Lue keskustelun säännöt.
Koulua käymätön lapsi. Eikö mitään tehtävissä?
14.04.2012 |
Siskoni perheessä on erikoinen tilanne. Murrosikäinen lapsi ei käy koulua. Ei ole käynyt muutamaan kuukauteen ja sitä ennenkin kävi koulussa vain satunnaisesti.
Sisko on tietysti huolissaan ja samoin hänen miehensä. Teini nukkuuu pitkään, katsoo tv:tä päivät pitkät ja notkuu samankaltaisessa kaveriporukassa iltaisin. Ei usko mitään ja tekee mitä tahtoo.
Onko tilanne todellakin sellainen, että mitään ei voi tehdä? Siskoni on ollut tiiviissä yhteydessä kouluun jo ihan alunperin näistä runsaista poissaoloista, on istunut palavereissa. Perheessä käy perhetyöntekijä kerran viikossa. Palavereissa on ollut mukana myös sosiaalityöntekijä.
Silti tulos on tämä. Sisko ei ole mikään jämäkkä kasvattaja, mutta toki on aina parhaansa tehnyt. On ihan hukassa tämän asian kanssa. Siskon mies taas ei jotenkin tajua tilannetta, oli aluksi laittamassa hurjia rangaistuksia, mutta kun nämä laittoivat lapsen karkaamaan kotoa, niin niistäkin on luovuttu.
Eikö yhteiskunnalla todella ole antaa tämän enempää tukea? Tähänkö tämä jää? Yritin kysellä siskolta jostain koulukotimaisesta vaihtoehdosta, mutta sisko sanoi, että sellaisesta ei ole ollut puhetta eikä hän tiennyt, onko sellaisia edes enää Suomessa. Lapsi on nyt ollut niin paljon poissa koulusta, että jää luokalleen. Hän on ilmoittanut, ettei aio jatkaa koulua syksylläkään. MItä vanhemmat voivat tehdä? Kun teini vielä kävi koulua, vanhemmat veivät lasta kouluun mahdollisuuksien mukaan, mutta lähti usein koulun pihalta kotiin tai kävi vain ensimmäisen tunnin ja lähti sitten, joten sekään ei toiminut.
Mitä siis tehdä nyt? Olen itse hämmästynyt, miten pitkälle tilanteen annetaan ajautua. Eikö tosiaan olisi jo aika ihan yhteiskunnankin puuttua, jos vanhemmat eivät kykene korjaamaan tilannetta? Vai onko tämä vain vanhempien nakki, ja asia jää tähän, kun vanhemmat eivät pysty/osaa korjata tilannetta?
Kommentit (25)
Kaipaisin ihan konkreettisia neuvoja. Siskoni ei pysty nyt kovin hyvin ottamaan neuvoja vastaan, ellei niiden teho ole selvästi havaittavissa. Tuo koulukotiehdotuskin meni vähän ohi häneltä, kun hän arveli, että sellaisia ei enää ole.
Mutta uskon, että hän kuuntelee minua, jos tajuaa, että näin on saatu joku toinen teini kuriin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teinin suhteen. Siis asumaan isän/isovanhemman luokse toiseen kaupunkiin, jossa ei tunne ketään. Tylyä, mutta teini oli pakko saada irti huonosta kaveripiiristään. Tottakai teini laittoi hanttiin, mutta vaihtoehtona oli sitten laitos. Teini ymmärsi oman parhaansa, ja valitsi sen mukaan.
Nyt on tilanne rauhoittunut, koulua käy "etänä" ja syksyllä mietitään asiat uudelleen.
sitten on vapaaehtoinen sijoitus joka vain väliaikaista. Sen jälkeen huostaanotto. Näillä keinoin lapsen saa laitokseen ja voi olla tulevaisuuden/jatkon kannalta hyvä verrattuna nykytilanteen jatkumiseen kun ei kerran tilannetta saa muutettua. Ei yhteiskunta ala maksaan kalliita sijoituksia/laitoksia ellei he myös ole vastuussa. Pitää myös antaa jotta saa. Siskon pitää ottaa nämä vaihtoehdot itse puheeksi.
tällainen tapaus. Ei käynyt kouluaan loppuun. Nyt on 21-vuotias, asuu omillaan, mutta ei ole vieläkään käynyt kouluja. On kuitenkin innostunut vihdoin työnteosta, mutta ilman koulutusta ei tietenkään pääse mihinkään, missä maksetaan palkkaa. ON tehnyt niitä työkkärin määräämiä harjoittelujaksoja ja nyt havahtunut siihen, että olisiko sittenkin pitänyt kouluttautua. Opiskelu on kuitenkin mahdotonta, koska luottotiedot ovat reippaasti pakkasella, velkaa on ja auto ja tupakat vievät rahaa...
