Lue keskustelun säännöt.
Olen lihava ja en ole ennen ymmärtänyt hävetä kilojani
10.04.2012 |
ennenkuin olen täällä palstalla ollut. Ihan kauheeta jos ihmiset oikeasti katselee kaupassa mun ruokakärryyn mitä osta, tuijottaa rannalla tai uimassa, nauraa vaatteilleni ja tulevat vielä keskustelemaan nettiin että "arvatkaapa mitä minä näin tänään uimahallissa"
Olen ollut ihan hyvällä itsetunnolla varustettu, pidän uimisesta ja käyn perheen kanssa eri tapahtumissa.
nyt olen tullut vainoharhaiseksi että ihmiset tuijottaa ja pitäisikö mun nyt hävetä itseäni ja olemustani?
Pelkään kun lapsi menee kouluun että jos hänen kavereillaan on tuollaisia vanhempia kuin täällä, haukutaanko häntäkin lihavan äitinsä vuoksi?
nim. 167cm ja 115kiloa.
Kommentit (24)
Minulle ihan sama mitä jotkut muut ajattelee ja tuijottaa, siitä vaan. Lasten maailmassa nyt voidaan haukkua mistä vaan, lapsen omista ominaisuuksista tai vaikka vanhempien, mutta eihä nyt "kiusaajalasten" mielipiteitä niin vakavasti pidä ottaa että alkaa itseään niiden takia hävetä. Esim. mulle joskus nälvittiin vanhasta äidistäni ja omista ulkonevista hampaistani, mutta semmoista se vaan on, lapsellista nimittelyä josta ei niin kannata välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varmasti 100 kiloa, ellei enemmänki. takaisin ne tulee ja olen oppinut hyväksymään itseni tällaisena. Miksi kokoni on ongelma muille?
Ja eihän aloiteta sitä keskustelua miten verovaroista minunkin lihavuuden hoitoni hoidetaa? Olen aina ollut hyväpalkkaisessa työssä joten eiköhän ne rahat ole jo "tienattu" ja sen lisäkis minulla ei ole koskaan ollut mitään terveysongelmia.
olen lihava olen sua lyhyempi mutta painossa varmaan samaa luokkaa...
En mä ole koskaan ajatellut että joku kyttää mun ruokakärryä vaikka siitä täällä puhutaankin :) ite joskus mielenkiinnolla kattelen mitä edellä oleva ostaa ja mietin minkälaista ruokaa heillä syödään. Jos joku jaksaa oikeesti töiden jälkeen kytätä mun ruokaostoksia ja raportoida ne täällä niin on siinäkin harrastus :)
Joskus tosin ostan hirveen kasan jotain herkkuja enkä ollenkaan terveellistä ruokaa, silloin mietin että mitäköhän toikin kassa ajattelee mun syömisestä.
Ite kärsin painostani, mutta nyt olen päättänyt puhua ylipanostani avoimesti ainakin kaveriporukassa ja aikomus olisi että paino tippuisi. Haluan tiputtaa painoa juuri lapsenkin takia. Olisi hyvä että lapsella on hyvä esimerkki ja terveempi äiti. Toivon että lastani ei kiusata lihavan äidin takia, mutta tuotakaan ei voi ennakoida. Koskaan kun ei tiedä mistä kiusaaminen alkaa.
Tai sitä miksi läskeistään pitiäisi olla Y-L-P-E-Ä!
Miksi joku olisi ylpeä siitä että verisuonet menee tukkoon ja on paska kunto? Juu, pysyt veden pinnalla ja jaksat uida hissukseen parikymmentä metriä. WAU!
Oikeasti: ajattelisit omaa tulevaisuuttasi ja elämän mielekkyyttä.
