Syy, mikä sai sinut pettämään ja lähtemään parisuhteesta?

koska en saanut seksiä.



Vielä en ole lähtenyt mutta seuraavaksi sekin on edessä.

Lähdin siksi, että mies oli hirveä. Alkoholisoitui, oli törkeä lapsia kohtaan ja huoritteli minua.

syynä voisi olla tää valtava pettymys siihen että mua ei hyväksytä sellaisena kuin olen, vaan arvostellaan, halveksitaan ja vaaditaan muuttumaan sellaiseksi kuin mies tahtoo. Joka päivä hyökätään sanallisesti kimppuun ja kritisoidaan vähän joka asiaa minkä teen, pyritään "kouluttamaan" miten pitää toimia ja ajatella.

Ensin tulee mieletön suru, sitten totaalinen vieraantuminen, ja raivo, jopa murhanhimo. Pitäisi päästä pois tästä ja löytää joku joka rakastaa.

syynä voisi olla tää valtava pettymys siihen että mua ei hyväksytä sellaisena kuin olen, vaan arvostellaan, halveksitaan ja vaaditaan muuttumaan sellaiseksi kuin mies tahtoo. Joka päivä hyökätään sanallisesti kimppuun ja kritisoidaan vähän joka asiaa minkä teen, pyritään "kouluttamaan" miten pitää toimia ja ajatella. Ensin tulee mieletön suru, sitten totaalinen vieraantuminen, ja raivo, jopa murhanhimo. Pitäisi päästä pois tästä ja löytää joku joka rakastaa.

Toivon sydämestäni, että saat voimaa lähteä. Älä usko miehen sanomisia, sinä olet hyvä tuollaisena kuin olet! Jos hän ei sitä osaa arvostaa, niin lähde, opi löytämään arvosi yksin ja sitten etsi se, joka rakastaa sua sellaisena, kuin itsekin itseäsi rakastat.

valtava alistus ja dominointi. Omaa elämää ei koko suhteen aikana saanut olla, en edes miehen kavereita saanut nähdä. Niin mustasukkainen hän oli. Puhui jatkuvasti siitä jos petän, jos otan toisen, mitä sitten tapahtuu. Joten petin. Ei saanut tietää. Jos olisi tiennyt, olisi sanojen mukaan tappanut kyseisen miehen, sitten itsensä.

Kamalaa uhkailua ja pelottelua koko suhde.

syynä voisi olla tää valtava pettymys siihen että mua ei hyväksytä sellaisena kuin olen, vaan arvostellaan, halveksitaan ja vaaditaan muuttumaan sellaiseksi kuin mies tahtoo. Joka päivä hyökätään sanallisesti kimppuun ja kritisoidaan vähän joka asiaa minkä teen, pyritään "kouluttamaan" miten pitää toimia ja ajatella. Ensin tulee mieletön suru, sitten totaalinen vieraantuminen, ja raivo, jopa murhanhimo. Pitäisi päästä pois tästä ja löytää joku joka rakastaa.

Toivon sydämestäni, että saat voimaa lähteä. Älä usko miehen sanomisia, sinä olet hyvä tuollaisena kuin olet! Jos hän ei sitä osaa arvostaa, niin lähde, opi löytämään arvosi yksin ja sitten etsi se, joka rakastaa sua sellaisena, kuin itsekin itseäsi rakastat.

Mun eka avioliitto ei ollut noin paha, mies ei vain arvostanut minua naisena lainkaan. Olin äiti ja kodinhoitaja, tärkeysjärjestyksessä heti kissan jälkeen. Perushyvä ja turvallinen avioliitto silti, ei väkivaltaa tms. Joten oli tosi vaikea lähteä ja rikkoa koti lapsilta. Onneksi lähdin!!

