Kysy 21-vuotiaalta 21.3.2012 esikois poikansa saaneelta äidiltä mitä vain haluat!

Sossusta emme saa sen kummempia tukia, mitä nyt perus lapsilisän. Säästöjä on myös tilillä ollut, 18v kun täytin niin sain 50 000e mut ne on aika päiviä kulutettu sitten jo autoon.

Vakaampaa sitoutumista toisiimme, kuin mitä se oli silloin kun vaan pelkästään seurusteltiin.



Rakkautemme on päässyt sinne syvimpään kohtaan, josta merkkinä nämä sormukset.



Ja alunperin tiedettiin myös se, että ennen kun suhteemme ei ole kehittynyt sille tasolle, että menisimme kihloihin, niin sitä ennen ei edes harkittu lapsen yrittämistä!



Mikä siinäkin on ihmeellistä jos halusin heti ensiautoksi hyvän ja kestävän auton kerta mulla oli siihen varaa? Mielummin sellainen, koska on pidempi aikainen sijoitus. Kun sellainen joka paukkuu ja saattaa hajota milloin tahansa tielle, joten vie enemmän kuluja kun täytyy korjauttaa jatkuvammin ja on sitä paitsi epäturvallinen ajaa. Sellaisessako autossa pitäisi lasta kuljettaa? Taidatte muuten olla vaan katkeria ainakin jollain tavalla siitä, että minun vanhempani ovat säästäneet minulle tuollaisen summan rahaa omalle elämäni aloituksen pohjalle. Teidän lapselle taitaa jäädä käteen nolla penniä. Tai sitten ne, jota on yritetty säästää epätoivoisesti jostain lapsilisistä. Tosin, itsekin pyrin nyt pistämään pojalle niistä aina 20e kuukaudessa säästöön että mikäpä minä olen sanomaan siihen sitten sen kummemmin mitään. Sain käyttää ne rahat parhaimmalla näkemälläni tavalla ja näin tein!



Joten tämä lapsi oli täysin toivottu myöskin sanon sen/liittomme on onnellisella ja hyvällä pohjalla



Joten tulkaa sanomaan vaan lapselleni että sinun äitisi on lapsi. Jep?

Meni sossut ja kelat sekasin kun piti alkaa selittää kaiken näköstä, kun tuista yms kyseltiin.



Niin eihän se sossusta lapsilisä tule, vaan kelalta.



Pahoittelen virheeni.



Vaikka tuon erheen takia voin saada nyt trollin kohtelun, ei voi mitään, otetaan riski..

Vakaampaa sitoutumista toisiimme, kuin mitä se oli silloin kun vaan pelkästään seurusteltiin.

Rakkautemme on päässyt sinne syvimpään kohtaan, josta merkkinä nämä sormukset.

Ja alunperin tiedettiin myös se, että ennen kun suhteemme ei ole kehittynyt sille tasolle, että menisimme kihloihin, niin sitä ennen ei edes harkittu lapsen yrittämistä!

Mikä siinäkin on ihmeellistä jos halusin heti ensiautoksi hyvän ja kestävän auton kerta mulla oli siihen varaa? Mielummin sellainen, koska on pidempi aikainen sijoitus. Kun sellainen joka paukkuu ja saattaa hajota milloin tahansa tielle, joten vie enemmän kuluja kun täytyy korjauttaa jatkuvammin ja on sitä paitsi epäturvallinen ajaa. Sellaisessako autossa pitäisi lasta kuljettaa? Taidatte muuten olla vaan katkeria ainakin jollain tavalla siitä, että minun vanhempani ovat säästäneet minulle tuollaisen summan rahaa omalle elämäni aloituksen pohjalle. Teidän lapselle taitaa jäädä käteen nolla penniä. Tai sitten ne, jota on yritetty säästää epätoivoisesti jostain lapsilisistä. Tosin, itsekin pyrin nyt pistämään pojalle niistä aina 20e kuukaudessa säästöön että mikäpä minä olen sanomaan siihen sitten sen kummemmin mitään. Sain käyttää ne rahat parhaimmalla näkemälläni tavalla ja näin tein!

