Millainen oli narsisti isäsi/ äitisi? kerro esimerkkejä..
vasta nyt aikuisen ahuomannut omassa vanhemmassa ehkäpä juurikin narsistisia piirteitä...ja tukalaa oli lapsuus.
Kommentit (23)
Väkivaltaa olen lapsuudessa kokenut ja nähnyt miten isä käy äitiin käsiksi. Saattoi suuttua mitättömistä asioista. Ja koskaan vikaa ei löydy itsestä vaan aina kaikista muista!
Mitäs muuta..julkista äidin vähättelyä ja nolaamista.
Oikein tutulta kuulostaa monen kertomus. En tiennytkään, että äijä oli narsisti. Luulin juopoksi kusipääksi. Hyvä kun kerroitte.
Ei pitänyt sylissä,
Ei katso koskaan silmiin
Ei hoitanut sairasta lasta ellei ollut kyseessä sairaalareissu jossa pääsi esittämään marttyyriäitiä
Ei kertonut omista asioistaan lapsille
Laittoi minut töihin lapsena ja piti itse rahat
Huijasi minulta metsätontin omiin nimiinsä
Syötti lapselleni väkisin maitotuotteita vaikka lapsi on allerginen
Huijasi minulta remonttirahat omaan taloonsa,maksan velkoja vieläkin
Laittoi 6 vuotiaan poikani rikkinäselle katolle vaihtamaan kattotiiliä.
Ei koskaan ole ostnut minulle joululahjoja.
Hävitti muiden (isäni ja isoisäni) ostamat lahjat etten olisi saanut niitä.
Jätti minut yöksi autiolle saarelle 12 vuotiaana kun ei "muistanut" että olin mukana.
Hän ei koskaan ole agressiivinen ei koskaan iloinen. Hän ei korota ääntään, hän ei itke,hän ei kaipaa ketään.Hän on marttyyri joka omasta mielestään on syrjitty.Hän on omasta mielestään kärsinyt todella paljon ja kertoo kärsimyksistään vapisevalla äänellä.
Oliko tai onko isäni narsisti. Hyvin hankala luonne kuitenkn. Ehdoton, ylenkatsovakin, mielialat heittelee ym . En tule oikein toimeen. Mulla ois paljon esimerkkejä. Nyt vain väsyttää, ehkä palaan asiaan toisella kertaa.
Oliko tai onko isäni narsisti. Hyvin hankala luonne kuitenkn. Ehdoton, ylenkatsovakin, mielialat heittelee ym . En tule oikein toimeen. Mulla ois paljon esimerkkejä. Nyt vain väsyttää, ehkä palaan asiaan toisella kertaa.
Omassa isässäni on ainakin paljon narsistisia piirteitä. Tätä olen käsitellyt terapiassa paljon. Hän oli mm. hyvin mustasukkainen ja pahoinpiteli äitiäni usein ja minuakin muutaman kerran, huusi, raivosi ja haukkui, rikkoi äitini tavaroita, leikkasi vaatteet ja hajotti korut. Soitteli naapureiden ovikelloja ja kertoi että äitini on hullu joka riehuu kotona. Syytti aina kaikesta muita, ja syyttää vieläkin. Välillä hyvinkin empatiakyvytön.
Edelleen hyvin kontrolloiva, tulee ja menee silloin kun hänelle sopii, erittäin epäluotettava, tekee nykyiselle puolisolleen törkeitä temppuja, eism. katoaa moneksi päiväksi eikä ilmota mihin on mennyt, ja muut häntä hädissään etsivät. Esittää marttyyriä, ja käyttää pitkäaikais sairauttaan nykyään hyväkseen, ja heittäytyy marttyyriksi mennen tullen. Ja kaikki tämä selvin päin, ei käytä alkoholia, vaikka voisi kuvitella että näitä tempauksia tekisi päissään. Eräs psykiatri repesi kun kerroin hänelle näitä isäni selvinpäin tekemiä juttuja. Minua ei naurattanut. Tulee ihan paha olo kun kirjoitan tätä. En pysty vieläkään kunnolla ajattelemaan lapsuuttani, tulee huono olo.