Vasta lähdettyäni tajusin kuinka nollille itsetunntoni oli saatu vain "ignooraamalla" (suomenkielistä kuvaavampaansanaa en löytänyt). Meni yli vuosi ennenkuin näin oman peilikuvani kokonaisena, pari-kolme ihanaa laastari-miestä ja lopulta 3 vuotta myöhemmin nykyinen rakas mieheni jolle olen täydellinen virheineni kaikkineen.

Älä edes yritä etsia uutta rakkautta tähän heti, vaan anna itsellesi aikaa eron jälkeen löytää oma itsetuntosi ja vahvuutesi!! Sitä suosittelen, muuten olet taas liian heikoilla ja toisen armoilla.

tämä suhteemme alkuaikoina kun en uskonut että tämä suhde tulee kestämään koko loppuelämäämme. Ja koska silloin rakastin toista miestä (kenenkanssa petin) enemmän.



Toinen mies kenenkanssa petin samoihin aikoihin miestäni ja niinsanotusti tätä kenen kanssa petin, oli vain hauska kokeilu,,, silloinen pomoni.



Niistä on jo niin kauan etten muista edes pettäneeni yleensä, itseasiassa alunperin piti tulla tähän kirjoittamaan miksi pettäisin kun en aluksi muistanut näitä kahta syrjähyppykaveria .



Nyt jos pettäisin ja jättäisin, johtuisi suoraan siitä että olen kyllästynyt tähän liittoon, ja mieheeni. Hän on erittäin kiltti, sympaattinen ja empaattinen, ihan hauska jne. Talousasiat hyvin, hyvä työpaikka. Ihan ok:n näköinen. (tämän takia valitsin hänet enkä kyseistä kaveria jonka kanssa häntä petin, tiesin että nykyisen mieheni kanssa saan tasaista, onnellista elämää) Mutta ei mua varten. Jotain toista, jotain toista ehkä enemmän maan läheisempää naista varten.



Jokapäivä tekisi mieli lähteä, mutta miten? Mies ei ole tehnyt mitään väärää. Meillä on perhe, meillä on yhteinen talous. Kaikki hajoaisi mun itsekkyyden takia.



Olen tavannut aivan ihanan miehen kenen kanssa voisin seikkailla hieman;) No, vielä vain fantasioissa,, en tiedä tulevasta, saa nähdä.

syynä voisi olla tää valtava pettymys siihen että mua ei hyväksytä sellaisena kuin olen, vaan arvostellaan, halveksitaan ja vaaditaan muuttumaan sellaiseksi kuin mies tahtoo. Joka päivä hyökätään sanallisesti kimppuun ja kritisoidaan vähän joka asiaa minkä teen, pyritään "kouluttamaan" miten pitää toimia ja ajatella.

Ensin tulee mieletön suru, sitten totaalinen vieraantuminen, ja raivo, jopa murhanhimo. Pitäisi päästä pois tästä ja löytää joku joka rakastaa.

IHAN kuin mun tilanteeni. En ole vielä varsinaisesti pettänyt, muuta kuin henkisellä tasolla. Eropäätöksen olen tehnyt, ja ottanut asian jopa mieheni kanssa esille. Eipä se hänessä mitään suurempia intohimoja herättänyt. Nyt annan hänelle aikaa hyväksyä tilanne ja sitten vain paperit vetämään.

Miten monta meitä oikein on tässä samassa tilanteessa??

Syitä pettämiseen on monia. Yksi on seksin puute (viime vuonna seksiä oli kuusi kertaa...).





Muina syinä oli mm. se, että minua ei huomioitu enää millään tavoin. Olin (ja olen vieläkin) vain kalustukseen kuuluva. Mies ei koskaan keskustele mistään emmekä ikinä tee mitään yhdessä. Mies yrittää juurruttaa itseään sänkyyn telkkaria toljottaessa. Minä joudun aina tekemään kaiken lasten ulkoilumisista lähtien. Miehelle pitäisi melkein antaa mitali kun saa edes tiskit koneeseen.