Joten tämä lapsi oli täysin toivottu myöskin sanon sen/liittomme on onnellisella ja hyvällä pohjalla

Joten tulkaa sanomaan vaan lapselleni että sinun äitisi on lapsi. Jep?

Lapsesi ei aloittanut tänne ketjua jossa häneltä tai äidiltään saa mitä tahansa kysyä, joten sulle se on todettava: tallenna tämä ketju ja lue uudelleen kun poikasi saavuttaa kouluiän :)

on saada ensimmäinen lapsi parikymppisenä!

Ennenvanhaan jopa aikaisemminkin! hui :D



Eiköhän se ole ihmisestä kiinni onko vanhemmuuteen sopeutuva. Joku on jo 20vuotiaana, mutta joku ei ole valmis edes 35vuotiaana...



t. 21v ekan suunut. 23v tuli toinen :)

Tämä teksti kun ei kuitenkaan ole mitään lapsen kirjoittamaa.



Ehkä jos lukisin tätä joskus nelikymppisenä, niin saattaisin katsoa että tekstistäni huokuu nuorekkuus mutta sillä ei ole sitten ei niin mitään tekemistä lapsellisuuden kanssa!



Eli jos mun täytyisi tätä silloin jotenkin katua, niin ei, ei ikinä. En ikinä kadu sitä päivää et sain tämän lapsen ja toisekseen en ikinä kadu sitä että mieheni on tämän lapsen isä ja että olen hänen kanssa yhdessä ja vaikka tulevasta ei voi tietää niin sen voin vannoa että vaikka jos sattuisi käymään niin (mitä en todellakaan toivo) että emme olisi enää miehen kanssa yhdessä, SILTI,, minä pystyn 110% vannomaan ETTEN TULISI _IKINÄ_KOSKAAN_ VIHAAMAAN LASTANI/SITÄ ETTÄ SAIN LAPSEN JUST TUONNA PÄIVÄNÄ JA TUON IKÄISENÄ/ TÄTÄ MIESTÄ KENEN KANSSA OLEN NYT YHDESSÄ NIIN TÄMÄ MIES TULEE AINA HUOKUMAAN MUN RAKKAASTA LAPSESTA TULI ERO , TULI KUOLEMA , TULI MIKÄ TAHANSA



Toivottavasti meni tarpeeks selvästi perille.



Teidän ei tarvitse morkata nuoria aikuisia ihmisiä!

Alle parikymppisenä lainkaan valmis vanhemmuuteen.



Jos ajatellaan näin, tai minäpä kerron nyt vaan huvikseni ja te saatte ajatella.



Tuun onnellisesta ja kokonaisesta perheestä. Mulla oli onnellinen, täydellinen, rikkoutumaton lapsuus. Joten, olen vahvalle ja itsevarmalle pohjalle kasvanut. Mulla alkoi murrosikä jo 10-vuotiaana, eli tuossa iässä tuli menkat, rinnat jne. Mielialassa ei tapahtunut vielä mitään, koska eihän ne käsi kädessä kuljekkaan läheskään aina se kehitys eli ihan lapsen juttuja tein vielä pyörin leikkikentällä ja näin. 11-vuotiaana alkoi sitten se murrosikä mielessä näkymään, ne kauheet tappelut ja sekoilut tuli käytyä läpi siinä 11-12vuotiaana. 13-vuotiaana olin niistä sekoiluista jo aika rauhottunut, mutta läpi paistoi vielä ihan selvästi lapsellinen veemäinen pissis ikä. Ysiluokan puolivälissä 15-vuotiaana, koin jonkin näkösen henkisen kasvun paikan. Lopetin kiusaamisen ja kaiken muun typerän lapsellisuuden, sairastuinkin, joten en tiedä vaikuttiko se myös kypsymiseen. Samalla lopetin viinan kanssa rälläämisen mitä olin ekan kerran tehnyt salaa 12-vuotiaana, kaduin sitä hirveästi että olin ihan lapsena lähtenyt jo turmelemaan tälläsellä myrkyllä elimiäni ja nyt siihen tuli stoppi/tauko. No 16-vuotiaana peruskoulun jälkeen pidin vaan sen välivuoden. 17-vuotiaana palasin siis takaisin koulun penkille ja tuossa iässä vasta otin seuraavan kerran alkoholia ja rupesin käyttämään sitä myös kohtuudella! ja ollessani 17v minä myöskin muutin kotoa silloin pois, mutta voisin sanoa että murrosikäni oli aika lailla ohi mennyt tuossa kun täytin 16-vuotta, eli mulla se kesti sellaset 6 vuotta se lapsellinen öykkäröinti ja möykkäröinti, sit tuli semmonen järki päähän. Toki vieläkin musta näkee et oon nuori, mut niin sen kuuluukin näkyä! Emmä koita edes käyttäytyä kuin joku 41-vuotias hirmu sivistynyt ihminen. Vaan oon just niinku minä, oma itseni.

