Uskaltaisitko ostaa vanhan talon?

tuota rmt ostaisi. Toinen on 70-luvun talot mitä en halua. Noihin aikoihin tuntuu olleen tyylinä tehdä vähän huonoa jälkeä, tosin tietysti eri syistä.

Niin ja jos itse olisin aivan kädetön remppahommissa, niin en edes harkitsisi vaan ostaisin uuden avaimet käteen periaatteella.

Kannattaa asennoitua niin että niitä yllätyksiä tulee. Ihan perusterveessäkin vanhassa talossa on aina jotain laittamista. Ongelmallisimpia kohtia rintsikoissa on varmaan ne elintasosiivet ja niiden liittyminen vanhempaan osaan. Rintsikoiden korjaamisesta löytyy paljon tietoa kirjastosta ja netistä ja kannattaa tutustua ennen ostopäätöstä. Jopa juuri remontoidun vanhan talon kanssa pitää varautua siihen että esimerkiksi uusilla pintamateriaaleilla onkin peitelty jotain ongelmaa, eli jonkun verran täytyy kyllä talon rakenteesta ymmärtää ettei mene ihan metsään.



Ei ole laiskan ihmisen ratkaisu.

Ei ole (ainakaan vielä) tullut yllätyksiä. Talo on täysin remontoitu. Nuuskittiin jokapaikka kyllä tarkkaan ja valittiin itse luotettava kuntotarkastaja joka teki kosteusmittaukset yms. Selvitettiin kaikki rakennuslupia myöten perusteellisesti ja luin paljon tietoa aiheesta. Tuossa yksi vinkki, löytyy netistä: Jälleenrakennuskauden pientalon korjausopas

jota olemme katsoneet on maltillisesti remontoitu, uusia materiaaleja ei ole paljon käytetty. Eikä ole laajennussiipiä vaan koko talo samaan aikaan rakennettu. Houkuttelisi kovasti mutta ei tässä nyt mitään armoitettuja remonttireiskoja olla vaikka ei ihan kädettömiäkään onneksi. Ymmärrystä vaadittavasta työmäärästä on koska perhepiiristä löytyy useita rmt-omistajia.

En ikimaailmassa. Siihen menee sitten kaikki rahat ja voipi tulla kohalle vaikka mimmonen mätäloukku.

Teetettiin laaja kuntokartoitus, jossa oli mukana "oma" ammattilainen (miehen työkaveri, jolla on rakennusmestarikoulutus). Lisäksi talo oli kirvesmiehen omistama ja hän oli tehnyt remontteja useampi vuosi sitten (=itselleen, ei vain myyntiä varten)



Ja pitää olla realisti siinä, miten paljon kannattaa korjata ja mihin ptää varautua. Itse en osataisi taloa, jossa pitää sekä ulkopuori että sisus panna uusiksi. Tai talon pitäisi olla liki ilmainen ja/tai todella loistavalla paikalla.

1950-luvulla rakennetun puutalon. Valitettavasti talo osoittautui ihan pommiksi, vaikka oli "upeasti kunnostettu". Käytännösä upea kunnostus tarkoitti pintaremonttia, rakenteellisille vioille ei ollut tehty mitään.



Ensimmäiseksi tuli eteen kattoremontti ja sellaisen virheellisen ratkaisun korjaus että saunan ja kylppärin ilmastoinnin kosteat höyryt menivät sahanpuruja sisältävään välikattotilaan eikä niitä ollut johdettu katon läpi ulkoilmaan. Sitten paljastui pahempi vika: perustus oli ihan täysi susi - asia oli peitelty kuntotarkastuksen ajaksi kasaamalla rakennustarvikkeita ympäri taloa niin ettei perustusta pystytty tarkastamaan. Yksi talon nurkka oli perustettu vanhojen portaiden päälle, ja roudan sulamisaikaan ja syksyllä talo mylläsi niin että joskus ikkuna hajosi kun talo vääntyi. Rossipohjan peruspilareista yksi oli erittäin pahasti kallistunut.