Kai vanhempansa ovat onnellisia, että edes joten kuten pysyy tolpillaan, eikä ole sotkeentunut rikollisiin puuhiin, mutta ei tästä pojasta koskaan mitään sähköasentajaa tai rekkakuskia tule, ei työmotivaatio kestä ihan kahdeksaa tuntia päivässä vieläkään, tuskin koskaan-
Noi on ne pehmeät keinot joita yritetään sitten on vapaaehtoinen sijoitus joka vain väliaikaista. Sen jälkeen huostaanotto. Näillä keinoin lapsen saa laitokseen ja voi olla tulevaisuuden/jatkon kannalta hyvä verrattuna nykytilanteen jatkumiseen kun ei kerran tilannetta saa muutettua. Ei yhteiskunta ala maksaan kalliita sijoituksia/laitoksia ellei he myös ole vastuussa. Pitää myös antaa jotta saa. Siskon pitää ottaa nämä vaihtoehdot itse puheeksi.
Joillakin auttaa tuo vapaaehtoinen sijoitus ja kotikoulu siellä, mutta osa joutuu tiukempaan lastensuojelulaitokseen jossa voi käydä koulua. Niissä sitä koulua todellakin käydään. Eli opiskelet tai itket ja opiskelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö siis ole mitenkään mahdollista, että joku voisi kertoa siskolle vaihtoehdoista? Kyllä he varmaankin ovat ihan valmiita monille radikaaleillekin ratkaisuille, mutta kun heillä ei ole niitä ratkaisuja tiedossa. Nyt vain katsotaan ja ehkä ensi syksynä ovat perhetyöntekijän sanat. Muuten perhe on ihan omillaan.
vaan ensin annetaan vanhemmille mahdollisuus hoitaa itse. Jos vanhemmat nyt jo niin loppu niin mikseivät itse ota sijoitusta puheeksi? Aktiviteetti siskosi puolelta tarvitaan. Sossut etenee varovasti sehän on selvä. Aina ei vanhempi tuo esille kuinka loppu todellisuudessa on.
Eikö siis ole mitenkään mahdollista, että joku voisi kertoa siskolle vaihtoehdoista? Kyllä he varmaankin ovat ihan valmiita monille radikaaleillekin ratkaisuille, mutta kun heillä ei ole niitä ratkaisuja tiedossa. Nyt vain katsotaan ja ehkä ensi syksynä ovat perhetyöntekijän sanat. Muuten perhe on ihan omillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis siten, että sosiaalitoimi on mukana kuvioissa. En käsitä, miksi siskon pitäisi tietää, miten toimia ja mitä pyytää, jos on jo puoli vuotta sitten sanonut, että omat keinot on käytetty ja nyt tarvitaan ulkopuolista apua. Tilanne on tämän ulkopuolisen mukana olon aikana radikaalisti pahentunut. Lapsi siis oli poissa satunnaisesti syksyllä, marras-joulukuussa poissaoloja oli ihan viikottain ja tällöin tuli perhetyöntekijä mukaan kuvioihin ja palaveerattiin ensimmäisen kerran sosiaalitoimen kanssa. Nyt on mennyt jo useampi kuukausi, että lapsi ei ole mennyt kouluun ollenkaan. Palavereja kyllä on pidetty, mutta eihän niissä ole mitään mieltä, kun koko ajan vain katsotaan.
