miten tätä päiväkoti-työrumba jaksaa 3 ja 1v kanssa.
Menin takaisin töihin elokuussa ja siitä lähtien olemme mieheni kanssa vetäneet tätä työ-päiväkotirumbaa.
Nyt alkaa väsymys painamaan. Lapset viettävät 5 pv viikossa päiväkodissa noin 6-8 h päivä ja me molemmat sillä aikaa töissä. Päiväkoti (yksityinen) on pieni (18 paikkanen) ja rauhallinen ja hoitajat pysyvät samoina koko ajan. Nyt kuitenkin olemme miehen kanssa ihan uupuneita arkeen. Lapset kiukuttelevat ja isompi 3v on todella väkivaltainen nykyään pikkuveljeään kohtaan. Parisuhde rakoilee... miten te muut jaksatte päivästä toiseen?? olisiko jotain muuta helpotusta kun kotiin takaisin jääminen?
Kommentit (13)
Ihanaa tietää, ettei ole yksin näiden ajatusten ja väsymyksen kanssa.
Kyllä se arjensietokyky on välillä melkoisella koetuksella...
Itse olen pyöritellyt seuraavia vaihtoehtoja:
-siivojan palkkaaminen
-lyhennetty työaika, ihminen jaksaa tehdä tehokkaasti töitä 6 h/pvä
-etätyöpäivä 1-2 kertaa viikossa, rikkoisi vähän tuota tasaisen tappavaa viikkoa
-äitiysloma ja hoitovapaa 3-vuotiaaksi asti, mutta sitten alkaa taas sama show entistä pahempana
Luulen, että päädyn tuohon etätyöhön, meillä vie tuo työmatka kuitenkin tunnin verran päivässä.
Voimia!!!!
ja teemme miehen kanssa molemmat 8 h työpäivää (+ miehen työmatka ja ylityöt) . En ole silti kokenut työn ja kodin yhteensovittamista vaikeaksi. Olemme nimittäin helpottaneet arkeamme mm. näillä keinoilla:
1. olemme palkanneet siivoojan (käy joka toinen viikko). Helpottaa, kun ei tarvitse joka viikko tehdä viikkosiivousta
2. paikat laitetaan joka ilta kuntoon. Eli ei sitten tarvitse mitään siivouspäivää, kun joka ilta vähän panostaa kodinhoitoon.
3. teen joka viikko viikon ruokalistan ja käymme vain kerran viikossa kaupassa (+ pienet täydennykset työmatkalla). Kauppapäivämme on tiistai, joten silloin ei kaupoissa ole kauhea ryysis.
4. ruoan teemme aina edellisenä päivänä etukäteen, joten työpäivän jälkeen voimme panostaa lapseen täysillä. Siitä ei nimittäin tulisi yhtään mitään, jos hoitopäivän jälkeen yrittäisi aloittaa ruoanlaitto.
5. iltapäivisin panostamme perheen yhteiseen aikaan. Pojan kanssa leikitään, ulkoillaan jne. Siinä samassa pystyy hyvinkin laittamaan vähän niitä paikkojakin kuntoon.
Meillä täysin sama tilanne..molemmat ollaan miehen kanssa vuorotyössä, miehellä säännöllinen ilta-viikko---aamu-viikko -työ, oma työni taas vaihtelee joka päivä eli voi olla ilta ja aamu peräkkäisinä päivinä. Lapset 1v ja 3v päiväkodissa. Minä vien useasti lapet ja mies hakee. Mies käy autolla töissä, joten vie/hakee autolla. Itse vien/haen lapset hoitoon/hoidosta kävellen kaksosten matkarattaiden kanssa..ja kauhulla odotan siis lumen tuloa!! Matkaa on noin 2km..mutta sekin tuntuu aivan älyttömän pitkältä. Työ on tosi rankkaa! Henkisesti ja Fyysisesti. Olen aivan rättiväsynyt..poikki! Ja totaalisen kyllästynyt tähän! Suhde rakoilee meilläkin ja lapset on väsyneitä päväkodin jälkeen. Tekisi mieli lopettaa ja jäädä kotiin..meillä ei mihkään siivojaan ole varaa! Joten tuskin siis helpotustakaan on luvassa..masentavaa!:( Olis kiva olla töissä, kun tapaa ihmisiä, mutta ei jaksa olla aina väsynyt!
