljäkiloinen! :)

itse olin ajatellut ponnistaa kontiltani sängyn päätyyn nojaten tms koska se tuntui ajatuksissa luonnollisimmalta. ei ainakaan puoli-istuvassa.

no, jouduin ponnistamaan melkein heti sairaalaan tultuani enkä ehtinyt kertoa kuinka haluan sen tehdä. Koko supistelun aikana en pystynyt olemaan paikoillani vaan kävelin koko ajan ja olisi varmasti puoliksi seisten ollut paras ponnistaa. mutta minut käskettiin sänkyyn tarkastusta varten ja siitä sitten ponnistamaan, puoli-istuen reisistä kiinni pitäen. supistuksetkin loppui ja neljäs kätilö joutui painamaan lasta mahan päältä että saataisiin nopeasti ulos. 40 min ponnistus.

Toivottavasti saan tämän toisen ponnistaa toisesta asennosta. pitää vissiin kirjoittaa toive lapulle jos joudun taas synnyttämään luomuna enkä saa kivuilta ääntäni kuulumaan.

Aleksandra0905:

Siis mitä asentoja kokeilit ja mikä oli paras?

Alunperin halusin kokeilla jakkaraa, mutta tositilanteessa olin ensin kyljellään (ei hyvä mulle) ja selällään sukista kiinni eli se perinteinen, joka oli hyvä eikä selkäkään kärsinyt.

Koko avautumisvaiheen vietin seisaallaan, koska en olisi voinut kuvitellakaan olevani makuullani. Epiduraalin laiton jälkeen jouduin makoilemaan sen pakollist 30 min kyljelläni ja tien siinä muutaman koeponnistuksen, mutta se tuntui tosi luonnottomalta asennolta. Jakkaralle päästyäni neiti syntyi muutamalla ponnistuksella niin rivakasti että kätilöllekin tuli kiire ottaa vastaan ja toppuuttelikin, että höllää vähän! Kokonaisponnistusaika oli sitten 10 min.



Niin että jatkossa en suostu enää muuhun kuin jakkaraan, niin hyvin siinä löytää oikean ponnistussuunnaan. Sitapaitsi jakkaralla voi nojailla mieheensä ja ottaa jaloilla tulea lattiasta, niin että hommaan saa kunnolla voimaa.

Tuliko siinä hötäkässä repeämiä tms?

Itse kun olen ponnistanut puoli-istuvassa ja siinäkin vauva(t) on tullut muutamalla kunnon ponnistuksella ulos, niin pelkään miten jakkaralla kävisi. Kun sanotaan että siinä ponnistaminen on vielä nopeampaa. Pystyykö siinä pidättelemään tiukassa kohdassa (pään tullessa) niin että kudokset ehtivät venyä luonnollisesti vai repeääkö helpommin? Tuossa puoli-istuvassa selvisin molemmista ilman pienintäkään repeämään niin en tiedä " uskaltaako" sitä edes muuta kokeilla jos kolmas vielä suodaan... :)

Aluksi olin seisaallaan, mut kätilö ei sitä ensikertalaiselle suositellut ja ehdotti jakkaraa. Olin sitä itsekin ajatellut, mut siinä hötäkässä osannut mitään kysyä...

Jakkaralla sitten ponnistelin poikaa maailmaan ja tykkäsin kovasti asennosta. Tosin lapsi sitten loppujen lopuksi syntyi puoli-istuvassa, kun kätilö pyysi sängylle kiipeämään, et saadaan vauva nopeasti ulos (sydänäänet alkoi heiketä). Kahden supistuksen ajan siis puoli-istuvassa, ensimmäisellä hain tuntuman siihen miten/mihin tässä asennossa ponnistetaan ja seuraavalla supistuksella syntyi sitten vauva.



Jakkaralla oli jotenkin todella helppo ponnistaa, mutta vaatii kyllä voimia kun siinä melkein 40 minuuttia puskee... Onneksi avautumisvaihe oli niin helppo ja nopea, etteivät voimat huvenneet jo silloin - muuten olisin varmaan joutunut petiin jo aiemmin...

helppoa ollut, ponnistukset kestäneet 20min, 6min ja 9min

Kokeilin puoli istuvaa ja siinä synnytinkin. Ei mulle ehdotettu edes muuta ja en muuta osannut vaatia, koska olin vapaaehtoisesti kätilön ohjattavana =) Se oli ihan jees asento.