Itse olen arka, ahdistunut, neuroottinen, perfektionismiin taipuva, yritän miellyttää kaikkia koska pelkään riitatilanteita, ahdistun jos muut ihmiset riitelevät, vihaan väkivaltaa enkä voi lukea edes iltapäivälehtien hirveitä juttuja, en osaa pitää puoliani ja olen todella epävarma itsestäni. Tosin vuosien terapia on vähän auttanut. Nyt voin paremmin. Väkivalta ja riitely kotona hajottaa lapsen.
se on jäänyt mieleen, etten osannut tehdä MITÄÄN oikein vanhempani mielestä. arvatkaas millainen on itsetunto esim. työasioissa nyt aikuisena, 3-kymppinen olen...ei ole hurraamista ei.
kaikki piti tehdä ja olla hänen mielensä mukaan mielensä mukaan, ettei suuttuisi. tyrannikäytös arkielämässä joskus aivan käsittämätöntä. luulin häntä nuorempana skitsofreenikoksi, kunnes teini-iässä kuulin ensimmäistä kertaa narsismista, mikä lienee lähempänä ellei jopa oikea dg.
muita ominaisuuksia: vähättelevä, TODELLA ilkeä, äärimmäisen helposti ärsyyntyvä, aggressiivinen, riidanhaastaja, epäilevä, lapsia kohtaan ei tasapuolinen vaan piti suosikkia joka saattoi vaihtui hetkessä ja toisinaan yritti usuttaa sisaruksia toisiaan vastaan.
ei koskaan ollut hänen vikansa, tai jos näennäisesti olikin, niin pohjimmiltaan syy hänen käytökseensä oli lopulta aina muissa.
miten vaikuttanut sinuun? onko esim itsetuntoosi vaikuttanut? oma isäni lähes samankaltainen...monia itsetunto ym ongelmia minulla.
ap
edelleen puhua niin että lopulta jostain asiasta tulee sen toisen vika, toisen syy, ei koskaan hänen. aggressiivinen, halusi haastaa riitaa ( tikusta asiaa, esim, etten osannut leikata juutoviipaleita oikein). nyt aikuisena useasti välttelen seuraa, en jaksa niitä juttuja, keskustelukin hyvin hankalaa, ei kuuntele eriäviä mielipiteitä jne. aina itse oikeassa. OLEtan etä narsistisia piirteitä, eivätkö olekin? silti olisin aina halunnut kelvata, olla iskän tyttö...vaan kun jäi 7 jää vieläkin se tunne etten mä kelpaa, ole minkään arvoinen.
lisää, vertaistukea kaivataan. onko se ollut narsismia vai kuvittelenko??
miten vaikuttanut sinuun? onko esim itsetuntoosi vaikuttanut? oma isäni lähes samankaltainen...monia itsetunto ym ongelmia minulla. ap
toi määräily vaikuttaa edelleen siten, että pyrin olemaan hänelle mieliksi - tällä hetkellä elän ns. kaksoiselämää eli todellisuus ja se mitä hänelle kerron ovat kaksi eri asiaa.
narsistisia piirteitä mussa on paljon ja toistan häneltä opittuja käyttäytymiskaavoja (erityisesti alistaminen ja jonkinlainen kiusaaminen) työelämässä ja ihmissuhteissa.
Eli kunnon kiilusilmä-psyko, narsistien narsisti. Hakkasi koko perhettä, pahoinpitelyyn oli riittävä syy jos joku oli eri mieltä tai sanoi vastaan. Vaati ehdotonta tottelevaisuutta ja alistumista. Määräsi kaiken, loi sääntöjä joita muiden piti noudattaa ehdoitta (nämä eivät tietenkään koskeneet isää). Haukkui, vähätteli, pilkkasi. Jos lapseen sattui, nauroi ivallisesti ja pilkkasi.
Koskaan ei sanonut kiitosta, kehua tai kaunista sanaa, vain päivittäistä uhkailua, haukkumista ja pilkkaa.
Väkivaltaa tuli ilman syytä koko ajan, lyömistä, tukistusta, potkimista, kurkusta kuristamista, lattiaa pitkin raahaamista, riepottelua. Pahinta oli se että isä nautti siitä, saivaan enemmän intoa kun lapsi parkui hätäänsä ja kipua ja tuskaa.
Lapsuuteni oli puhdasta helvettiä 19 vuotta. Pahoinpitely alkoi jo vauvana, ravistelua, lyömistä ja yritti tukehduttaa tyynyllä.
En todellakaan ole väkeissä enkä anna anteeksi. Ja omat lapset eivät isään tapaa edes valvotusti.
isäsi on enmmän kuin narsisti...psykopaatti. kauheaa luettavaa. mutta niin on narsismikin kamalaa...
omalla kohdallani lapsuus meni pelätessä isäni tunnetiloja..ärsyyntyi hvyin pienestä, ei kuunnellut, oli aina oikeessa jne...monia esimerkkejä.
vaikuttanut monin eri tavoin; olen läheisriippuvainen, mustasukkainen, alemmuuden tuntoinen jne..
terapia on kutsunut.
niin elävästi lapsuus mieleen...lasinen lapsuus