Apua ei tästä viestistä ollut, mutta tiedoksi vaan että kyllä täällä samanlaisia asioita mietiskellään!
Voimia sulle!
Päätettiin nyt siten miehen kanssa yrittää hoitajaa kotiin. Olemme niin uuvuksissa ettei tästä muuten mitään hyvää seuraa.
Eli me päätettiin että hoitaja kotiin tai mä jään takaisin kotiin. Yritetään eka sitä hoitajaa, kuitenkin pk-seudulla saa näköjään tukia ihan hyvin.
En siis ole yksin, se helpottaa vaikka ei tosin lohduta.
Meillä on lapset 6v. 4v. ja 1v8kk. Kaikki kolme lasta ovat eripaikoissa hoidossa. Mies menee aamuisin töihin jo ennen kahdeksaa. Lasten aamurumba jää siis minun harteille. Herään mieheni kanssa kuudelta ja kahdeksalta olen pakannut lapset autoon. Matka on läpi ruuhkaisen keskustan, tosin vain 5km. Olemme esikoisen päiväkodissa noin 8.15 jolloin hänelle tulee kiire syödä että on valmis puolelta alkavaan aamupiiriin. Sitten on vuorossa keskimmäisen vieminen, onneksi vain toiselle puolelle korttelia. Keskimmäinen on meillä ainut joka inhoaa päiväkotia yli kaiken ja viihtyy kotosalla. Usein siis kannan toisessa kainalossa " vauvaa" ja toisessa kiukuttelevaa esikoista. Hänet vietyäni palaan takaisin 3km kodinsuuntaan ja vien pienimmän. Tämä hölmö ajojärjestely esikoisen eskarin alkamisajan takia... Pienin viihtyy hyvin seimiryhmässä joten jääminen ym. on tosi helppoa. Olen itse töissä aikatarkalleen yhdeksältä. Mies noutaa lapset neljän jälkeen, paitsi kokousiltoina vaivaamme anoppia. Minä pääsen töistäni riippuen viiden ja seitsemän välillä kotiin. Huoh, niin ne päivät kuluu.
Esikoisella on jo harrastuksia mitkä vievät illat; baletti, soittotunnit+läksyt ja taitoluistelu. Nämä on aloitettu silloin kun olin vielä kotiäitinä joten ei suostu enää lopettamaan. Keskimmäinen käy vain muskarissa ja luistelussa, onneksi! Pienin saa kyllä odotttaa pitkään että saa harrastuksia.
Meillä on sikäli hassu tilanne että taloudellisesti töihinmenolla ei juurikaan voittanut mitään. Valitsin työt lähinnä siksi että olin väsynyt vain " olemaan" kotona ja ammattitaitokin kärsi jne. Mies ei missään vaiheessa vastustanut töihin menoa, ei tosin painostanutkaan siihen. Tein kevään puoltaviikkoa ja se oli tosi sopiaa. Kokopäivä on minusta liikaa. Syksyllä olen suunnitellut jääväni muutamaksi kuukaudeksi hoitovapaalle kun esikoinen menee kouluun. Siihen asti täytyy vain jaksaa.
Arkea meillä helpottaa: Rutiinit, kaikki on hyvin organisoitua ja etukäteen suunniteltua. Viikonloppuna pesemme ja silitämme kaikki pyykit pois ja laitan ruokaa koko viikon tarpeiksi. Hädän tullen isovanhemmat apuun jne. Siivoojasta olen haaveillut mutta ennen kun omassa työssäni provikat alkavat kunnolla " juoksemaan" täytyy siivota itse. Meillä on tosin nyt töissä ollessa siistimpää kuin ennen sillä kukaan ei ole kotona sotkemassa.
Omat harrastukset on jäänyt kokonaan pois. Iltaisin lapsien nukahadettua käydään vuorotellen lenkillä. Kaipaan kovasti jumppaa tai kuntosalia mutta aika ei riitä! Tätä se nyt vain on(toisaalta päivä kotona kolmen lapsen kanssa vastaa vilkasta työpäivää joten ei sekään ole helppoa!!!)