Kun luette tuossa tuota mun selostusta ja kehittymistä, niin onko se mikään ihmekään jos halusin alkaa sitten yrittämään jo parikymppisenä lasta? Minusta menee vaan aika hyvin saumoihin ja oli just sopiva hetki mulle mun elämästä lapsen tulo tähän nyt.

mikä niissä yhdyssanoissa on niin vaikeaa? Oikeasti.. kirjoitusvirheet, kielioppivirheet.. kaikki ne kestää eikä niitä huomaa lukiessa, vaan ne menevät hyvin tekstin mukana ja pääsevät ymmärrykseen.



Mutta yhdys sana virheet tuhoavat koko tekstin: paitsi että se on kauhean näköistä, se myös keskeyttää lukemisen aivoissa ja joutuu aloittamaan aina alusta sen yhdyssanavirheen jälkeen, mikä paitsi hidastuttaa, myös turhauttaa lukijaa.



Aikuinen ihminen eikä sen vertaa ole aivokapasiteettia, että omaa kieltään osaisi kirjoittaa. :smoke:

tuhansien rivien kirjoitus putkeen on aivan äärettömän vittumainen tapa, ja varma keino estää ihmisiä lukemasta tekstejäsi. Ei kukaan yksinkertaisesti edes aloita lukemaan viestiä, jossa on kymmeniä riviä putkeen kirjoitettuna vailla kappalejakoa tai edes muutamaa enterpainallusta.



Vituttaa kun ihmiset on niin tyhmiä. Itse olen täydellinen.

No kopsaahan ne kaikki kohdat missä olen yhdyssana virheitä tehnyt.



On se kummallista että nuoret äidit, niinku en puhu nyt mistään 18-19vuotiaista, vaan päälle parikymppisetkin, ne jotka menee siihen luokkaan 20-25v saavat negatiivisen kohtelun....



Täälläkin mulle ruvettiin raivoamaan kuin ylä-aste ikäiselle odottajalle... tiedoksi vain, että seksiäkään en ennen 16vuotta harrastanut joten minusta ei edes äiti olisi voinut tulla sen ikäisenä...



Oksettavaa.

nuorten äitien negatiivinen kohtelu on kyllä tällä palstalla jokapäiväistä ja se tulee aina jokaiseen ketjuun. Ehkä kateelliset tai muuten vain häiriintyneet lentokonehallivittumammat alkkismiehensä jäljiltä mustelmissa kokevat suurta inhoa nuoria äitejä kohtaan.



Mutta silti mua vituttaa yhdyssanavirheet ja tietämättömyys enterin olemassaolosta.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/synnyttaneiden-keski-ika-nousi-suomes…



Lukekaahan tuo, joten saisitte olla vaan tyytyväisiä et jotkut tekee edes lapsensa nuorina.



Ja toista lasta meille ei ole tulossa pitkään aikaan, vasta sitten aletaan yrittämään kun lapsi menee kouluun. Meidän elämä on just nyt tyytyväistä ja hyvää ja tälläisenä tasapaksuna se saa pysyäkin pidemmän aikaa, nyt on tarpeeksi ollut suuria muutoksia ja tietyin tavoin nopeassa ajassa, mut olen onnellinen kun olen saanut kaiken mitä olen toivonutkin



Ja pahoittelen jos jonkun mielestä tekstin lukeminen oli pitkäveteistä. Yritän käyttää ainakin sitten sitä enteriä.



Mut mistä tuo negatiivinen suhtautuminen tulee nuoriin äiteihin?