Ap
MIKSI lapsi ei halua mennä kouluun. Ehkä lapsi tarvitsee jotain terapiaa/hoitoa tms? Tai ihan vaan keskustelua jonkun ymmärtäväisen nuorisotyöntekijän kanssa, joka saa silmät avautumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy sanoa, että laittaisin teinin varmaan kylmästi pihalle jos ei menisi kouluun ja katselisi päivät kotona vain telkkua. Sanoisin, että nyt sitten alat elättämään itsesi jos et opiskellakaan meinaa. Tietäisi ainakin sen jälkeen miten herkkua on olla minimituloilla ja saattaisi taas alkaa koulukin kiinnostamaan. Tietenkin toinen vaihtoehto on sitten suoraan koulukotiin, mutta siinä vaiheessa sitten kannattaa valottaa jo sille jälkikasvulle kuinka suuri prosentti oikeasti syrjäytyy sieltä päästyään.
Rahahanat kiinni ja ilmainen majoitus veks. Saattaapi sen jälkeen huomata, että se toimeentulo ei olekaan niin helppoa ja rahaa ei saa kotona makaamalla. Tietenkin on mahdollista, että ongelmainen teini joutuisi tuossa tilanteessa vielä pahempiin ongelmiin. Mutta toisaalta tulevaisuutensa se pilaa siellä vanhempiensa sohvallakin makaamalla. Minusta tuon ikäisen pitäisi jo tajuta, että valinnoilla on seurauksia.
Varmasti siskosi kotona on kaikki järkipuhe teinin kanssa jo käyty ja on selvitetty miten on ihan turha haaveilla kunnon työstä/ammatista tuolla aktiivisuudella.
Vanhemmalle sukulaiselle asumaan lähettäminen voi olla hyvä idea. Esimerkiksi mummon tai papan luo jos isovanhemmilla ei ole vielä hirveästi ikää. Mieluiten sellaiseen paikkaan, joka on keskellä ei mitään. Siellä ei saa niin helposti kovin paljoa tuhoa aikaan ja häirikköpiirit ovat pienemmät.
Saisi sitten valita haluaako lähteä koulukotiin vai mennä mummolleen oppimaan miten eletään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä on olennainen kysymys. Kouluapakkoa Suomessa ei ole, mutta oppivelvollisuus kyllä, joka muistaakseni jatkuu siihen asti, kunnes lapsi täyttää 16 vuotta.
Kun on noinkin ääritapaus kyseessä, onko koulun tai sosiaalitoimen puolesta yritetty kertaakaan hakea kotoa autolla kouluun? Yleensä yläasteikäisen kanssa toimitaan niin, että vanhempi ajaa oppilaan koulun portille asti ja siellä on vaikka erityisopettaja vastassa. Jos oppilas ottaa hatkat kesken päivän, ei sille oikein koulun puolesta mitään voi.
Koulukoteja on edelleen olemassa ja se olisi tuossa tilanteessa ehdottomasti harkittava vaihtoehto! Tai onko edes niinkin yksinkertaista vaihtoehtoa kuin koulun vaihtoa harkittu?
mutta voi kertoa että haluaa lapsestaan eroon kun ei kerran omat voimat riitä. Mutta tuskin on näin sanonut. Et ole varmaan tiedä mitä perhetyöntekijä on yrittänyt työstää siskosi perheen kanssa? Mitkä ovat tulokset, eikö vanhemmat sitoudu ja toimeenpane neuvoja? Sanot että siskosi ei ole niitä jämäkämpiä vanhempia... miten henkiset ponnistelut teinin mielenmaiseman saavuttamiseksi? Usein on valitettavasti niin etteivät vanhemmat kykene/jaksa sitä vaivannäköä mitä omien olemisen/kasvatustapojen muuttaminen vaatisi. Ennemmin luovutaan lapsesta. Mutta tsemppiä kuitenkin siskollesi.
