Lue keskustelun säännöt.
Nautin lasteni uhma- ja murrosiästä, olenko poikkeus?
11.04.2012 |
Esikoiseni on temperamenttinen lapsi, itkua ja mankumistakin riittää (on riittänyt), mutta ihmettelen omaa suhtautumistani. Joskus tuli 3-vuotiaalle karjaistua takaisin, kun löi tai purtua hammasta, kun ei pukenut, mutta pääosin näin hänet "koomisena" otuksena, jonka ähellystä oli hauska katsoa. Nyttemmin sama hienhajuinen köriläskin on tavallaan aika empaattinen ja elämänmakuinen ilmestys, vaikka rajoja täytyykin laittaa.
Kuopustytär on rauhallisempi, ja hänellä tulee kriisejä vähän enemmän nurkan takaa ja harvemmin kuin veljellään. Kun hän sieltä teinimeikkien alta katsoo ja sanoo jotain "emmä kestä", epävarmat, elämänjanoiset silmät epävarmoina äitiä testaten, niin tuntuu, että naurussa on välillä pitelemistä ja lämmin suojeluvaisto nousee häntä kohtaan.
Toki joskus väsyttää, mutta ihmettelen, miksi koen nämä asiat niin helppoina ja jopa nautinnollisina. Oma teini-ikäni oli ahdistava ja pitkittyi pitkälle täysi-ikäisyyden yli, siksi olenkin vähän yllättynyt. Voisikohan johtua siitä, että nautin fyysisestä läheisyydestä lasten kanssa ja muistan jo, kuinka pukiessani vastaan hangottelevaa "spagettia" eteisen lattialla mietin vain, miten ihanat pullukat minulla onkaan sylissä.
Tämä ei ole provoileva kirjoitus, vaan ihan aitoja tuntemuksia. Onko muilla samaa?
Kommentit (3)
teiniajasta ja sain nauraa niin valtavasti heidän jutuille kun kertoivat kaikkea kummaa. Rajoja pidin silti ja aika tiukastikin. Kotitöitä teetin paljon, jotta oppivat, onneksi muuten teetin!
Vaatekaupoissa kierrettiin ja ostelin sitä sun tätä. Ulkomailla reissattiin koko perhe ja juteltiin ja mekastettiin kotonakin. Ikävää et toi aika sujahtaa nopeasti vaikka kestääkin noin kuusi vuotta.
No, nyt on sun vuoro nauttia=D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläni vasta yksi esiuhmis, mutta tietyllä tapaa tunnen hyvää mieltä siitä, että pystyn ohjaamaan hänen uhmaansa niin, että hän tyyntyy. Liekö liittyy ratkaisukeskeiseen luonteeseeni. Mutta en ehkä sittenkään voi sanoa nauttivani niistä kohtauksista erityisesti...