Ensi viikolla harjoittelijaksi vanhainkotiin. Sanokaapa mitä odotettavissa

korut pois. Avoimin mielin ja kyselet vaikka tuntuisi tyhmältä. Olet joka paikan höylänä, siis "työnnyt" kaikkeen mahdolliseen. Tarjoat apua ja kysyt reippaasti neuvoa jos et osaa tai älyä.

on pitkälti vaippojen vaihtoa... Mikä opiskelija olet? Siitäkin riippuu saatko tehdä muutakin.

Huonot arvostelut sieltä saa jos joku vaan ei tykkää susta vaikka tekisit mitä, sorry, se on valitettava totuus.

se kuuluu työhösi, jos siellä on vuodepotilaita. Jos et osaa vielä perushoitoon kuuluvia taitoja, ne opetetaan sinulle.



Minusta hyvä harjoittelija on sellainen, joka kohtelee vanhuksia kauniisti, tarttuu innolla työhön ja osoittaa haluavansa oppia eikä vieroksu mitään hommia. Pidän siitä että opiskelija kyselee ja ottaa selvää asioista. Tärkeää on myös osoittaa luotettavuutta esim siinä että tulee aina ajallaan, ei ole turhia poissaoloja, tekee sovitut työt ja pitää ohjaajansa ajan tasalla eikä anna valheellista kuvaa osaamisestaan.

Mutta tuskin ne sua kaikki paskavaipat jallittaa vaihtamaan, niitä on kuitenkin yleensä kymmeniä, talon/osaston koosta riippuen. Se on siis ihan kaikkien työtä, ei sitä kukaan yksin tee.



Hyvä on sellainen joka kyselee mitä voisi tehdä ja sit tekee kans. huono on jos sanoo ettei halua yrittää edes jotain. Ennemmin pitää vaikka pyytää että voisiko saada opastusta ensin, tai ihan että pelottaa (jos on esim aggressiivinen potilas).



Ei harjoittelijan kuitenkaan mitään (isompia hommia) yksin pitäis joutua tekemään, eikös siinä aina ole ohjaaja, minkä mukana ollaan. :)

tuli mieleen, koska olen kuullut lähäreiden kehuskelevan sillä, että kuinka vähällä vaipanvaihdoilla selvisivät työpäivistään kun laittoivat harjoittelijan asialle.



Onko se paskavaipan vaihto siis joku tulikaste, jonka mukaan katsotaan, että onko opiskelijassa ainesta? Onko se sellainen kosto/vittuilu toimenpide? Eli mitä vähemmän opsikelijasta tykätään, niin sitä enemmän vaan?

Vaipan vaihtaminen asukkaalle ei ole mikään tulikaste vaan se kuuluu olennaisena osana työhön ja on tärkeää oppia tekemään se hyvin. Perushoitoa oppii vaan tekemällä, joten opiskelijan on syytä olla iloinen jos harjoittelupaikka tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia harjoittaa perushoitotaitoja.

ei jallita sitä kenellekään, oikeasti kukaan ei edes ajattele onko tämä nyt paskavaippan vaihto vai syötänkö mummoa, se on työtä.



Luultavasti edessäsi on sitä vaipanvaihtoa jos vanhainkotiin menet.



Hyvä harjoittelija on sellainen että sitä kysytään harjoittelun jälkeen tekemään keikkaa.



Eli reipas ja tekee myös ne koulutehtävänsä innolla, kyselee ja sanoo että näytä jos ei osaa, on kunnioittava vanhuksia kohtaan, puhuu asiallisesti, ei ainakaan lässytä niinkuin koiralle, kysyy mitä voisin tehdä nyt, vastaa kelloihin eli nostaa perseensä ensimmäisenä.



Mene iloisella ja avoimella mielellä ja toivotaan että vastassa on mukava ohjaaja, useimmat ovat, ainakin minulle aikoinaan sattui ihan mukavia vaikka jälkeenpäin sain kuulla että juuri ne olivat ne vittumaisimmat, mutta kun itse on avoimella mielellä kaikki menee hyvin.

tuli mieleen, koska olen kuullut lähäreiden kehuskelevan sillä, että kuinka vähällä vaipanvaihdoilla selvisivät työpäivistään kun laittoivat harjoittelijan asialle.

Onko se paskavaipan vaihto siis joku tulikaste, jonka mukaan katsotaan, että onko opiskelijassa ainesta? Onko se sellainen kosto/vittuilu toimenpide? Eli mitä vähemmän opsikelijasta tykätään, niin sitä enemmän vaan?

Ei ole kostoa, eikä vittuilua, sitä on vain pakko tehdä.

Ensimmäisenä päivänä saat varmaan olla aika paljon seuraamassa työskentelyä, auttamassa vuodepotilaan siirtelyssä, avustaa pukemiset ja pesut.

Kaataa kahvit, syöttää jne.

Ja no, tulikaste tai ei, mutta kyllähän siitä huomaa soveltuuko alalle, että pystyykö sen vaipan vaihtamaan, oli siellä millainen räjähdys tahansa...

Toivottavasti olet löytänyt hyvän harjoittelupaikan, missä ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita työstään, eivätkä siitä että kauanko ehtii istua juoruamassa ja vanhusten kanssa tehdään vain se pakollinen perushoito.

Juttele vanhuksille, laula vaikka, ole oma itsesi.

tsemppiä=)

täytyy oppia tekemään sujuvasti, asiakasta kunnioittaen. Ei kyökitä! Samalla jutellaan niitä näitä. Siirretään asiakasta turvallisin ottein ja lopuksi varmistetaan onko hyvä olo, ei turhia ruttuja vaatteista tai lakanoista jotka jäisi painamaan jne jne...

Muistat varmistaa haluaako asiakas jäädä istumaan/lepäämään haluaako lukea/katsoa televisiota/kuunnella radiota jne. Jos sinulla on aikaa kerrot vanhuksille säästä, keväästä, päivän uutisista, hierot hartioita, rasvaat käsiä, laitat vaikka papiljotit päähän.

Mene harjoitteluusi avoimin mielin, teet mitä pyydetään ja hoidat hommat asiakasta kunnioittavasti ja olet valmis oppimaan kaikkea uutta :) Mukavaa harjoittelua sinulle!