Olen 161 senttiä LYHYT ja painan raskauden jäljeltä 85 kiloa ja tässä on ikävästi liikakiloja yhä kannettavana. Ihannepainoni on montakymmentä kiloa alempana ja sinne matkaan koska minulla on tieto miten hyvältä silloin kroppa tuntuu. Kasvoissa ja nilkoissa yhä tunnen turvotusta.
Ei sun itsetuntosi katoa minnekään vaikka laihtuisit normaaliin painoon.
että jos lastasi ei suoranaisesti haukuta lihavan äidin vuoksi, niin ainakin toiset puhuvat takanapäin ja naureskelevat. Ikävää, mutta lasten maailma on julma.
Ja kyllä se vaan noin mene että oikeassa elämässäkin ihmiset katselee arvioivasti noinkin reilusti ylipainoisia kuin sinä olet. Kyllä itsenikin täytyy myöntää että monta kertaa itse mielessäni katson tuollaisten ruoka-annoksia ja ostoskärryjä ja mietin syitä lihavuuden taustoihin, ehkäpä jo ammatin puolesta tuo tulee luonnostaan.
Suosittelen kyllä lämpimästi sinulle laihduttamista. Toki enennkaikkea terveytesi takia, mutta myös siksi että sen jälkeen huomat miten elämä muuttuu, ja taatusti kauhistelet aiempaa itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
useamman lapsen odotusaikana käynyt sadassa kilossa, eikä se ole mitään hienoa ollut! :(
Todellakaan ei siinä ole yhtään mitään syytä jauhaa itselleen miten hyvä ja hieno on. Painoa on silti aivan liikaa. Mun tekee pahaa ajatella verisuoniani. Rasva tukkii niitä ja sairastuu. Kohottaa mukavasti riskiä saada verihyytymä sydämeen tai aivoon. En todellakaan pidä sitä hyvänä asiana.
Hävettää kun te pidätte sitä pienenä asiana. Tottakai se on raskasta terveydenhuollolle joka meitä ihmisiä hoitaa: ambulanssit, leikkaukset, hoito sairaalassa.
Juuri nämä sydämeen ja aivoon tulevat verihyytymät on suurimmassa osassa ihmisien kuolemassa. Mutta mitäs siitä, ollaan vaan ylpeitä keitä ollaan!
6
Sillä taas ei ole mitään vikaa mitä ihmiset puhuu.
Kaikki täältä pois kuollaan ja jotkut sydän- ja verisuonitauteihin.
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta esim. Diabeteksen hoitmiseen menee 10% kaikista terveydenhuollon verovaroista + saman verran sydän- ja verisuonitauteihin. Enemmän kuin vaikka keuhkosyöpään. Olet minulle itsekäs ja laiska paska joka on pahempi kuin tupakoitsija tai alkoholisti. Etkö yhtään ajattele lapsiasi? Millaisen esimerkin annat? Sääli on sairaus ja säälin sinua silti. Mikä on elämässä mennyt niin pahasti pieleen että pitää tappaa itsensä syömällä?
ei ole koskaan ollut, Verenpaine ja jopa kolestroli on kohdillaan. En ole myöskään nuori vaan 40v (tosin sekin on vielä aika nuori)
Laihdutus ei ole ongelmani, saan kyllä liahdutettua niinkuin sanoin, varmasti 100 kiloa on lähtenyt elämän aikana. Kaikki ne tulee takaisin.
Kiloihin on varmasti monta syytä.. mutta laiska ja itsekäs en ole. Minulla on yllättävän hyvä kunto. Olen töiden lisäksi mukana monessa harrastus/yhdistystoiminnassa.
Lapselle annan mielestäni hyvää esimerkkiä. lapsi on hyvinkasvatettu, hyväkäytöksinen ja suvaitsevaisempi kuin puolet av-mammoista.
Minua ei tarvitse sääliä lihavuuden vuoksi, vaikean lapsuuteni ja elämänkokemukseni vuoksi voisitkin sääliä.
