Lue keskustelun säännöt.
Lapsettoman katkeruus äitejä kohtaan
10.04.2012 |
Mun miehen sisko nelikymppinen nainen, joka on omasta halustaan lapseton. Hän on aina korostanut miten on selvästi oma päätöksensä olla lapseton ja miten se sopii hänelle. On uraihminen ja ulkonäkökeskeinen, eli nämä asiat ovat hänelle tärkeimpiä.
Ongelma on se, että hän suhtautuu tosi vihamielisesti lapsiin ja äitiyteen. Hänen mielestään esim. pienten lasten/vauvojen äidit ovat lehmiä ja häntä ahdistaa kun joutuu sellaisten kanssa tekemisiin. Samantyylisiä kommentteja tulee jatkuvasti, esim. ongelmallinen raskauteni oli hänen mielestään vain "laiskuutta" ja itsekorostusta (jouduin supistusten takia pari kertaa sairaalalepoon). Lisäksi hän jatkuvasti kyttää lapsiani ja katselee heitä silleen vihamielisesti vaikka ne on hyväkäytöksisiä, siistejä, hyvinpuettuja ym.
Miten voin suhtautua tähän ihmiseen, kun suututtaa välillä tosi paljon?
Kommentit (22)
Ei omasta halustaan lapseton käyttäydy noin. Itse olin omasta halusta lapseton enkä käyttäytynyt ollenkaan noin tai mitenkään negatiivisesti. Sain lapset sitten vanhemmiten ja ihan tarkoituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
raskaudestani piti olla hiljaa. koko suku siis tiesi kyllä, mutta siitä ei saanut ääneen iloita lapsettoman sukulaisen vuoksi...
En minäkään sietänyt lapsettomana vieraita kakaroita, joskus sukujuhlissa hirvitti lasten kiljuminen ja riekkuminen. Silloin ajattelin eri tavalla kuin nyt äitinä, joten ymmärrän hyvin ettei kälysi näe asioita samalla tavalla kuin sinä. Ketään en kyllä lehmäksi haukkunut, mutta muuten ymmärrän.
Tiedän monta naista, jotka ihan oikeasti vihaavat lapsia, eivät voi sietää lapsia yhtään.
Toisekseen äitien jutut pyörivät usein pelkästään siinä, mitä lapset on tehneet tai eivät ole tehneet. Lapsetonta sellainen puheenaihe ei vain kiinnosta.
Aika moni käyttää raskauttaan syynä muiden pompottamiseen; raskaus ei kuitenkaan lähtökohtaisesti ole sairaus.
Tapaus oli suorastaan pakkomielteinen lapsiperheiden vihaaja ja vela-aktiivi. Ihan kuin tyyppi olisi täysin unohtanut että HÄN on itse joskus ollut lapsi, ja hänen vanhempansa hänet halunneet tehdä. Toisaalta, kyseinen ihminen on myös niin epäkypsä tietyissä asioissa, että kokee ehkä lapset itsensä kilpailijoiksi. Ei esimerkiksi pystyisi jakamaan parisuhdettaan lasten kanssa, koska olisi mustasukkainen miehestään.
En keksinyt muuta keinoa kuin katkaista ystävyyden ja vältellä sen jälkeen kun itse tiesin haluavani lapsia. En halua altistaa lapsiani tuollaisen negatiivisen pipipään arvostelulle ja kyttäykselle, he ovat kuitenkin ihmisiä ja yksilöitä, ei mitään tunteettomia nukkeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa varmaan mikään keskustelu auta. Jos on jo sellainen asenne niin ei sitä voi muuttaa.
Ei toisaalta kynnysmatoksikaaan tarvi alkaa, minusta voi sanoa esimerkiksi, että "toi kommenttisi on loukkaava". Mutta en oikeasti usko, että tuollainen ihminen kokee mitään valaistusta siitä asiasta, että käyttäytyy loukkaavasti.
Millaisissa tilanteissa olette pakosti tekemisissä, perhejuhlissa?
