Tilitystä vanhoista vanhemmista!!
Vanhempani ovat saaneet minut lähes viisikymppisinä. Niiden touhu on ollut sanoisinko ahdistavaa. Minua on pidetty pienenä ihan tänne aikuisikään asti ja ylihuolehdittu milloin mistäkin.
No nyt olen itse raskaana, ikää on 23v, ja äidiltäni on todella lähtenyt mopo keulimaan.
Esim. olimme hautajaisissa viikonloppuna Ja halusin pitää raskauden vielä salassa muita, kun se ei näy. Äitini hösäsi minun ympärillä kuin jokin sekopää. "Mirkku oletko syönyt?", "Mirkku kuinka jaksat?",jne. Sukulaiset varmaan taas ajattelivat vaikka mitä meistä.
Autossa jopa isäni kysyi lähtiessämme, että muistinko käydä pissalla? HALOO! Miten minä voin heistä pärjätä äitinä, jos unohdan syödä, käydä vessassa yms. Mä hajoon tähän. Miestäni asia vain naurattaa. Onko muilla näin kipeitä vanhempia?
Kommentit (8)
itselläni on suunnilleen saman ikäiset vanhemmat ja olen sinun ikäisesi suunnilleen. ja täytyy sanoa että omat vanhemmat taas yrittävän potkia perseelle enemmän eikä hössötä koska omassa nuoruudessaan elämä oli rankempaa ja raadollisempaa ku ei ollut esim sossun/kelan tukia yms. muutenkin yhteiskunta jotenkin ryhdikkäämpi. minä taas olen kiitollinen vanhoista vanhemmsita sen takia että he ovat opettaneet paljon itsennäisyyttä
Mut kuulostat ittenkin tosi teiniltä..
Heippa!
Olen nyt 22-vuotias ja äitini sai isoveljeni 35-vuotiaana, minut 40-vuotiaana ja pikkusiskoni 43-vuotiaana, eli ei kuitenkaan ihan viisikymppisinä. Isäni on äitiäni 6 vuotta nuorempi. En koe, että vanhempieni ikä on vaikuttanut mitenkään negatiivisesti heidän kasvatukseensa tai suhtautumiseensa lapsiinsa. Eli asenne on se, mikä ratkaisee! Itseasiassa olen kiitollinen siitä, että vanhemmillani on ollut paljon elämänkokemusta, jota jakaa meidän lasten kanssa. Nyt aikuisena saan elellä rauhassa ja tehdä itse omat päätökseni. Minua ja sisaruksiani ei painosteta esim. lasten teossa, vaikka äiti varmaan haaveileekin jo lapsenlapsista.
Vanhempasi ovat vain ylihuolehtivaisia, sillä ei ole mitään tekemistä heidän ikänsä kanssa. Juttele asiasta heille, se voi auttaa.
olet sen verran avuton, että apua kaipaatkin.
Mutta voit auttaa asiaa ottamalla itse vähän etäisyyttä heihin, tällöin ehkä vähitellen sisäistävät, ettet ole enää heidän oma viisivuotiaansa.
Esim. itse olen raskausviikolla 19 enkä ole nähnyt mitään aihetta kertoa vielä asiasta vanhemmilleni - ihan näinä aikoina alkaa tietty mahakin näkyä.
sai minut 47-vuotiaana, olen ison perheen kuopus. Ei meillä ikinä höösätty kenenkään ympärillä. tuo täytyy olla luonnekysymys, ei ikäkysymys.
En siksi, ettemme olisi muuten hautajaisiin päässeet. No tuossa avauksessa oli vain pieni osa tätä älytöntä sekaantumista. Äitini soitti äsken miehelleni, että onko hä muistanut hieroa minun jälkoja? Niin pitää kuulemma tehdä, jos vaimo raskaana. AP
mutta en usko, että johtuu vain siitä, että vanhempasi saivat sinut vanhoina.