Kertokaa POSITIIVISIA kokemuksia synnytyksen käynnistämisestä
Esim. Miten sinulle aloitettiin käynnistys,kauan meni ennen vauvan syntymää yms :)
Kiitos :)
Kommentit (32)
käynnistetty lähes kaikki synnytykset. Osa ihan kokonaan alusta asti, osa vesien mentyä.
Kaikki synnytykseni ovat olleet melko helppoja, mutta kaksiedellitä superhelppoja.
Nämä 2 superhelppoa siis käynnistettiin ihan 'alusta asti'
8. synnytys käynnistettiin kalvojen puhkaisulla ja kun supistuksia ei tullut laitettiin tippa.
Menin saraalaan n. 9.30 ja vauva oli syntynyt 16.30. Synnytys kesti n.3h30min
9. synnytys käynnistettiin sytotec murulla kohdunsuulle.
Muru laitettiin n. 15.30, eikä lisää voinut laittaa kun supistuksia tuli koko ajan jonkun verran. Säännölliset supistukset alkoivat n. klo 2.00 ja vauva syntyi 6.30
Puudutukset auttoivat kipuihin täydellisesti.
Lääkäri oli sitä mieltä, että käynnistetään kalvot puhkaisemalla, koska tilanne oli niin kypsä. Kätilö ei suostunut, vaan halusi mut eka tippaan... Laitettiin sitten oksitosiinitippa klo 9 aamulla ja tipan kanssa olin klo 13 asti. Ei tapahtunut mitään ja sitten kalvot puhki. Supistukset alkoi välittömästi, klo 14 olin 5cm auki ja laitettiin kohdunkaulan puudute, klo 14:30 alkoi olo olla taas tosi kipeä ja tukala ja soitettiin kätilö kahvilta huoneeseen, klo 14:40 syntyi vauva.
39+2 käynnistettiin ballongilla, vauva oli poikkitilassa ja käännön jälkeen käynnistettiin, ettei käänny pois raivotarjonnasta. Olin uudelleensynnyttäjä, joten eivät lääkkeillä halunneet käynnistää, ettei lähde liian rajuna avautuminen.
10 aamulla ballonki sisään, 12 alkoi supistukset, 16 synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun, 22 vauva syntyi.
Kaikista synnytyksistäni helpoin, ja vähiten kivulias. Ainoana miinuksena oli se, että supistukset eivät saaneet kunnon tehoa, pysyivät "laimeina", mikä pidensi synnytystä ja teki ponnistamisesta vaikeampaa, kun ei saanut kunnon tukea kovista supistuksista. Ponnistusvaihe oli 9 min, aiemmat ovat syntyneet 1 min ponnistusvaiheilla.
kun vedet meni ja noin 6h SIETÄMÄTÖNTÄ JA HIRVEÄÄ KIPUA kunnes vauva syntyi.
No mahtoiko liittyä kivut käynnistämiseen? Olen kuullut puhuttavan, että synnyttäminen on vähän kivuliasta hommaa...
kerran vertailukohteena normi synnytys niin se oli KAMALAA! En saanut mitään kivunlievitystä että senkin puolesta oli kyllä kivut tapissa.
Mun mielestä tärkeintä on muistaa, että käynnistys ei ole automaatti, ja se voi johtaa muihinkin toimenpiteisiin ja hyvinkin lääketieteelliseen synnytykseen, mikä voi olla ikävää sellaiselle, joka on luomua toivonut.
Myös tavallisen synnytyksen käynnistyminen voi johtaa sektioon.
Tärkeintä käynnistämisessa on vain keskittyä siihen, että nyt on viimeiset hetket valmistautua lapsen syntymään.
Lääkäri oli sitä mieltä, että käynnistetään kalvot puhkaisemalla, koska tilanne oli niin kypsä. Kätilö ei suostunut, vaan halusi mut eka tippaan... Laitettiin sitten oksitosiinitippa klo 9 aamulla ja tipan kanssa olin klo 13 asti. Ei tapahtunut mitään ja sitten kalvot puhki. Supistukset alkoi välittömästi, klo 14 olin 5cm auki ja laitettiin kohdunkaulan puudute, klo 14:30 alkoi olo olla taas tosi kipeä ja tukala ja soitettiin kätilö kahvilta huoneeseen, klo 14:40 syntyi vauva.