Taitaa tosiaan olla niin, että ei ole ihamn omasta halustaan tai ei ole ainakaan asiaa käsitellyt loppuun asti, haluaa esittää kovempaa kuin mitä on.
Olen mies 40v ja lapseton, lähisukulaisilla sen verran psyykkistä sairautta yms mahdollisesti perinnöllistä, että jätän väliin. Mutta tykkään kyllä olla lasten seurassa ja kummittelen kummilapsille, ei se minua häiritse. Joskus ehkä tulee hieman haikea olo mutta sellaista se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi siitä asiasta pitää olla niin korostuneen negatiivinen. En minäkään koko ajan korosta lapsia tai arkeamme. Elämää tässä kaikki eletään, kukin tavallaan. Siinä on pakko olla mukana oman epäonnistumisensa tilitystä. Ja tällä en nyt tarkoita, että kaikki lapsettomat olisivat epäonnistuneita.
No kyllä minäkin oon miettinyt että käytöksen selittäis jos oliskin halunnut lapsia. Mut hänellä on ollut ihan "mahdollisuuksia", miesystäväkin löytyy.
Ehkä selitys on paremminkin ihmisen tyylissä, hän on ollut aina nuoruuden ihannoija, äitiys tarkoittais hänestä varmaan liiallista aikuiseksi kasvamista. Hän haluaa olla ikuinen "tyttö", on ylpeä että näyttää nuoremmalta kuin on.
Monet on kommentoineet että ota etäisyyttä. Tää on vähän hankalaa kun hän roikkuu tosi paljon veljessään (siis miehessäni). Haluaa aina olla keskipisteenä kaikissa meidänkin perheen juhlissa.
Lisäksi hän on sanonut että haluaa että olisi hirveän tärkeä meidän lapsille ja toki haluaisin tämän hänelle suoda. Mutta on se aika hankalaa kun käytännössä käytös on mitä on... Kyllähän lapset aistii jos joku käyttäytyy niin negatiivisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oo tosiaan äitityyppiä. Hyvä ettei kaikki hankikaan lapsia.
Ole itse ystävällinen, mutta vältä yhteydenpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulkoilla nyt pahasti teidän lapsia. Mites hän muuten käyttäytyy lapsianne kohtaan? Onko töykeä myös sanallisesti? Luulen, että hän ei ole omasta tahdostaan lapseton. Tuollainen käytös voi johtua kateudestakin. Mulla on yksi ystävä, joka todellakin on omasta tahdostaan lapseton. Hän ei ole koskaan tykännyt lapsista, eikä hänen miesystävänsäkään niitä halua. Aina kun tää mun ystävä käy meillä, niin ei hän nyt hirveästi lapsilleni lirkuttele ja leiki, mutta ei kyllä ole töykeäkään millään tavalla. Jos mun lapset tulee höpöttämään jotain, niin ihan ystävällisesti hän juttelee lapsille.
Itselläni on lapsia ja rakastan heitä yli kaiken, mutta toisaalta en ole koskaan jaksanut kuunnella liirumlaarumia ihmisten raskaus-/synnytyskertomuksista enkä mielelläni myöskään hiekkalaatikon reunalla kuuntele kenenkään kotiäidin turhanpäiväistä tarinointia. Ei vaan jaksa kiinnostaa. Ja jos lähden jonnekin ulos ilman lapsia, todellakin hakeudun sellaiseen seuraan, jossa ei jauheta vaan lapsiasiaa. Enkä oleta, että ketään kiinnostaa kuunnella minun lapsiasioitani (poislukien tietysti kaikista läheisimmät ihmiset). Ja olen ura- ja ulkonäkökeskeinen myöskin, mutta se ja perhe-elämä eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on lapsia ja rakastan heitä yli kaiken, mutta toisaalta en ole koskaan jaksanut kuunnella liirumlaarumia ihmisten raskaus-/synnytyskertomuksista enkä mielelläni myöskään hiekkalaatikon reunalla kuuntele kenenkään kotiäidin turhanpäiväistä tarinointia. Ei vaan jaksa kiinnostaa. Ja jos lähden jonnekin ulos ilman lapsia, todellakin hakeudun sellaiseen seuraan, jossa ei jauheta vaan lapsiasiaa. Enkä oleta, että ketään kiinnostaa kuunnella minun lapsiasioitani (poislukien tietysti kaikista läheisimmät ihmiset). Ja olen ura- ja ulkonäkökeskeinen myöskin, mutta se ja perhe-elämä eivät ole toisiaan poissulkevia asioita.