Olisi tullut nuo perustushommat niin kalliiksi että päätin että en ala sen pienen tölllin kanssa taistelemaan. Myin pois ja nyt asun vaivattomassa kerrostalossa, taivaan kiitos.

jos teettää kunnon kuntotarkastuksen talossa ja selvittää perin pohjin miten ja milloin taloa on aiemmin korjailtu. Ja oston ehdoksi voi nimenomaan laittaa tuon kuntotarkastuksen, joka samalla on myös hyödyksi myös talon myyjälle, ettei tule jälkeenpäin ikäviä yllätyksiä, myyjän vastuu kun piilevissäkin virheissä on 5 vuotta. Fiksu myyjä ottaa myös piilovirhevakuutuksen myymäänsä taloon.

Kuntotarkastuksissa selviää moni asia, mutta käytännössä niihinkään ei kannata liikaa luottaa. Kuntotarkastajalla ei ole varsinaisesti mitään vastuuta ja raporttia pitää myös osata tulkita esim. Janne Kataja ei ollut ymmärtänyt että pieni kosteusvaurio joka mainittiin kuntotarkastuksessa olisi pitänyt avata ja tutkia kunnolla. Liikaa ei saa luottaa siihen kuntotarkastajaan, itsekkin pitää jotain ymmärtää.

meil on -51 rintamamiestalo ja ikinä en ole näin hyvin voinut kuin sen jälkeen kun sinne muutettiin



t. astmaatikko

kuntotarkastuksiinhan ei ole yleensä luottamista, koska ei niissä rakenteisiin päästä käsiksi. Se edellyttäisi purkamista.



Parasta olis hankkia rmt, joka on mahdollisimman alkuperäisessä kunnossa. Sitten vaan ottamaan itse selvää perinnekunnostamisesta ja sen mukaan maltilliset muutokset. Riskialttein rakenne on usein rmt:ssa kellari, joka on nykyaikaistettu. Muuten mielestäni rmt ovat aliarvostettuja taloja, puolet väestöstä on sitä mieltä että ne on ihan karmeita pommeja. Mun mielestäni ne taas on sympaattisia hengeltään. Sähkölaskut vaan on turhan kovia... Mutta siinä tolkuttomassa lisäeristämisessäkin on vaaransa, joten ehkä mieluummin maksan kovia sähkölaskuja js hengitän tervettä ilmaa.

Ihan sokkona ostettiin, oli halpa. Onneksi siinä ei ollut mitään kosteusvaurioita, ei hometta ei mitään. Tehtiin kuitenkin iso remppa ja rakastin sitä taloa. Oltiin nuoripari kun se ostettiin ja kun tuli lapsia talo oli auttamattomasti liian pieni. Hyvin saatiin myytyä, mutta tilalle ei millään löydetty kivaa vanhaa taloa, kaikissa oli jotain vikaa. Rakennettiin sitten uusi, tuli älyttömän kalliiksi enkä viihdy yhtään. Koko ajan on hakusalla vanha talo, ongelma on se, että nekin ovat nykyään aivan järkyn kalliita, vaikka ovat isoa remonttia vailla. Maksaako ihmiset oikeesti vanhoista taloista noita summia, yli 200 000e???

kyllähän sitä asiaa tosiaan monelta kantilta on tuumailtu, ja kuten tässäkin näkee, mielipiteitä on puolesta ja vastaan. Tietääkö kukaan tuosta myyjän ottamasta piilovirhevakuutuksesta, mitä se käytännössä tarkoittaa ja onko siitä ostajan kannalta jotain haittaa, esim myyjäkin saa pestyä kätensä mahdollisten ongelmien varalta? Jos esim kosteusvario ilmenisi vuoden päästä kaupoista eikä sitä kuntokartoituksessa huomattu, kuka vastaa jos myyjä ottanut piilovirhevakuutuksen?

Myyjä ottaa piilovirhevakuutuksen nimenomaan siksi, että saa vakuutuksesta korvauksia jos jotain ilmenee.. se ei siis poista myyjän vastuuta vaan on taloudellinen turva myyjälle. Myyjä on vastuussa virheistä viisi vuotta kaupan jälkeen.

etsittiin ja pahimmat olivat yksi rmt, jossa oli vesi tullut sisään seinistä keväisin juuri kellarikerrokseen, jossa oli pesutilat ja sauna. Talo sijaitsi savisella peltomaalla, joten ei ollut yllätys toisaalta, koska pihakin oli ihan vettynyt kun huhti-toukokuussa näyttöön menimme. Sijainti oli vain niin loistava että paljon oli väkeä katsomassa. Mutta hirveä työ olisi ollut tehdä salaojitukset, kuivattaa ja purkaa, ym. sekä lisäksi talossa oli ainoastaan puulämmitys, joka epäilytti talvia ajatellen. Kellarikerrokseenkin oli käynti vain ulkoa, joten yhteen sisäseinään olisi pitänyt tehdä aukko ja portaat. Ei meidän talo, hintaakin pyydettiin vaivaiset 200 teur.