En tarkoittanut että hyvä itsetuntoni tulisi kiloista vaan että minulla on se siitä huolimatta. Totta on että kaikki me kuolemme johonkin lopulta, vaikka siihen kehkosyöpään vaikka ei olisi ikinä yhtään tupakkaa polttanutkaan.
Ja nyt en ymmärtänyt että miten olisin pahempi kuin alkoholisti? Kyllä siinä puhutaan ihan erilaisista vaikutuksista vaikka lapsiin... säälittävää on se ettet ymmärrä tätä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halua, mutta fakta on valitettavasti se, että jo alakoululaiset "tarkkailevat" myös kavereiden vanhempia. Jos siis lapsen mielestä ovat kovin poikkeavannäköisiä tai mitä nyt milloinkin.
Kaikki lapset eivät kiinnitä asiaan huomiota, mutta tarvitaan vain se yksi pölvästi ja pilkka voi alkaa.
Jotkut lapset katselevat kotiammekin, että onkohan tämä isompi kuin heillä tai ihan mitä vaan. Itse yritän olla nolaamatta lapsiani (alakouluikäisiä) nyt kun olen huomannut, että jotkut lapset tosiaan kaikkeen huomioin kiinnittävät. Itse kannatan rajatonta erilaisuuden hyväksymistä ja opetan sitä lapsilleni, mutta heidän ei tarvitse vielä se huomion "kohde" itse olla.
Raadollista on mielestäni touhu.
kiusattavaksi syynä voi olla vääränlaiset vaatteet, silmälasit, tavarat, koti, harrastukset, päihdeongelmaiset vanhemmat, lihavat vanhemmat, rumat vanhemmat, liian tiukat vanhemmat, lapsen sisarukset, jokin vamma, puhevika, joku kasvonpiirre, perheen auto... siis melkein ihan mikä tahansa.
Jos lapseni joutuu jonkin typerän ipanan vuoksi niin sitten se selvitetään. Sitä kun ei voi koskaan ennakoida. Toivon että lapsellani olisi niin hyvä itsetunto ettei jokun pikkupölvästin sanomiset juurikaan hetkauta. Haukkua voi aiavan kaikesta, myös teillä laihoilla ihmisillä voi olla asioita joista teidän lapsianne haukutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sinulla ole mitään syytä hävetä vieläkään.
Ehkä olet huomannut, että tällä(KIN) palstalla on muutamia erittäin aktiivisia ja aggressiivisia kirjoittajia.
Ei sitä voi yleistää. Todellisessa elämässä niin katkerasti sekä lihaviin, tyhmiin, köyhiin työttömiin, vähänkoulutettuihin ym. ja tavalla tai toisella "huonoihin äiteihin" niin negatiivisesti suhtautuvia on paljon vähemmän kuin tällä palstalla.
Kyllä on menny pieneksi ihmisen muotti. Silloin kun ihmisillä oli ihan oikeita ongelmia, hyväksi ihmiseksi riitti se, että osaa ottaa muut huomioon. Ja kiitollisia osattiin olla jo elämästä. Ahtaat käsitykset siitä millainen ihminen saa olla aiheuttaa paljon pahaa mieltä, eikä mun mielestä voi ihan tasapainoisesta sydämestä edes lähteä. Että miettikääpä ulkonäkörasistit, kuinka paljon pahaa teidän pahat ajatuksenne aiheuttavat. Muutamat kilot ei siinä paljoa paina. Se mikä on todellinen terveysriski ei kumpua läskistä tai ulkonäöstä, vaan pahasta, rumasta mielestä ja sen tuottamista ajatuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja siitä asti hävennyt ulkomuotoani, kun lihosin...
joka tehtiin puudutuksessa. Kirurgi sanoi, et onpa mukava leikata kun on näin hoikka potilas.
Jäi tuo tokaisu hyvin mieleen.