Kaikki neljä lasta olen ponnistanut puoli-istuvassa asennossa ja se on ollut mulle ehdottomasti paras. Ponnistusvaiheet ovat olleet nopeat: 10, 8, 6 ja 3 minuuttia.



Tansku, pojat *2 & tytöt *2

kylkiasento. Toka ja kolmas ½istuva.



Nyt ajattelin jakkaraa , jos voimat on vaan sellaiset. Anatomiaan nyt perehtyneenä olen sitä mieltä että maan vetovoima ja ponnistussuunta ovat yhteneväiset kuten ulostaessa. Veikee se skeidaa on ylöspäin työntää. Se kun sieltä eka tulee ja vasta sitten vaavi.



*gravidity ja graviditeetti ne yhteen soppii* laulaa

sanoohan sen maalaisjärkikin, että pystyasenossa on helpompi ponnistaa ja paine jakaantuu kudoksiin tasaisemmin (vrt puoli-istuvassa kova paine välilihaan).

Tämän kakkosen kanssa ajattelin kokeille kyykkyä, mutta voi olla että siinä ei kauaa jaksa ja jalat puutuu... sitten jakkaralle taas.

mutta puoli-istuva oli parempi minulle.



Toisella kerralla kokeilin ensin jakkaraa mutta se tuntui ihan kamalalta. Minun häntäluuni on tosin vääntynyt ja kätilö ehdotti kokeilemaan konttausasentoa. Siinä sitten ponnistinkin vauvan ulos säkkituoliin nojaten parissa minuutissa.

Tuliko siinä hötäkässä repeämiä tms?



No ensimmäisen asteen repeämät, molemmat pienet häpyhuulet repes " poikki" , välilihaan eikä muuallekaan ei kuitenkaan yhtikäs mitään, ei naarmuakaan. Niin ja repeämistä en tuntenu siinä hötäkässä ollenkaan, paikkaaminen kävi kätevästi ja haavat parani tosi hyvin ja nopeesti.



Tosin toi pienten häpyhuultenkin repeäminen oli " mun oma vika" , oli nimittäin sellanen fiilis, että " nyt se vauva ulos ja vauhdilla!!!" eli en himmaillu yhtään vaan punnasin neidin ihan silkalla tahdonvoimalla niin nopeesti ku pystyin. Eli siis jos kanttia on löysäillä välissä niin varmasti pystyy rauhottamaankin tota ponnistamista, niin ajattelin itse tehdä toisen lapsen kohdalla, nyt kun kerran tiedän, että sen vauvan sieltä kuitenkin varmasti vähemmälläkin saa ulos. :)



Yleensähän sanotaan, että jakkara on välilihalle parempi ku 1/2-istuva, kun lapsen pää ei paina samalla tavalla välilihaa. Niin ja sekin on vielä sanottava, että kätilö totes mulle, että vaikka episiotomiakin olis tehty niin tod.näk. multa olis silti pienet häpyhuulet revenny, mun anatomia nyt vaan sattuu olemaan sellanen, että siihen suuntaan tarvittiin tilaa. :)

Kun kylkiasento ei tuntunut mun jutulta. Tokan jouduin kätilön vitkuttelun takia ponnistaa täysin makuulta.

Nyt kolmannen haluaisin myös polvillani ponnistaa, jos aika antaa myöten eikä vauvalla olisi yhtä kova kiire kuin kakkosella.



Heidi 33+5

Synnytin vedessä, alkuun ponnistin kyykyssä, mutta siihen en saanut riittävästi voimaa. Siirryin polvilleni ja käsilläni nojasin altaan laitaan, siitä sitten pitkän ponnistelun (50 min) jälkeen poika syntyi.



Kaikki vähänkin taaksepäin kallistuvat asennot tuntuivat mahdottomilta.



Avautumisvaiheen vietin lähes kokonaan pystyasennossa, telineeseen nojaillen, jumppapallon päällä istuen ym. Jo käyrien otto sängyllä oli tuskaista, siinäkin sitten sain jatkossa olla seisten tai keinutuolissa istuen.