Lue keskustelun säännöt.
En oikeastaan halua tätä lasta... Tää on ihan kamalaa
18.11.2005 |
Oon kohta rv 39 ja tuntuu, etten oikeastaan halua tätä lasta. Ennestään on jo yksi lapsi, aivan ihana. Mutta mua vaan ahdistaa tuleva työmäärä ja jos vauva valvottaa, on koliikkia... Miten se arkikin sujuu.... ?! Pelottaa. Ja kun mies ei osallistu yhtään, esikoisen oon yksin hoitanut. Typerää tehdä toinen lapsi, ihan hullua. Nyt on myöhäistä katua. Pakko vaan jotenkin pärjätä. Miksi mä ajattelen näin?! Olenko mä masentunut?!
Jos mies ees vähän tukisi, ehkä jaksaisin itsekin innostua. Mutta kun ei. Olisikohan parempi muuttaa erilleen asumaan?! Mutta sitten sitä vasta yksin olisikin. Nyt on ees joku aikuinen joskus läsnä talossa juttuseurana, jos ei muuta.
Surkeaa. Kumpa kaikki muuttuisi paremmaksi.
Kommentit (10)
Kiitos kannustavasta kommentista!
Terv ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
rakastut tuohonkin lapseen, usko pois! Tosi harmillista, että joudut hoitamaan lapset yksin. Yritä järjestää asiat parempaan suuntaan. Tsemppiä!
Meillä kaksi vielä pientä, ja jo leikkivät paljon yhdessä (toinen 2v ja toinen alle vuotias)
Kyllä se siitä, päivä kerrallaan!
Siinä ei välttämättä enää itse niitä päiväunia pystykään samalla tavalla nukkumaan. Mutta enää et ole tuore äiti, sinulla on jo kokemusta vauva-ajasta, et ole hämmentynyt ja sekaisin siitä kaikesta uudesta elämänmuutoksesta minkä vauva tuo mukanaan. Tietysti elämänmuutosta tapahtuu toisenkin (ja kolmannen jne.) lapsen kohdalla, mutta se muutos ei enää ole yhtä raju. Et myöskään jouda samalla tavalla uppoamaan vauvaan ja sen joka itkuun. Monesti toiset lapset on jo helpompia kuin esikoiset, kun ne ei tietyistä syistä johtuen totu siihen passaamiseen ja alituiseen hyyssäämiseen ja sylissä pitoon ;)
Pidät vaan tutun rytmin talossa, vauva kulkee siinä sivussa mukana! Älä mökkeydy!
Kaikki sujuu todella hyvin, jos ei isosisko / -veli tule liian mustasukkaiseksi, mutta siitäkin selviää...
Tuntuu jo paljon paremmalta ja toiveikkaammalta!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olemaan raskaitakin hetkiä jos ja kun esikoinen kiukuttelee, kun vauva vie niin paljon huomiota. Mutta, jos voit esikoisestasikin sanoa, että hän on aivan ihana, ja kun kerran olet hänet yksin hoitanut ja kasvattanut, uskon, että pystyt siihen tämän toisenkin kanssa.
Toivottavasti pystyt pian synnytyksen jälkeen huomaamaan sen ihanuuden, mikä vauvassa aina on.
Vauva on jotain suorastaan ylimaallista, nauti nyt tästä, jonka pian saat. Hän voi olla viimeinen vauvasi, ja se aika ei tule koskaan enää takaisin.
Voimia toivotan joka tapauksessa, miehesi kuulostaa surkealta vätykseltä, joka ei ansaitse perhettään.
nyt vauva jo yheksän kuukautta. Alussa oli vaikeaa, kun isoveli oli niin hurjan mustasukkainen, mutta kaikesta on selvitty! Ja toisen kanssa on myös minun mielestäni paljon helpompaa. Eikä tarvitse itse viihdyttää vauvaa, kun isoveli hoitaa sen puolen! Nyt ovat jo parhaat kaverit, vaikka ikäeroa lähes kaksi vuotta!
Tsemppiä, kyllä sä selviät!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on kiltti tyttö, joka ainakin nukkejaan tosi hellyydellä hoitaa... Ja nukkuu yöt hyvin.
terv ap
Ollut paljon helpompaa mitä luulin. Oikeastaan (tätä ei ehkä saisi sanoa ääneen - huomenna kaikki tietysti muuttuu :) ) on ollut mukavampaa kahden kanssa. Nyt ollaan porukka, ja vauvasta on esikoisellekin vähän jo päivään ohjelmaa kun vaihdetaan vaippoja ja pussaillaan vauvaa.
En olisi ikinä uskonut että menee näin hyvin. 9 kiteytti tosi hyvin. Meillä vielä tämä vauva nukkuukin niin hyvin yöt toisin kuin esikoinen.
kun lapsista on seuraa toisilleen, näin ovat monet sanoneet. Sieltä vatsasta on varmaan tulossa joku oikein suloinen ja valloittava persoona - nauti äitiydestäsi! :)