Lue keskustelun säännöt.
Miten on mahdollista?
11.04.2012 |
Että lapsi, joka on kotona oikea kiukkupussi, on kylässä todellinen herranenkeli?
Äitinsä kertoo, että lapsi on suurimman osan aikaa kiukkuinen. Ei nuku yöllä eikä päivällä. Mikään ei onnistu ja elämä on yhtä tuskaa.
Kun tuo lapsi tulee meille, nukkuu hän 12 tunnin yöunet keskeytyksettä sekä 2-3 tuntia päivällä. Syö hyvin eikä kiukuttele juurikaan, ainoastaan jos esim. joutuu luopumaan jostain lelusta tai tulemaan sisälle ulkoa vaikkei haluaisi.
Tänäänkin on ollut yhtä päivänpaistetta koko tyttö; laulelee ja leikkii, kiusoittelee minua 2- vuotiaan riemulla.
Kommentit (28)
tietysti äidillä on aivan erilainen perspektiivi oman lapsena käytökseen, kun elää lapsen kanssa 24/7. Mummilla lapsi käy yleensä huomattavasti harvemmin. Jos mummi eläisi lapsen kanssa samassa huushollissa, olisi ehkä mumminkin näkökulma asiaan hieman erilainen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon kuullu monilta ja lukenu jostain Vauva-lehdestä tai vastaavasta, että lapsi saattaa olla vanhemmilleen tosi vaikea ja uhmainen, mutta sitten muualla "vieraskorea". Ja esim. mun sisko, joka on perhepäivähoitaja, kertoo, että sen luona lapset esim. nukkuu hyvin päikkärit, syö itse jne. mutta vanhemmat kertoo, että kotona ihan eri meininki.
ei koeta hoitajaa kohtaan. Vain kiintymyssuhdeaikuista koetellaan.
nimenomaan ne vieraissa älyttömän kiltit lapset monesti väsähtävät ja pingottavat kun ovat niin kiltisti muualla. kotona sitten purkautuu päivän turhaumat ja muut.
ihan normaalia on. kuuluu joidenkin perusluonteeseen. meillä kolmesta lapsesta yksi on tällainen superkiltti päiväkodissa ja kotona ajoittain aikas tuittupäinen. muut kaksi lasta ovat tasaisesti eri tuulillaan kotona tai muualla.
ei koeta hoitajaa kohtaan. Vain kiintymyssuhdeaikuista koetellaan.
koska uhmassa ei ole kyse rakkauden rajojen kokeilemisesta vaan siitä, että halutaan olla jotain mieltä. Vahvasti. Outoa, jos lapsella ei ole hoidossa mitään omaa tahtoa. Tai siis onhan sillä, mutta fiksu hoitaja ei ota sitä loukkauksena kuten äiti ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo veijari kun oli 8 päivää yhtä aurinkoa, naurua, leikkiä ja hyvää tuulta. Ei kiukunnut syömisistä, nukkumisesta tai tekemisestä. Oikea mallilapsi.
Kotonaan hirviö, joka rikkoo kaiken, tuhoaa kaiken, ei anna aikuisten olla rauhassa.
Vika voi toki olla siinä, että olin lapsen kanssa aidosti enkä vain lehden takaa huhuillut kieltoja.
Syy on siinä miten lapsen kanssa ollaan. Toki äidin mielipidekin voi lapsesta olla negatiivinen, pienikin kitinä koetaan isona ongelmana. Äiti voi olla masentunut.
Mutta monesti se miten lapsen kanssa ollaan vaikuttaa. Jos lapsella ei ole kotona tekemistä niin mieluisempaa voi olla kehittää jotain "tuhmaa" kuin leikkiä kiltisti leluillaan.
Kielteinen tunne ei tietenkään aina ole raivo, jota ei tuossa väitettykään.
Lapsen kehitykseen kuuluu erilaisia vaiheita ja se, että osaa näyttää kielteisetkin tunteensa on osoitus yhden kehitysvaiheen saavuttamisesta. kiukuttelu/raivokohtaus/uhma, whatever, on lapselle täysin normaalia käytöstä sellaisen ihmisen seurassa johon lapsi on luonut tietynasteisen kiintymyssuhteen.
Mistä ihmeestä sait päähäsi että minun mielestäni rauhalliset lapset eivät olisi muodostaneet kiintymyssuhdetta lainkaan?
Harva uhmaikäinen lapsi osaa mielessään määritellä, että minulla ei nyt ole tarvetta uhmata tai rääkyä, niin pitkällä ei hänen aivojensa kehitys vielä ole...