Jos te kummatkin ootte töissä, joten maksatte varmaan täyden summan hoitomaksua kuussa (väh 440e? ). Meillä treella on ainaki 220e/kk päivähoitopaikka monessa päiväkodissa, tietty jos tulot o pienet jne saa sit alennusta vai miten se menikään. Mut kuitenkin. Mun tuttava perhe väsyi kans tohon rumbaan ja päätti ottaa hoitajan kotiin, heillä o kolme lasta ja siis maksua tuli hoitopaikoistakin, joten hoitajan kotiin ottaminen oli kätevinsä ja lähes saman hintaista. Tukea on mahdollista saada myös esim kelasta, he maksavat kuukaudessa itse hoitajalle n 450euroa ja loput tulee sitten kelasta varmaankin. Eli eihän se juurikaan kalliimpaa ole ottaa hoitajaa kotiin? Itse miettinyt myös tätä samaa, siis meillä ei vielä ajankohtainen mutta kahta lasta on vaikee alkaa aina (yksin) viemään hoitoon ja takas, kun ei ole toista joka hakis. Elikkäs jaksamista sinne ja hoitajan hakemista himpeen :) Mukavaa joulun odotusta myös!
On ollut se tilanne,että 1v on ollut päiväkodissa ja miehen kanssa molemmat töissä. Menin töihin heti lapsen 1v-päivän jälkeen,tarkoitus oli kerätä parempi äippäraha uuteen itiyslomaan(vauva syntyy 5/06) kun edellisen kanssa.
Pari kuukautta tätä rumbaa jaksettiin,kunnes päätettiin että jään takaisin kotiin,rahallisesti ei ollut suurikaan menetys. Irtisanouduin kokonaan ja nyt odottelen kuun loppua kun kuuta nousevaa =)
Parisuhde rakoili,kämppä oli kun hävityksen kauhistus ja pinna kokoajan kireällä.Nyt odotetaan miehen kanssa molemmat kovasti mun kotiin jäämistä...
Oma työpaikkani oli ennen esikoista lähinnä tilapäisratkaisu,joten sieltä lähtö ei todella tee tiukkaakaan.
Uusin eväin sitten muutaman vuoden päästä kun lapset ovat isompia!=)
Jaksamisia kaikille,oli päätöksenne mikä tahansa!
Ja lapset nyt 4 ja 3.
Jotain " edistystä" tässä arjen pyörittämisessä on tapahtunut, eli
muutimme lähemmäs molempien työpaikkoja, joten työmatkoihin ei enää tuhraannu aikaa. Ostin myös oman auton, eli toisen auton perheeseen, jotta lapset voidaan viedä ja hakea joustavasti.
Siivooja käy joka toinen viikko, joten sen jälkeen on ainakin pari päivää siistiä. ;-) Itse en jaksa puunata kotia (en kyllä jaksanut kotiäitinäkään), vaan viikonloput menevät aika tarkkaan lasten sekä omiin harrastuksiin ja rentoutumiseen.
Harrastukset pitävät mielen virkeänä, käyn salilla n. 3 krt/vko ja sen lisäksi ulkoilen/lenkkeilen. Mies lenkkeilee ja aikoo kans aloittaa salilla käymisen.
Niin ja hektisen työni ja tän kaiken kotirumban päälle olen vielä suorittanut jäljellä olleita opintoviikkoja niin, että olen lähes valmis maisteri!! :-)
Noh nyt odotellaan sitten että löytyisi sopiva hoitaja kotiin. Ei tämä perheen kiire ole kenenkään etu...
Hoitajan kotiin palkkaaminen kuulostaa ihan kivalta vaihtoehdolta,Mutta:
Kavereilla oli hoitaja kotona kolmelle lapselleen.Nyt kun taas olisi ajankohtaista töihin lähtö äidillä,he eivät edes ajattele kotiin hoitajaa.Syynä yksin kertaisesti on se jos ei synkkaakaan hoitajan kans kunnolla ja se hoitaja on sun omas kodissas.Jos hyvin hoitaa lapset,ei kehtaa irtisanoo hoitajaa jonkin pienen syyn takia.Enkä mä ainakaan viittis kotia jättää aamulla tai illaal epäjärjestykseen ku normaalisiti saattaa joskus kiireessä jäädä.Tuntuis että täytyis siivota ahkerammin ku vieras ihminen on 5pv viikossa sun huushollissas (arvostelemassa,itsestä se vaan tuntuu siltä,ei ehkä hoitaja sitä tee).
Itsekin olin jo harkinnut kotiin hoitajaa sit ku kolmannen lapsen jälkeen palaan töihin mut pisti kaverin kokemus mietityttää.
Mut meitähän on moneks,toisia ei haittaa epäjärjestys ja vieras ihminen kotona ja voihan olla että hoitaja onkin todella mukava ja samoin ajatteleva kuin sinä.