No syksyllä löytyi -89 rakennettu tiilitalo joka oli paljon paremmassa kunnossa ja meille tärkeä betonivalulattia oli talossa (rossipohjista monen tutun talo on alkanut homehtumaan altapäin, kun kosteutta nousee maasta puiseen pohjaan). Remonttia riittää tässäkin, mutta paljon pienemmässä mittakaavassa (sisäseinien maalausta on tehty, saunan lauteet vaihdettiin ja sauna sävytettiin uusiksi, sisäkattoja on maalattu, keittiön kodinkoneet vaihdettu ja keittiön kaappien ovet pitää maalauttaa jossain vaiheessa sekä katto ja räystäslaudoitus maalata). Mutta nykyisessä talossa sentään on 10v sitten tehty kylppäri- ja keittiöremontti, että ihan kaikki ei ole alkuperäistä. Mutta siis kyllä remonttiin saa aina vanhassa talossa varautua. Tosin uudessakin tulee sitten noin 10v asumisen jälkeen yleensä ensimmäiset remonttitarpeet, mahdolliset ulkomaalausten uusimiset ym. Ihan "toimetonta" okt -asumista ei olekaan.

Myyjä ottaa piilovirhevakuutuksen nimenomaan siksi, että saa vakuutuksesta korvauksia jos jotain ilmenee.. se ei siis poista myyjän vastuuta vaan on taloudellinen turva myyjälle. Myyjä on vastuussa virheistä viisi vuotta kaupan jälkeen.

niin onko hätäistä ajatella että hän epäilee talossa olevan jotain ongelmaa? Eli pitäisikö itsellä epäilykset herätä?

No todellakin. Ja ostimmekin :)

Katselimme pitkään uutta kotia ja oli surullista todeta miten retuperällä on Suomen rakennukset, talot oli ihan järjestään hometaloja. Paitsi pari hirsistä, rossipohjaista, vanhaa kaunotarta jotka oli mahdollisimman alkuperäisessä asussaan. Niistä valittiin mieleisempi ja todella tyytyväisiä ollaan.

sen verran huonoja kokemuksia lähipiirissä...ja muutenkin rintsikoissa huono ahdas pohjaratkaisu mutta se onkin maksuasia. Me rakennettiin uusi talo eikä ole tunnelmaa puuttunut :)

Myyjä ottaa piilovirhevakuutuksen nimenomaan siksi, että saa vakuutuksesta korvauksia jos jotain ilmenee.. se ei siis poista myyjän vastuuta vaan on taloudellinen turva myyjälle. Myyjä on vastuussa virheistä viisi vuotta kaupan jälkeen.

niin onko hätäistä ajatella että hän epäilee talossa olevan jotain ongelmaa? Eli pitäisikö itsellä epäilykset herätä?

Itse ajattelisin myyjän vakuutuksen olevan positiivinen asia. Hän ei ole ainakaan maksukyvytön jos jotain ongelmaa sattuisi ilmaantumaan.. Saataisin itsekin harkita vakuutusta jos olisimme myymässä taloa. Meillä pamahti myyjän uusimat putket ja korvauksista jouduttiin aikamme vääntämään ennen kuin saatiin.

mutta ostettiin se appivanhemmilta. Sinänsä siis "tiedettiin" talon olevan hyvässä kunnossa, vaikka ainahan jotain tulee. Esiemrkiksi olimme ajatelleet, ettei kylppäriremppaa tarvitsisi tehdä vielä vuosiin, mutta muun remontin yhteydessä sieltä löytyihin vähän kosteutta. Ei mitään ongelmallista sinänsä, mutta pitäähän se hoitaa pois. Eli ensi vuodelle on sitten kylppäri ja vessa remontin alla.



Minä rakastan vanhoja taloja, jos olisi rahaa, ostaisin jonkun ihanan tosi vanhan talon ja kunnostaisin sen. Mutta tämä rmt on myös tosi kiva, joskin osin pilalle rempattu. Ikkunat on esimerkiksi vaihdettu aika kurjiksi, mutta ehkä me vaihdetaan nekin, sitten joskus..