Yhen tuttavani kanssa sitten keskustelin, joka ollut opiskeluaikana avustamassa leikkauksissa, niin sanoi että se on ihan hirveetä, kun on lihavia ihmisiä. Sitä rasvaa on vaikka kuinka ja sieltä sitten tongitaan elimet esille kaiken rasvan alta.
En halua ees ajatella.
Tämä nyt oli vähän ohi aiheen, mut kerroinpa kuitenkin.
mun opettaja ystäväni taas sanoo että on ihan hirveetä kun on tyhmiä ihmisiä. Sitä järkeä kun ei millään saa sinne päähän, kaikkein vaikeinta ihmiselle on opettaa esimerkiksi se että eniten ihmisessä merkitsee luonne ja järki.
Kun ei kumpaakaan ole, mikä ilmenee esim. niin ettei osaa edes keskustella puhuttavasta asiasta vaan ilmaisee jonkin typerän höpöhöpö kommentin jonka tarkoituksena on nostaa itseään jalustalle, silloin keinot vähissä.
Laihduttaa voi aina mutta mistäs otat sitä älyä...
En ole ap, mutta pistää vituttamaan nämä muka-tietävät yleistykset kuten tuo "jaksat uida 20 metriä"...oh please. Olin lihava jo nuorena ja silloin tuli liikuntatunneilla ym. huomattua että vaikka olin jäykkä enkä osannut erikoisen hyvin mitään lajia, jaksoin kävellä ja uida pidempään kuin ne luokan "urheilijat". Kun mentiin shoppailemaan, inisivät koko ajan siitä miten jalkohin sattuu ja maitohapoilla pohkeet...just. Minä olin tottunut kävelemään pitkiä matkoja jo pelkästään bussipysäkille ja takaisin päivittäin, ei siinä pari lisäkilsaa missään tuntunut. Keväällä pyöräilin kouluun, jonne oli matkaa 8km.
Mitä enemmän kiloistani stressaan, sitä korkeammaksi paino kohoaa. Nyt annan niiden olla ja keskityn tärkeämpiin asioihin elämässäni.
Minulla on tosi hyvä ystävä, joka on reilummin painavampi kun sinä.
Ystävä pukeutuu tyylikkäästi, ei siis useta numerota liian pieniin vaatteisiin, ei myös telttoihinkaan.
Ihmisten tuijotuksia hän ei huomannut/välittänyt, vuosiin.
Kaupasta hän ostaa juuri sitä mitä haluaa. (itsehän hän sen maksaa, ei sosku tms.)
Terveys hänellä on mainio.
Toimeentulo on ihan jees.
Hän elää onnellista elämää. (myönnän ole hieman kade)
Itsetunto hänellä on tosi hyvä.
Minulla on aina huisin kivaa tämän ystäväni kanssa, ollaampa missä vain.
Hän myöntää reilusti lihavuutensa ja osaa nauraa sille.
Tuntuu useasti, että voisin vaihtaa osia hänen kanssaan,,,,
T. Ystävä 50kg/165cm
Olen ihan fiksu ihminen. Synnyttänyt neljä lasta, kohta viidennen. Ja en koe, että raskaudet olisi naiselle mikään syy lihota. Tähän usein vedotaan.
Olen simpsakka 155 cm ja 45 kiloa noin normi kuosissa. Nyt raskaana viimesillään (rv 39) 53 kiloa.
Anoppi oli melko pulska täti ja appiukko sitten siihen totes, et ne on nuo raskaudet (8 lasta) pulskistaneet tuon meidän mummon. Anoppi sano siihen, että ei todellakaan ole. Kyllä olen kuule ihan muuten saanu itteni syömällä tähän kuntoon. Raskaudet ei ole lihottanu kertaakaan.
En oikeesti jaksa ymmärtää miten joku 160 cm pitkä voi painaa 100 kiloa tai yli. Miten helvetistä sitä ihminen pystyy mättämään evästä kurkusta alas??? ja läskit tursuaa..
Niin me muutkin teemme