Siis siten, että sosiaalitoimi on mukana kuvioissa. En käsitä, miksi siskon pitäisi tietää, miten toimia ja mitä pyytää, jos on jo puoli vuotta sitten sanonut, että omat keinot on käytetty ja nyt tarvitaan ulkopuolista apua. Tilanne on tämän ulkopuolisen mukana olon aikana radikaalisti pahentunut. Lapsi siis oli poissa satunnaisesti syksyllä, marras-joulukuussa poissaoloja oli ihan viikottain ja tällöin tuli perhetyöntekijä mukaan kuvioihin ja palaveerattiin ensimmäisen kerran sosiaalitoimen kanssa. Nyt on mennyt jo useampi kuukausi, että lapsi ei ole mennyt kouluun ollenkaan. Palavereja kyllä on pidetty, mutta eihän niissä ole mitään mieltä, kun koko ajan vain katsotaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä on oma yritys, ja on ollut aina paljon poissa. Toisaalta viikonloppuisin on vienyt lapsia elokuviin, uimaan, shoppailemaan jne. Mutta siis lapsia on muitakin kuin tämä teini (14-vuotias), kaksi on alakoulussa ja kolmas vielä päiväkodissa.
Ennen tätä teinikuviota perheellä on mennyt hyvin. Sisko aloitti työt kaksi vuotta sitten oltuaan pitkään kotona, mutta lapset olivat siitäkin vain innoissaan, kun tajusivat (isommat), että tulee sitä rahaa ja hyötyä heillekin.
Teini on käynyt syksystä asti kuraattorilla (koulu) ja lisäksi koulupsykologilla joulukuusta alkaen. Häntä ei kuulemma koulu kiinnosta, hän rupeaa täysi-ikäisenä kampaaja-meikkaajaksi ihan vain näillä taidoilla, perustaa kuulemma oman yrityksen. Siihen saakka vanhemmilla on teinin mukaan elatusvelvollisuus.
Noihin teinin juttuihin tavallaan uppoaa eli siskoni näkee niissä jo tietyllä tavalla järkeä, vaikka aluksi oli aivan kauhuissaan ja pontevasti yritti puhua tulevaisuudesta ja vaihtoehdoista. Nyt hän on luovuttanut. Mitään, mitä hän sanoo, ei tuota tulosta. Eikä tuota ammattilaistenkaan sanomiset ja teot.
Siskonikin tarvitsisi mielestäni apua. Hän ei ole enää ollenkaan oma itsensä vaan paljon epävarmempi äiti kuin ennen. Hän miettii koko ajan, mitä asioita on tehnyt väärin ja mitä tekee nyt seuraavienkin lasten kanssa. Siksi tuntuukin pahalta, että mitään konkreettista ei tehdä. Sisko ja miehensä yrittivät työvuorojensa puitteissa viedä teiniä kouluun autolla, mutta tämä karkasi aina ekan tunnin jälkeen ja joskus ihan suoraan koulun pihastakin. Tähän eivät saaneet apua tai tukea mistään muualta, ja ei kai opettajienkaan velvollisuus ole yrittää juosta teinin perässä pitkin pihoja.
Isovanhemmat asuvat lähellä siskoani ja ovat kyllä terveitä mutta eivät lainkaan tiukkoja. Eivät olleet edes minunkaan nuoruudessani.
Me asumme hiukan kauempana (noin 10 km päässä), mutta busseja menee runsaasti, joten uskoisin, että teini karkaisi meiltä ihan sekunneissa. Meillä on pieniä lapsia.
Paras vaihtoehto olisi mielestäni tuo koulukoti tai vastaava, siis paikka, jossa teini asuisi ja kävisi koulua samalla kertaa. Pääsisi irti kaveripiiristä ja suorittaisi samalla sitä oppivelvollisuutta. Mutta sisko ei oikein ota tuota tosissaan, sanoo vaan, että pitää kuunnella asiantuntijoita, jotka eivät ainakaan siskon mukaan ole ottaneet tuota esille.
En jaksa ymmärtää, miksi perhe jätetään noin kamalan yksin noin pahan ongelman kanssa. Kyseessä on kuitenkin tuleva syrjäytyjä sekä mahdollisesti perheen äidin mielenterveys, joka vaikuttaa sitten jo muihinkin lapsiin. Toivoisin niin kovasti, että tulisi joku jämäkkä 2-metrinen mies, joka sanelisi teinille suorat reitit tyyliin lähdet tältä istumalta koulukotiin, jos et huomenna hilaa sitä persettäsi kouluun ja pysy siellä joka ainoaa tuntia... Meidän muiden yrityksille teini vain nauraa.
