Lue keskustelun säännöt.
Ihminen ei ole luonnostaan yksiavioinen.
18.11.2005 |
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä nyt 6 vuotta ja elämä sujuu hyvin. Olemme rakastuneita ja pitkienkin selibaatti-jaksojen ajan on suhteemme kestänyt hyvin. Emme kummatkaan ole kovin hirveän riippuvaisia seksistä (voi mennä vaikka 2-3 viikkoa ilman, toisinaan taas on useinkin).
Olen silti realisti ja ymmärrän, että ihminen ei ole yksiavioinen luonnostaan. Pitkässä suhteessa voi tulla sellainen tilanne eteen, että kaipaisi vaihtelua seksielämäänsä. Kumpikaan meistä ei sitä nyt kaipaa eikä osaa ajatella kaipaavansa tulevaisuudessakaan.
Mutta, olen sitä mieltä, että jos vaihtelunhalu iskee, olen valmis avoimeen suhteeseen.
Olen miehelleni kertonut, että jos joskus tulee halu mennä vieraisiin, senkun kertoo ja sovitaan pelisäännöt.
Valehetlu satuttaa enemmän kuin se vieraissa käynti. Ja kun n. puolet ihmisistä pettää kumppaniaan jossakin vaiheessa...miksi hakata päätänsä seinään??
Olenko kummajainen, vai onko teitä muita samoin ajattelevia?
Kommentit (25)
" 18 lisää, että mitipä ihan realistisesti tilannetta, että miehesi tulee luoksesi ja sanoo, " luta, nyt on sellanen tilanne et taryttisin sitä avointa liittoa"
Sinä sanot että ok, ja olet tyytyväinen tietäessäsi että mies viettää kiihkeää suhdetta toisaalla?
Kyllä se avoin liitto pitää sopia jo ennen kuin on " tarvetta" . "
Öööö...niin? Juuri sen vuoksi olemmekin mieheni kanssa jo nyt jutustelleet molemmat ajatuksistamme. Onko lukutaitosi kehnolla tolalla vai viekö vauvan nukutus huomiosi :) ?
Juuri sen vuoksi että koskaan ei tiedä, kuinka elämä menee, olemme jo nyt puhuneet omista näkemyksistämme asiassa. Jos mieheni tulisi luokseni jonakin päivänä ja sanoisi, että haluaisi vieraisiin, sanoisin ok. Minä en omista miestäni, ei myöskään hän minua. Jos asioista on sovittu ja toiselle ei valehdella, mikä minä olen ketään käskemään?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Niin, miksi tosiaan sotkea luontoa tähän?
Vai helpottaisiko ap:ta, jos sen avulla pystyisi yksiselitteisesti toteamaan, että hänen toiveensa avoimesta suhteesta on sellainen sääntö, jota kaikkien pitäisi noudattaa? "
Toinen lukutaidoton ;)
Avoin suhde ei ole minun _toiveeni_, vaan yksi realistinen mahdollisuus jossakin vaiheessa suhdetta. Hyvin mahdollista, että ikinä kumpikaan meistä ei sitä edes halua!
Ja missäköhän kohtaa viesteisäni sanon, että KAIKKIEN pitäisi näin tehdä????
ap
Kaikella kunnioituksella uskoasi kohtaan, mutta puhut ihan höpöjä.
22:
Vilpittömästi, käsi sydämellä vannon, että minä tai mieheni kumpikaan ei tunne pienintäkään halua mennä vieraisiin!! En himoitse muita miehiä, en ihastu edes himpun vertaa, en flirttaa. Sama on miehelläni.
Kyllä kai sinulla on joskus käynyt mielessä, esim. kuka lapsistasi (jos sinulla on lapsia?)huolehtisi, jos sinä ja miehesi kuolisitte? Minä ainakin olen ihan ohi mennen ajatellut. Ja tuskin kumpikaan meistä harkitsee itsensä ja miehensä surmaamista kuitenkaan?? Nämä ovat vaan sellaisia " pohditaanpas elämää ja olemista" -juttuja.
ap
Nuo ajatuksesi pyytettömästä rakkaudesta esimerkiksi. Ja toinen läheltä liippaava asia on ajatus kumppanin olevan se " ainoa oikea" . Toiset uskovat jokaiselle olevan vain yhden ainoan oikean kumppanin. Minä uskon maailmassa olevan tuhansia, kymmeniä tuhansia, kuka tietää, ehkä satoja tuhanisa " ainoita oikeita" kumppaneita yhdelle ihmiselle.
Rakastaakseen ihminen tarvitsee sen toisen osapuolen vastarakkautta. Jos kiinnostuksen kohde ei anna vastarakkautta, toisenkin tunteet hiipuvat. Tämä herättää kysymyksen:mihin oikeastaan rakastumme? Toisen henkilön vastarakkauteen vai siihen toiseen ihmiseen? Vai kumpaankin näistä, sekä henkilöön, että hänen osoittamaansa vastarakkauteen? Meillä on tarve tuntea itsemme rakastetuiksi.
ap
mutta toisaalta ei minua hetkauttaisi jos mieheni joskus jotain toista naista kiksauttaisi. Mies on vaan meistä se osapuoli, jolle nämä uskollisuusasiat ovat paljon merkityksellisimpiä, joten en edes vihjaise ajatuksistani. Tuo omistamisenhalu ei ole oikein koskaan mulle auennut...