Eli en ollut yhtään kipeä klo 9-13, kun ei kerran mitään tapahtunut. Klo 13 alkaneet supparit oli kipeitä, mutta ne kesti siihen asti että sain klo 14 puudutteen. Siihen asti mies lämmitti kaurapussia selkään+liikuin. Puudute auttoi sen puolisen tuntia ja sit olin taas jonkun 10 minuuttia kipeänä. Eli ei paha ollenkaan :)
Aloitettiin käynnistys cytotekillä. Sain sitä ekana päivänä 2xmurusta alapäähän ja seuraavana päivänä sain 3xmurusta. Lapsi vedet menivät sitten toisen päivän iltana klo 22 ja siitä se sitten alkoi ja kesti 16tuntia. Jätän nyt kaiken itselle oleellisen ja inhottavat asiat Kertomatta kuten pyysit ap. Ei siinä ollut muuta positiivista kun että sai olla ja odotella synnyttämistä rauhassa asiantuntevan henkilökunnan läheisyydessä sairaalassa ja apu oli lähellä. Toivottavasti en joudu enää ikinä käynnistykseen vaan voisin synnyttää ns. Normaalisti.
kun seuranta käynnillä oli verenpaineet vähän koholla. Mua ei ainakaan haitannut yhtään. Oli helpotus koska eniten jännitti, että koska se synnytys alkaa, missä vaiheessa sairaalaan ym... Eka lapsi siis kyseessä. Nyt pystyi vaan suoraan jäämään sairaalalle odottelemaan ilman mitään paniikkeja:D aloitettiin niillä alapäähän laitettavilla tableteilla n. klo 9 aamulla, kalvot puhkaistiin kahden aikaan päivällä. Lapsi syntyi seuraavana aamuna seitsemän aikaan. Supistukset ok, sain epiduraalin kyllä hyvissä ajoin. Päättyi imukupilla ulos auttoon, mutta käsittääkseni olisi päättynyt ilman käynnistystäkin. Tietenkin sattui mutta sehän me jo tiedetään etukäteenkin. Positiivinen kokemus. Jos sulla käynnistys edessä niin elät vaan hetkessä annat lääkkeiden tehdä työt. Saat vauvan:)
Siksi kyselen. Olen uudelleensynnyttäjä. Ensimmäinen päätyi sektioon.
-ap
ps. Jännittää!
Itse olen positiivisesti yllättynyt, miten nopeasti kaikki meni käynnistetyssä synnytyksessä, vain pari tuntia ja ehdottomasti se vei voiton esikoisen spontaanista yli vuorokauden kestäneestä synnytyksestä epiduraaleineen.En ehtinyt nyt saada edes kivunlievitystä suoneen ja sekään ei haitannut.
kolme vuorokautta vesienmenosta, tai siis kalvoihin oli tullut pieni reikä, josta vettä tihkui vähän väliä.
Klo 13 alkoi käynnistys oksitosiinilla, kohdunsuun tilanne oli silloin ihan "raakile", en siis ollut auennut vielä yhtään.
Supistukset alkoi siinä sitten aika nopsaan, tuli parin tunnin ajan tosi tiheään ja napakasti, mutta kestivät liian vähän aikaan ollakseen niitä tuttuja kunnolla avaavia, joita minulla edellisissä spontaanisti alkaneissa synnytyksissä. Aina kun istahdin supistukset voimistuivat ja kun nousin ylös kävelemään ne loppuivat kokonaan!!!
Vasta klo 17 alkaen supistukset alkoivat voimistumaan kunnolla ja tulivat jatkuvasti ja tasaisin välein, jolloin minulle tehtiin sisätutkimus ja olin 4cm auki. Klo 18.30 poika jo syntyi! Synnytys kesti siis 1h 30min.
Ärsyttävintä käynnistetyssä oli , kun piti raahata sitä saamarin tippatelinettä perässään, kun olen aina tottunut, että pääsee liikkumaan vapaasti.
Ei käynnistetty ollut mielestäni yhtään sen kivuliaampi, kuin itsestään alkaneet. Olen synnyttänyt kaikki lapseni täysin luomuna.
kalvojen puhkaisulla ja tipalla. Synnytys kesti kaikkiaan noin kahdeksan tuntia. Tippa ei meinannut auttaa (kovat supistukset ilman vaikutusta), mutta sen määrää lisättiin aina vasta, kun oli huolehdittu etteivät kipuni päässeet sietämättömiksi. Pahimissakin paikoissa tiesin siis avun tulevan pian.
Synnytyksestä ei jäänyt (käynnistyksestä, imukupista ja muista seikoista huolimatta) minkäänlaista kauhua.