Miksi AINA yritetään vetää esiin tuo "muut naiset puhuvat kokoajan lapsistaan, se ei kiinnosta -lässynlää", kun kyse on lapsettoman naisen huonosta käytöksestä lapsellisia kohtaan?
En osaa touhuta niiden kanssa tai muutenkaan olla ja leikittää. Mieheni lasten kanssa tulen toimeen ja kykenen jopa vähän leikittämään, mutta ei se multa luonnostaan tule.
En kyllä katsele vihamielisestikään... Onkohan tässä nyt taas jotain ap:n omia kuvitelmia mukana? Että kaikki lapsettomat ovat oikeasti vain katkeria ja haluaisivat monen monta lasta itse? Ehkä se sun miehen sisko ei vain jaksa kuunnella mitään kälätystä vaippajutuista sun muista. Ei muakaan kiinnosta, että joku naapurin Nico on nyt oppinut kierimään lattialla. jee.
No kyllä minäkin oon miettinyt että käytöksen selittäis jos oliskin halunnut lapsia. Mut hänellä on ollut ihan "mahdollisuuksia", miesystäväkin löytyy.
Ei kaikilla ole aina "mahdollisuuksia", vaikka olisi mies, jos mies ei halua ja pitää tiukasti huolen ehkäisystä. Iloiset "vahingot" eri asia, mutta ei sekään vaihtoehto tunnu hyvältä, jos ajattelee, että muut pariskunnat saavat lapsensa yhteistuumin...
Väitän, että 99,9 % ihmisistä, jotka tuntevat minut luulevat kyseessä olevan päätöksen, että en hanki lapsia.
Vain 2 ihmistä mieheni lisäksi tietävät asioiden oikean totuuden.
Kyl mää ymmärtäisin jos olis jotenkin välinpitämätön tai lapset ei vaan kiinnostais, mut sellainen ylenmääräinen tunteikas vihamielisyys ihmetyttää. Ja ai niin, tietysti juttelen hänen kanssaan pääosin muita asioita kuin lapsijuttuja, kyselen hänen kuulumisiaan jne. Mut kyllä mää senkin kerron jos oon ollu vaikka viikon sairaalassa (raskauden takia) viime aikoina.
Ja sinä olet nyt päättänyt hänen puolestaan, että hän on uraihminen ja ulkonäkökeskeinen. Tottakai lapseton 40v nainen on edennyt yleensä uralla nopeammin kuin kolmen lapsen äiti. Lisäksi hänellä on rahaa todennäköisesti enemmän itseensä ja myös aikaa käydä kampaajalla, manikyyrissä jne
Onko hän sanonut sinua lehmäksi? Epäilen... Ja hän ei tiedä raskaudenkulusta ja mahdollisista ongelmista, joten älä nyt sinä siitä itseesi ota. Miten tämä vihamielisyys näkyy sinun lapsiesi suhteen?
Sitäpaitsi kannattaa muistaa, että vaikka kuinka itse paasaa olevansa vapaaehtoisesti lapseton, totuus voi olla toinen.
Minulta kaikkosi kaksi hyvää ystävää, kun hankin nelikymppisenä kaksi lasta.
He olivat luokitelleet minutkin lapsettomaksi, eivätkä kestäneet "kelkan kääntämistä".
Kumpikin selittää, miten oma valinta on vapaaehtoinen, mutta kännipäissään itse paljastivat ihan muuta. Vuosien lapsettomuushoidot jne.