Voisitko ap tavata siskoasi kasvotusten ja tehdä vielä kertaalleen selväksi, miten huolissasi olet siskontytöstäsi ja siskosi jaksamisesta? Kertoisit hänelle, että koulukoteja on edelleen olemassa ja siskosi pitäisi puhua sossujen kanssa tästä vaihtoehdosta. Siskosi hyötyisi puolestaan varmasti keskusteluavusta, johon voi hakeutua joko työterveyshuollon tai mielenterveystoimiston kautta. Valitettavasti tilanne taitaa olla sellainen, että siskoltasi vaadittaisiin nyt aivan erityistä jämäkkyyttä, jotta teinin ongelmiin puututtaisiin riittävin interventioin. :( Tsemppiä, ap!
ja jos syy on vaan "ettei huvita" niin ei onnistuisi meillä.
Ja jos kerran järkipuhe,uhkailu,kiristys ja lahjonta ei auta niin silloin ei voi asua kotona.
Tai voihan aina käydä kotikoulua mutta ei sekään ole ratkaisu jos ei kiinnosta.
Ehkä vuosi jossain "koulukodissa" antaisi vähän realismin tajua nuorelle.
Tosin koulukodin valinta ei ole ihan helppoa koska siellä oppii helposti vielä pahempia juttuja...esim.huumeet.
täyttää 17v, joten tytöllä on 3 vuotta onneksi aikaa. Koulukoteja on tosiaan olemassa, mutta pelkkä kouluakäynmättömyys ei riitä sijoituksen syyksi valitettavasti, pitää olla muutenkin suuri huoli lapsen kehityksestä... sittenkin sijoitus tehdään lähinnä vanhempien pyynnöstä.
Koulun keinot ovat vähissä, on huoltajan velvollisuus hoitaa lapsi kouluun, koulussa kyllä opetetaan, kun lapsen sinne saa. Eli vanhempien täytyisi oikeasti nyt ryhdistäytyä ja tehdä kaikkensa teinin eteen. Koulukoti on äärimmäinen puuttmismuoto.
Onkohan asuinpaikkakunnallanne avokriisityöntekijää (ovat yhteistyössä ensi- ja turvakodin kanssa) ja ovat taitavia ja jämäköitä työntekijöitä myös monissa lapsiin ja nuoriin kohdistuvissa asioissa. Selvitäpä asia. Tiedän, että moni on saanut sieltä avun ja jopa joskus paremmin, kuin perhetyöntekijältä.
Kyllä teini on saatva heti ruotuun ja tehtävä selväksi, että koulu on nimenomaan sitä hänen tämän hetkistä työtä kiinnostaa tai ei ja vain koulua käymällä ja työtä tekemällä pääsee elämässä eteenpäin halusi tai.
Kotona myös selkeät rajat (TV:n katselu, nukkumaanmeno ja kotitöihin osallistuminen, kotiintuloajat, kaveriipiiri, viikkorahat ym).
Nyt kaikki keinot käyttöön ja jämäkämpää asennetta!
Jos teinin äiti on vasta pari vuotta ollut työssä niin eikö hän voisi taas jättäytyä työelämästä pois? Veisi teinin kouluun joka aamu ja odottaisi luokan ulkopuolella joka tunti, jotta teini ei pääse karkaamaan. Itse vaikka hankkisin kaksi raavasta miestä kantamaan lapseni kouluun jos ja kun en sitä itse kuitenkaan pystyisi tekemään.
Ehkä jo kuukausi äidin jatkuvaa läsnäoloa koulussa teinin vahtina saisi teinin muuttumaan. Sen jälkeen jo uhkaus siitä, että jos poissaolot jatkuvat niin äiti tulee taas mukaan kouluun saattaisi auttaa.
sosiaalitoimi on tietoinen asiasta eikä tee mitään?
Meillä oli samankaltainen tilanne, teini liikkui väärissä porukoissa eikä käynyt koulussa, karkaili kotoa yms. Otettiin ls mukaan juttuun ja yhdessä sosiaalitoimen kanssa laitettiin teini ruotuun. Viimeinen vaihtoehto olisi ollut meidän vanhempien vaatimuksesta nuorisokoti/koulukoti, mutta onneksi teini ymmärsi oman parhaansa ja käsitti tilanteensa joten ei jouduttu niin pitkälle.