Onnea yritykselle!!
Hei!
Sellaista se on. Onneksi sinulla on kuitenkin mies apunasi. Itse olen yksinhuoltaja ja työni liikkuvaa ja epäsäännöllistä. Lapset eri tarhoissa ja toinen muksu erityislapsi. Väsynyt olen töihin paluusta ja mietinkin jo vaihtoehtoja, miten nämä asiat yhdistää paremmin. Helppoa ei ole.
Tsemppiä kaikille työn ja perheen välillä painiskeleville!
tepa_s:
Hoitajan kotiin palkkaaminen kuulostaa ihan kivalta vaihtoehdolta,Mutta:
Kavereilla oli hoitaja kotona kolmelle lapselleen.Nyt kun taas olisi ajankohtaista töihin lähtö äidillä,he eivät edes ajattele kotiin hoitajaa.Syynä yksin kertaisesti on se jos ei synkkaakaan hoitajan kans kunnolla ja se hoitaja on sun omas kodissas.Jos hyvin hoitaa lapset,ei kehtaa irtisanoo hoitajaa jonkin pienen syyn takia.Enkä mä ainakaan viittis kotia jättää aamulla tai illaal epäjärjestykseen ku normaalisiti saattaa joskus kiireessä jäädä.Tuntuis että täytyis siivota ahkerammin ku vieras ihminen on 5pv viikossa sun huushollissas (arvostelemassa,itsestä se vaan tuntuu siltä,ei ehkä hoitaja sitä tee).Itsekin olin jo harkinnut kotiin hoitajaa sit ku kolmannen lapsen jälkeen palaan töihin mut pisti kaverin kokemus mietityttää.
Mut meitähän on moneks,toisia ei haittaa epäjärjestys ja vieras ihminen kotona ja voihan olla että hoitaja onkin todella mukava ja samoin ajatteleva kuin sinä.Onnea yritykselle!!
Kyllä! kaikessa on riskinsä. Mutta tätä pohtiessa tulisi myös miettiä että samantyyliset ongelmat ovat esim. perhepäivähoitajan ja päiväkotien kanssa.
Perustelen näkymystäni sillä että riippumatta paikasta, meillä äideillä on tapana (ainakin useimmilla) olla erittäin tarkka lastensa hoidosta. Samanlailla joudut miettimäään ja ottamaan riskin esim. pph:n kanssa, etkä päiväkodissakaan tasan tarkkaan tiedä minkälaisia hoitajia siellä on. Yritän tässä sanoa, että riski on olemassa siitä huolimatta missä lapsesi hoidetaan. Aina ei synkkaa ja meidän on vain tiedostettava se.
Tuosta kodin siistimisestä. Meillä on aikaisemmin ollut hoitaja kotona silloin kun kuopuksesta ei ollut vielä tietoa. Lastenhoitajalle kuuluivat kaikki kodintyöt ja koti oli aina siisti ja viihtyisä ja esikoinen iloisen ja tasapainoisen oloinen. Kyseisen hoitajan kanssa synkkasi nimenomaan hänen avoimuutensa takia. Eli myös työntekijää haastatellessa näkyy kyllä hyvin selkeästi jos joitan on vialla.
Kuin sympatiaa täältä vaan... Meillä oli tuo sama tilanne vuosi sitten. Ei tässä edelleenkään ehdi kuin kulkea työn, päiväkodin, kaupan ja kodin väliä - ja raksan, kun taloa rakennetaan. Viikonloppuja odottaa kaikki. Helpotuksia arkeen olen saanut siitä, että yritän hoitaa niin, että aina on ruoka valmiina kun tullaan kotiin, siis lämmittämistä vaille. Kerran viikossa käy siivooja, mikä helpottaa myös hirveästi. Iltamenoja meillä ei viikolla ole oikeastaan mitään kenelläkään (paitsi miehellä se raksa), kaupassa käy joko minä tai mies yksin. Mulla ei kyseeseen tulisi uudestaan kotiin jääminen, joten en ole edes sitä vaihtoehtoa miettinyt. Tokihan se arkea helpottaisi, tai jos pystyisi tekemään vaikka lyhennettyä työviikkoa. Isommalle lapselle varsinkin kannattaa yrittää vaikka viikonloppuna järjestää omaa aikaa jommankumman vanhemman kanssa.