Lue keskustelun säännöt.
Ihastumisesta
16.04.2012 |
Ihastuminen on jännä tunne, olen taas sen huomannut, vaikka olen jo lähes nelikymmpinen täti. Elän ihan kivassa onnellisessa parisuhteessa, olen tuntenut mieheni jo lähes 20 vuotta.
Ja sitten olen ihastunut yhteen ihmiseen, ihan vain ihastunut, en mitenkään kiinnostunut muuten suhteesta tai mistään. Ihmiseen joka olisi minulle ikänsä puolesta ja muutenkin täysin mahdoton, vaikka olisin vapaakin. Ja kun sitten tämä ihminen minulle hymyilee ja katsoo silmiin, olen aina ihan myyty, kertakaikkiaan kaikin puolin ihana ihminen.
Ei kai siinä muu auta kuin antaa ajan kulua, ja ihastus häipyy aikanaan, ja onhan se hienoa, että maailmassa on ihastuttavia ihmisiä.
Pitipähän vaan kertoa, kun en minä kehtaa kellekään 'oikealle' ihmiselle tästä mitään sanoa.
Kommentit (9)
luuletko että ihastus menee ohi kuitenkin aikanaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihastuminen on ihanaa ja siitä saa uutta elinvoimaa.
Minä ihastuin talvella ensimmäistä kertaa moneen vuoteen erääseen mieheen, jonka kanssa en kuitenkaan olisi valmis suhteeseen. Odotin ihastuksen laimenevan mutta toisin kävi. Kerran eksyin hänen kanssaan sänkyyn saakka mutta ei sekään saanut ns. pilvilinnoja romahtamaan. Nyt alkaa helpottamaan kun emme ole nähneet pitkään aikaan. Mielenkiinnolla odotan kuinka käy, kun seuraavan kerran näen hänet. Minulla on ihan ok, mutta väljähtynyt parisuhde mutta mies on niin hyvä kuitenkin, ettei vaihtamalla paranisi. No, tää on tällaista joskus.
Varaudu siis ap siihen, ettei se ihastus ihan helposti mihinkään katoa tai laimene ;)
mutta kyllä se aikanaan ohi menee, olen minä ihastunut ennenkin.
Ja tosiaan, tämän ihmisen kanssa ei todellakaan voisi koskaan tapahtua yhtään mitään, se on sen verran täysin mahdotonta, että en voi päässäni ruokkia mitään haaveita. Siis tämä ihminen on minua reilusti nuorempi.
mutta kyllä se aikanaan ohi menee, olen minä ihastunut ennenkin.
Ja tosiaan, tämän ihmisen kanssa ei todellakaan voisi koskaan tapahtua yhtään mitään, se on sen verran täysin mahdotonta, että en voi päässäni ruokkia mitään haaveita. Siis tämä ihminen on minua reilusti nuorempi.
tunnistat, en ole tästä kenellekään puhunut, enkä puhu, on se sen verran noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siinä se, eikä kenellekkään tarvii mitään sanoakkaan. Tunnistaa voi silti
Itsekin ihastun aina joskus, vaikka elän hyvin onnellisessa parisuhteessa. Se on ihana tunne, vaikka asian eteen ei tekisikään mitään. Ja menee tosiaankin aina ohi, oikeastaan sitä nopeammin mitä paremmin tähän ihastuksen kohteeseen on mahdollista tutustua.
Ihastus ei perustu todellisuuteen, vaan ihastuneena luulee sen henkilön olevan jotenkin yliluonnollisen täydellinen. Heti kun paljastuu, ettei näin olekaan (ja kenenkään kohdalla niin ei voi olla), tunne lässähtää kuin ilmapallo. Ihastukseen liittyvä voimakas fyysinen vetovoima lienee olemassa siksi, että pari ehtisi harrastaa seksiä mahdollisimman monta kertaa ennen kuin totuus paljastuu ja ihastus laantuu - siis luonnon keino edesauttaa lajin säilymistä.
Rakkaussuhteessa puolestaan saa ihanan fiiliksen (joka on toki hyvin erilainen kuin se ihastuminen, mutta ihana silti) ja ihanaa seksiä tavalla, jonka ei tarvitse koskaan loppua (omista rakastamisen taidoista riippuen)! Siksi minulla ei ole vaikeuksia pysyä kumppanilleni uskollisena. Olen jopa kertonut hänelle näistä ihastuksistani, ja nykyään hän suhtautuu niihin aivan luontevasti ja huumorilla, koska tietää etteivät ne ole häntä kohtaan minkäänlainen uhka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai eikö tiedä ollenkaan? Vähän teiniä meininkiä.
en missään tapauksessa vihjaakaan asiasta mitään ikinä hänelle.
Ja tosi teiniä, tässä tuntee nuortuvansa ainakin 25 vuotta :)