42v. Korkeakoulututkinto, asuntovelaton, kolme täysi-ikäistä lasta lentäneet pesästä. Mitäs sitten?

ala miettiä löytyisikö sopivaa kaksipaikkaista avoautoa. Talvellakin ne on nykyään lämpimämpiä... Sitten euroopan ympäri, ehkä vähän kauemmaksikin. Muista lapsiasi lähettämällä puutarhatonttuja.

Mitäs teen loppuelämälläni? Odottelen lapsenlapsia?

Miten olisi harrastaminen? Matkustelu? Kulttuurielämykset? Vapaaehtoistyö? Lemmikkieläimet? Opiskelu, vaikka kielten opiskelu?

elämä menee suunnitelmien mukaan,niin mulla tulee olemaan sama tilanne kuin ap:lla 42-vuotiaana. Jos eletään ja terveinä pysytään.. En ymmärrä miksi niin moni kuvittelee,että yliopisto-opiskelu on jotenkin super rankkaa lapsen/lasten kanssa. Helpompaa ja vähemmän aikaa vievää se on,kuin työssäkäynti ja antaa sopivaa piristystä kotiäidin arkeen..

että menet töihin. Vähintään alat tekemään vapaaehtoistyötä. Aika sinunkin oppia tekemään töitä.

vaikka elää menetettyä elämää ja nuoruutta. vedät perseet, jaat persettä, perse verellä käyt töissä, menet perse edellä puuhun jne.

merkitystä tässä, mutta jos minulla olisi muuten tuo tilanne niin:



- vaihtaisin lopultakin siihen unelmatyöhön kun ei tarvitse ajatella pakollista taloudellista selviämistä (lähinnä lainoja)

- opiskelisin jotain ihan muuta (vaikka puutarhasuunnittelijaksi) vain omaksi ilokseni

- nauttisin elämästä mieheni kanssa, matkustelisimme extempore (nyt pakko ottaa huomioon koulujen lomat, rahatilanne yms) ja keskittyisimme toistemme hellimiseen myös arjessa

- hankkisimme moottoripyörän ja lähtisimme erilaisille lomille kaksin...

- rakentaisimme sen viimeisen talomme vain meille





tuossa vain pari juttua mitä tekisimme, 3/4 lapsista meilläkin poissa kotoa, lainoista irti toivottavasti tänävuonna... Lapsenlapsia ei tulossa vielä pariin vuoteen.