Mies on kyllä kiltti ja rauhallinen, mutta minä haluan muutakin. Haluan takaisin sen aktiivisen ja romanttisen ihmisen jonka kanssa menin naimisiin. Minä haluan tuntea olevani haluttu, haluan olla nainen, en vain äiti ja kodinkone.



Olen näistä tunnoista yrittänyt puhua miehelle mutta tuloksetta. Siksi päädyin pettämään miestä erään miespuolisen tuttavani kanssa. Sain aivan uudenlaista puhtia arkeen tuosta. Tiedän kyllä, että tein väärin mutta olen korviani myöten ihastunut tuohon mieheen.



Olen kyllä harkinnut lähtemistä avioliitosta mutta en tiedä...tuon toisen miehen kanssa en suhteeseen aio mennä (siis virallisesti eli se pysyy salasuhteena) ihan senkin takia, että hänen työnsä Suomessa päättyy elokuussa ja hän lähtee takaisin kotimaahansa.

Lähdin koska haukuttiin ja arvosteltiin. koko ajan piti olla parempi, kauniimpi, fiksumpi, enemmän koulutettu. Olin siis ihan p****. Jatkuvasti kuulin kuinka hänen äitinsä on täydellinen ja tekee kaiken oikein. Kun minä taas täytän tiskikoneen väärin, pyykkiä pesen vain joka toinen päivä ja imuroida pitäisi joka päivä, eikä 3 kertaa viikossa riitä.

Yritin muuttua. Paloin pienen lapsen kanssa ihan loppuun. Itkin itkin ja itkin, sitten mies alkoi olemaan todella huono tytärtämme kohtaan tukisti ja huusi kun minä taas käytin jäähypenkkiä.

Lähdin ja mies muuttui kokonaan. Olin maailman kaunein, eikä tule koskaa löytämään yhtä hyvää yms.

Mutta en mene takaisin, arvostus olisi vain väliaikaista, enkä jaksa elämää jossa joutuu suorittamaan koko ajan ja kuunnella kuinka on tyhmä, vajaa älyinen, huora yms. Hän oli myös todella mustasukkainen.

Toivon, että voin löytää jonkun joka arvostaisi minua tämmöisenä :)

tämä suhteemme alkuaikoina kun en uskonut että tämä suhde tulee kestämään koko loppuelämäämme. Ja koska silloin rakastin toista miestä (kenenkanssa petin) enemmän.

Toinen mies kenenkanssa petin samoihin aikoihin miestäni ja niinsanotusti tätä kenen kanssa petin, oli vain hauska kokeilu,,, silloinen pomoni.

Niistä on jo niin kauan etten muista edes pettäneeni yleensä, itseasiassa alunperin piti tulla tähän kirjoittamaan miksi pettäisin kun en aluksi muistanut näitä kahta syrjähyppykaveria .

Nyt jos pettäisin ja jättäisin, johtuisi suoraan siitä että olen kyllästynyt tähän liittoon, ja mieheeni. Hän on erittäin kiltti, sympaattinen ja empaattinen, ihan hauska jne. Talousasiat hyvin, hyvä työpaikka. Ihan ok:n näköinen. (tämän takia valitsin hänet enkä kyseistä kaveria jonka kanssa häntä petin, tiesin että nykyisen mieheni kanssa saan tasaista, onnellista elämää) Mutta ei mua varten. Jotain toista, jotain toista ehkä enemmän maan läheisempää naista varten.

Jokapäivä tekisi mieli lähteä, mutta miten? Mies ei ole tehnyt mitään väärää. Meillä on perhe, meillä on yhteinen talous. Kaikki hajoaisi mun itsekkyyden takia.

Olen tavannut aivan ihanan miehen kenen kanssa voisin seikkailla hieman;) No, vielä vain fantasioissa,, en tiedä tulevasta, saa nähdä.

Vähän väliä pyörittelen eroajatusta mielessä, joskus jopa toivon että mies pettäisi minua tai haluaisi jättää minut jotta saisin syyn lähteä. Mutta ei, miehessäni ei ole mitään vikaa, ei vaan ole mua varten.