Mitä syytä on edes elää?
En haudo itsemurhaa tms, mutta mietin mitä tällä kaikella on merkitystä. Miksi elämässä ei ole iloa?
Minulla on mies, joka muutaman vuoden välein ihastuu johonkin naiseen ja tapailee heitä. Joskus ollut viikkojakin poissa. Kun olen eroamassa, hän jättää naisen ja vannoo, että olen se ainoa, ketä rakastaa. Kunnes muutaman vuoden kuluttua tapahtuu sama.
Meillä on aikuinen lapsi,jota mies ei tavannut useaan vuoteen, koska lapsi ei ole uskovainen ja mies omasta mielestään on. Toinen lapsi taas on pitkäaikaissairas, ja joudun pitämään hänestä huolta kaiket illat töiden jälkeen.
Minulla oli tyydyttävä asiantuntijatyö, kunnes johto vaihtui ja uusi johto halusi valita itselleen omat työntekijänsä omista piireistään. Olen edelleen samassa työpaikassa, mutta nyt minut on siirretty syrjään kaikesta siitä, mihin olen koulutettu ja mihin minulla on taitoja ja kokemusta.
Haluaisin aloittaa uuden elämän, mutta en osaa kuitenkaan. Mietin vaan, miksi elämä kolhii aina.
- uuden miehen?
- toisen asuinkaupungin?
- uuden koulutuksen ja työn?
- lisää lapsia?
- nautittavia harrastuksia?
- ihan erlaisen ystäväpiirin?
- vai nauttisitko yksin olemisesta?
Huomaa, että kaikki nämä päätökset edellyttävät omaa toimintaasi, ei sitä että pomosi tai miehesi tuo sinulle uuden suunnitelman ja avaimet käteen.